Vihdoin takaisin Losissa ja koko paluumatka oli sellainen surkeiden sattumusten päivä ettei mitään järkeä!! Kaikkihan alkoi minun ja Katrin toivottomasta tutka yrityksestä. Meillä oli Katrin kanssa teille kaikille paljon asiaa ja kerrottavaa, mutta koko tutkahan meni sitten niin penkin alle kun voi vaan mennä. Kyllä me kaikki ohjelmat ja uutiset puitiin läpi, mutta eihän ne sitten nauhalle asti tullut. Kiitos loistava tekniikka!! Kaikille tuli ainakin selväksi New Yorkin sää ja se että Katri on ollut kipeenä kotona. hah!! 
Olemme tästä niin pahoillamme ja yritämme ensi viikolla uudestaan paremmalla menestyksellä.
Tutkan jälkeen kiirehdin vauhdilla lentokentälle koska minulla lähti lento takaisin Losiin. Tämä tapahtui siis keskiviikkona ja saavuin Losiin vasta eilen. Paluumatka meni siis yhtä putkeen kuin tämä tutkakin ja siitä haluan teille nyt kertoa ja avautua… huh!!
Paluulentoni takaisin Losiin piti lähteä aikataulun mukaan klo 15:00 ja saavuin kentälle hyvissä ajoin klo 12:30. Kävelin suoraan itsepalvelu check-in:iin tulostamaan lentolippuani. Ihmettelin siinä vaiheessa, että miksi minun lipussani ei ole istumapaikkaa vaan lipussa oli tyhjä aukko numeron kohdalla. Kysyin naiselta, että mitäs ihmettä tämä nyt meinaa. Nainen sanoi, että sinun istumapaikkasi selviää kun menet kansainväliselle puolelle oman lentoportin kohdalle missä on info tiski. Minähän marssin suoraa päätä turvatarkastuksen jälkeen tiskille jossa oli kaksi työntekijää selvittämässä istumapaikkoja. Minun jälkeen taakseni kertyi noin 25 ihmisen jono ja kaikilla oli samainen ongelma. Työntekijät ystävällisesti ilmoittivat kaikille, että heillä on istumapaikkalista ja paikat koneeseen selviää juuri ennen porttien avaamista. He ilmoittivat myös ,että kaikille on varmasti istumapaikat koneessa, mutta heillä on jotain teknisiä ongelmia laitteiden kanssa… Minä jäin tyytyväisenä odottamaan porttien avaamista ja huokaisin helpotuksesta. Siinä vaiheessa kun portit vihdoin avattiin ja ihmiset alkoivat marssia koneeseen sisään niin meidän hylkiöporukka siirrettiin sivuun odottamaan istumapaikan varmistusta. Meitä huudeltiin nimetä portille ja sitä mukaan ihmiset pääsivät koneeseen. Porukka alkoi vähentymään ja meitä oli jäljellä enää minä ja toinen mies. Arvaatte varmaan jo tässä vaiheessa että mitä tapahtui…?? Tämä toinen mies tietenkin pääsi koneeseen ja minulle tultiin ilmoittamaan, että kaikki paikat ovat nyt täynnä. Siinä vaiheessa meinasin repiä hiukset päästäni!! Olin suoraan sanoen raivon partaalla!! Argh!! Tämä tekstin kirjoittaminenkin aiheuttaa minulle tällä hetkellä raivokkaita tunteita, mutta jatketaan…
Ok. Ei siis paikkaa koneessa ja olin aivan avuttomassa tilassa. Työntekijät yrittivät löytää minulle uutta lentoa Losiin päin, mutta suoraa lentoa ei tietenkään ollut enää sille päivälle vaan ainoastaan reittilentoja. Sain uuden matkasuunnitelman. Minun lentoni fiksattiin niin, että lentäisin tunnin päästä klo 16:00 business luokassa Minneapolisiin jossa minulla olisi tunnin vaihto Losiin päin lähtevään koneeseen ja siinäkin koneessa saisin lentää business luokassa. Olin tällä hetkellä terminaalissa 2 ja lento Minneapolisiin lähti terminaalista 3. Kävelin terminaalin 3 joka kesti noin: 30min. Saavuttuani terminaalille 3 portille 10 huomasin että lento Minneapolisiin on puoli tuntia myöhässä. Tässä vaiheessa ajattein että ei se mitään kyllähän minä ehdin vaihtamaan konetta puolessa tunnissa. Puoli tuntia kului, kului toinen puoli tuntia ja kone edelleen myöhässä… Tiesin ettei minulla ole enää mitään toivoa ehtiä jatkolennolle. Minut ohjattiin taas uudestaan terminaalille 2 suunnittelemaan uutta jatkolentoa. Terminaalista 2 sain tiedon, että kone Minneapolisiin lähtee klo 19.00 ja minulle löytyi uusi jatkolento Losiin 45min vaihdolla. Olin jo aivan poikki, mutta ajattelin, että ihan sama kunhan vaan pääsen kotiin tämän päivän aikana.
Vihdoin pääsin koneeseen sisälle jonka siis piti lähteä klo 19:00. Näin ei siis tietenkään käynyt vaan kone seisoi paikallaan kiitoradalla 1h 15min odottaen lupaa lähteä ilmaan. Olin heittänyt jo hyvästit jatkolennolleni ja mielessäni mietin, että toivottavasti jatkolentoni olisi myöhässä kuten kaikki muutkin lennot tämän päivän aikana. Laskeuduttuani Minneapolisiin jatkolentoni oli tietenkin ollut ajoissa ja lähtenyt jo matkaan. Great!! Minneapolisin kentällä minulle ilmoitettiin, että seuraava lento Losiin lähtee vasta seuraavana aamuna. Olin vihainen, väsynyt, nälkäinen, uupunut ja täysin voimaton. Minä sain majoituksen Minneapolisin lentokenttähotelliin odottamaan aamun lentoa. Minulle ei tarjottu tämän koko rumban aikana minkäänlaisia juoma tai ruokakuponkeja tai rahallista korvausta. Olin kumminkin maksanut lentoni Nykistä Losiin jo kaksi viikkoa sitten.
Muutaman tunnin unien jälkeen lähdin seuraavaan yritykseen. Aamulla koko Minneapolisin kenttä oli aivan tupaten täynnä porukkaa. Ei muuta kuin jonottamaan taas turvatarkastukseen tunnin mittaiseen jonoon. Päästyäni portille näin iloisen uutisen tv ruudussa että kone on ajoissa ja päsen vihdoin kotiin. Minä sain paikan ykkösluokkaan ja otinkin siitä kaikki ilot irti. PRKL!!
Tästä kaikesta haluankin siis kiittää DELTA lentoyhtiötä ja voin luvata etten ikinä enää elämässäni ota lentoja DELTAN kautta!! En myöskään anna tämän asian jäädä tähän vaan kirjoitan kilometrin pituisen valituksen. Ei tähän voi muuta enää todeta kuin DELTA: Don´t Ever Leave Terminal Again!!!!!
xoxo
/S
ps. Kerron omassa blogissani enemmän New Yorkin matkasta ja mitä siellä tapahtui.
sniif! 
