Eksyin väärään bussiin Huittisissa.
Kävin Sääksjärvellä hiihtämässä. Kivaa oli sekin.
Olin palaamassa Helsinkiin Kauvatsalta ja odottelin Satakunnan liikenteen bussia Huittisissa.
Bussi tuli. Kuski ilmoitti, että bussi seisoo tässä vartin. Istuin etupenkkiin lueskelemaan.
Kuski kävi röökillä ja palasi hetki ennen bussinlähtöaikaa.
”Voisin maksaakin, mulla on jopa ihan rahaa”, sanoin.
”Ihan että käteiskauppaa? Joo-o. No mää viän ne rahat sulta kyllä. Minnes asti on matka?”
”Helsinkiin.”
”Joo-o. Tää bussi menee kyllä Raumalle.”
Ihan pikkasen nolotti.
Ehdin onneksi Helsingin-autoon.
Huittinen ei ole Panama City, mutta ei ehkä pitäisi ottaa asioita itsestään selvyytenä. (Panama Cityn bussiasema on suurin, jonka olen nähnyt. Maailman suurin on ilmeisesti Tel Avivissä Israelissa).
Tämän te kai haluatte tietää: Ei ole alkanut Suomi ahdistaa. Päinvastoin. Täällä on ollut tosi mukavaa.
Viikko on kulunut kyllä ihan käsittämättömän nopeasti. Ihan kuin joku olisi vääntänyt kellon vieteriä tiukemmalle ja ajankulu olisi kiihtynyt. Minulla on aika pitkästä aikaa kiire, kun olen yrittänyt nähdä ystäviä ja sukulaisia. Se on ihan hienokin fiilis. Tuntuu siltä kuin ainakin joku olisi kaivannut minua takaisin. Reissussa en sitä vainoharhaisuuttani aina uskonut.
Olen innolla tonkinut vanhoja kamojani. Minulla on pari pahvilaatikollista vaatteita, jotka puolentoista vuoden arkistoinnin jäljiltä tuntuvat kuin uusilta. Maailmanmiehelle tiedoksi, ettei vaatekappaleista muuten yksikään ole vaaleanpunainen. Ne ovat enemmän semmoisia harmaan ja mustan sorttisia.
Kaivoin esiin myös vanhan pienen iPodini. Jaloitellessani Forssan bussiasemalla sen muistista löytyi Zen Cafen Jättiläinen-kokoelma. Kanssamatkustajani katsoi minua hassunnäköisesti ja kun otin kuulokkeet pois, hän kysyi, kenelle laulan.
Pakkohan se on, kun on niin hienoa musiikkia…
Eikä tässä sen kummempaa. Lomallahan minä nyt olen.
Huomenna torstaina aamulla menen duuniin harjoittelemaan oikeaa elämää.
Avainsanat: Suomi
Milloin saamme lukea matkakertomuksesi kirjana?
Hei Merja!
Pettymyksien pettymys että lopetit matkan enen sataa maata – ei määrällisesti, jäihän haasteita, vaan että postauksesi loppuu – meitä on monta jotka niitä kaipaamme – ota tämä vilpittömänä kehuna. Kirjaa matkastasi odotan minäkin, mutta vielä enemmän toivon, että kertoisit, miten olet löytänyt kaikki nämä mielenkiintoiset paikat? Paljonko teit etukäteistyötä matkaa varten? Jossakin postauksessasi vihjaisit Lonely Planetiin, meidän kaikkien reppumatkailijoiden raamattuun, mutta kaikkia kaljakelluntareittejä sieltäkään ei kai löydy. Paljonko tiedosta tuli LP:stä, netistä yms “olevasta”, paljonko paikallista tietoa? Miten selvitit kaikki viisumit? (Oliko Myanmar-yhteyshenkilösi Miss Aye- olet muuallakin kulkenut tallattuja polkuja – jestas että niitä oli mukava lukea) Ja yhtenä ihmeenä – oliko rinkkasi aina samalla kentällä kuin sinäkin?
Toivottavasti matkasta on jäljellä senverran “afterglow”ta, että jaksat vielä kirjoitella näistä asioista.
Tervetuloa kotiin!
Tapsu-vaari
Mukavaa, että Merja näin aina minua muistaa.
Seurasin alussa blogiasi – varsinkin Aasia osuutta, kun se nurkkaon minulle tuttua.
Lähestyvän keski-iänkriisin ja bangkokin sekoilusi kommentointini poistit.
Hyvä että loppui. Reissu ja tarina.
“Seurasin alussa blogiasi – varsinkin Aasia osuutta, kun se nurkkaon minulle tuttua.
Lähestyvän keski-iänkriisin ja bangkokin sekoilusi kommentointini poistit.
Hyvä että loppui. Reissu ja tarina.”
Iloisempi minä olen tällaisen perisuomalaisen marinan kuin tämän blogin loppumisesta.
Seurasin blogiasi ja harmittaa sen loppuminen. Ei tunnu enää oikein miltään. Oli niin mukavia tapahtumia ja paikkoja.
Lisää tällaisia. Murinoista välittämättä. Ainahan murisijoita riittää.
Kateuttako?
Lippu korkealle ja uudelle matkalle! Kiitos!
Jokainen päivä voi olla seikkailu – myös täällä kotimaassa ja arjen keskellä! Ikävä minullakin tulee blogejasi – kiitos niistä!
Toivottavasti eka työpäivä sujui pehmeän laskun merkeissä
Hola!
Katselen tässä lumisadetta ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Kaunista on, voi että!
Tapsu-vaari,
Suunnittelin tulevia kohteita alussa paljon. Afrikassa aloin poiketa suunnitelmista ja Etelä-Amerikasta lähtien menin ihan fiilispohjalta. Väli-Amerikka planettia en enää avannut juuri lainkaan. Lähinnä juttelin muiden reissaajien kanssa siitä, minne kannattaisi mennä. Netistä en loppuvaiheessa hakenut tietoa enää ollenkaan Facebookia lukuunottamatta. FB:hen kun laitoin kysymyksen, yleensä joku aiempi reissututtu osasi vastata ja antaa suosituksia.
Rinkka tuli joka kerta koneen mukana. Mulla on ollut aina käsittämättömän hyvä säkä lentojen kanssa ja onni vain jatkui tällä reissulla.
Ja hei, duunissa oli kivaa!
merja
Merja: kommentotiko vielä jotakin koko reissun budjetista. Kerroit reissun alussa mistä budjettisi koostuu ja mitä sen eteen olet tehnyt. Reissusi venähti yli vuoteen,miten kävi budjetin??
Tervetuloa Suomeen! Paluukin on aina hieno matkojen jälkeen. Lueskelin blokia satunnaisesti omilla matkoilla ja aloin miettiä kauanko itsellä menisi nykyvauhdilla sadan maan kiertämiseen. Tuloksena sain keskimääräisellä oleskeluajalla 20 vuotta tauotonta matkalla oloa. No, muutama maa jo käyty ja reissuhommat jatkuu, joten saa nähdä kuinka pitkälle ehtii.
Ok Maria, yritän tehdä vähän budjettilaskelmiakin. Ensimmäisenä vuonna minulta kului sellainen 17 000 euroa: tässä linkki laskelmaan:
http://blogit.iltasanomat.fi/satamaata/2010/10/13/nain-paljon-12-kuukautta-tien-paalla-on-maksanut/
T: merja
Tavallinen pulliainen matkustaessaan vaan kuluttaa mutta
ansaitsitko sinä palkkaa Ilta-sanomilta.
Elikkä oliko matkasi ns. työmatka?
“heppa says:
10.3.2011 klo 15:19
Seurasin alussa blogiasi – varsinkin Aasia osuutta, kun se nurkkaon minulle tuttua.
Lähestyvän keski-iänkriisin ja bangkokin sekoilusi kommentointini poistit.
Hyvä että loppui. Reissu ja tarina.”
Hah! Varmaan naapurini Suomessa. Pitäisi päiväkaljat jättää ottamatta Heppaseni.
Merjalle: kirjaa odotellessa, kiitos mahtavasta blogistasi.
Hei Markku,
Sain korvausta kirjoittamastani blogista ja kolumneista. Varsinainen työmatka ei kuitenkaan ollut kyseessä. Enemmän rahaa olisin ansainnut, jos olisin ollut vuoden vuorotteluvapaalla, siihen eivät ihan työvuodet riittäneet, enkä halunnut odottaa lähtöä paria lisävuotta. Lueskellesani näitä tsunami- ja ydinvoimalauutisia olen miettinyt, että onneksi en odottanut.
T: merja
Tattis Melba! Tämä kirjan kirjoittaminen on ihan kamalan vaikeaa, mutta ainakin yritys on kova.
Hepalle terveisiä, en tiedäkään, että blogista olisi poistettu kommentteja, mutta mahdollista se on. IS:n verkkokeskusteluissa on tietyt pelisäännöt, joita kommenttienkin pitää noudattaa. Julkaisin tässä taannoin ihan piruuttani julkaisemattomaksi jääneet kommentit, ehkä kommenttisi löytyy niiden joukosta. Tarkista täältä:
http://blogit.iltasanomat.fi/satamaata/2011/02/07/he-pitavat-minua-ilotyttona/
T: merja
Elikkä siis noin alle tonnin kuussa tienasit jutuillasi?
Sinänsä kunnioitettavaa kertoa noista.
Mutta mitäpä salattavaakaan sinulla olisi.
Tokihan tonnillakin kuussa reissaa ihan kivasti.
Mutta minun ymmärtääkseni , et olekaan väittänyt
olevasi ihan persaukinen reissaaja.
Ja lukijathan sitä sädekähää tekevät.
Joo, tonnilla kuussa menee Lattareissa kivasti ja Kaakkois-Aasiassa tosi kivasti. Yritin kyllä tulla vähemmällä toimeen, koska vastaavasti Ausseissa ja Afrikassa summalla ei pärjää. Tuohon ylemmäksi postasin jo linkin reissun finanssipuolta käsittelevään postaukseen.
Sädekehäpointtia en ihan ymmärrä.
T: merja
No tämä on varmaan kateellisten panettelua, mutta kun esimerkiksi joku rikas optiopäällikkö päättää hypätä oravapyörästä ja aloittaa uuden elämän pehmeillä arvoilla niin
eikö heti naistenlehdet ryhdy kirjoittamaan valaistuneesta ihmisestä.
Sinullehan on hieman laitettu nyt tätä glooriaa tästä heittäytymisestä repun kanssa maailmalle. Että olisit laittanut
taloudelliset arvosi syrjään ja valinnut köyhän kulkurin osan.
Uups sori joo , niinpäs olitkin jo kertonut kaiken aikaisemmin,
sen siitä saa kun ei lue kaikkea, .
No voin vain kertoa , että olet sinä ainakin kummallisen rehellinen, ja tuota sädekehää et itse ainakaan itsellesi ole hinkunut.
Anteeksi vielä kerran .
No ei mitään hätää Markku, yritän tässä itse lukea vanhoja juttuja ja hitto kun niitä on paljon. En muista puoliakaan siitä, mitä olen kirjoittanut.
Optioita, valaistumista ja naistenlehtijulkisuutta odotellessa!
merja
Kiitos Merja tasta blogista ja matkasta. Lahdin samaan aikaan ex-patriaatiksi tanne kaukoitaan kun aloitit matkasi. Alkutaipaleella pohdiskelit parjaamistasi ja painin noiden samojen ajatusten kanssa silloin, blogisi auttoi. Mahtava matka sinulla, pitkaksi meni, mutta tuskin kaduttaa. Sama juttu taalla, jatkan viela pari vuotta.
Paras blogi ikina, rehellinen ja hauska. Kirjoita se kirja.
Kiitos hienosta blogista!
Itsellä olisi tarkoitus lähteä matkalle syyskuussa 2012. Löysin vasta melko äskettäin tämän blogin ja pikakelauksessa olen yrittänyt selata ja lukea lävitse.
Pari kysymystä (joita varmaan olet ehkä käsitellytkin, mutta ovat jääneet huomaamatta):
- Millainen vakuutus sinulla oli?
- Miten viisumien hankkiminen meni ja mistä sait aina selville tarvittavat viisumiasiat seuraaviin maihin? Vai meneekö suurimmassa osassa niin, että täytetään hakemus kentällä/rajalla? Eikö niiden hankkiminen ole hankalaa, kun tuntuu että joihinkin maihin pitää suurin piirtein lähetystöstä noutaa se ja tehdä hakemus kuukausia ennen…
Kiitos vielä kerran!
S-veitsistä, hyvää matkaa, siitä tulee lystiä!
Mun vakuutus oli Ifin vuoden matkavakuutus, jota jatkettiin sitten puolella vuodella. Ennen reissuun lähtöä tutkailin eri vaihtoehtoja, mutta päädyin sitten Ifiin, koska kaikki muut vakuutuksenikin ovat siellä. Vakuutus ei olisi kattanut sukeltamista tms. aktiviteettiä, joten niihin olisi pitänyt ottaa erikseen vakuutus. Olin omaan vakuutukseeni tosi tyytyväinen. Multa pöllittiin kaikki arvokamat (läppäri, kamera jne.) Buenos Airesissa, If korvasi reilusti kaiken.
Viisumien tarpeen tsekkasin netistä, mutta aika harvaan maahan se piti hankkia etukäteen. Intiaan, Bhutaniin, Bangladeshiin, Myanmariin ja Australiaan. Muut viisumit sain rajalta.
Intian viisumin hain Helsingin lähetystöstä, Bhutanin viisumin hoiti nepalilainen matkatoimisto, Banglan viisumin hain Kathmandun lähetystöstö, Myanmarin Bangkokista ja Aussi-viisumin netistä. Aika vähän niistä oli mulle vaivaa. Yleensä viisumin saa lähetystöstä muutamassa päivässä.
Keski-Aasian ja joidenkin arabimaiden viisumit voivat olla pulmallisempia, niihin en ole juuri perehtynyt.
Kirsma,
Kiitoksia kiitoksia. Yritys on kova, mutta kirjan kirjoittaminen on yhtä tuskaa. Ilta-Sanomien kesätoimittajat saavat enemmän merkkejä paperille yhden iltavuoron aikana kuin minä kahdessa päivässä. Ja heidän pitää tehdä haastatteluitakin. Ehkä se tästä. Ja terveisiä kaukoitään! Toivottavasti et ole maanjäristysten tiellä.
merja
oli oikein kiva seurata sinun matkailua ympari maailmaa, olen koko ikani asunut poissa suomesta ja oli oikein hyva seurata suomalaista matkustajaa maailmalla, ja katsoa miten ne suhtautuu olosuhteeisin. oli kiva katsoa kuin kavit lainelauteilemasssa eri paikossa, minusta tuntuu, etta se meri ja lainelautailu ja se surfing culture tulee vetamaan sinua viela paljon elamassasi. hei kiitti paljon opin suomalaisuutta, ja oli kiva lukea sinun blogia, mutta matka jatkuu. mina sanoisin etta ‘ real life dont go there , just live the dream.
keep surfing
juha
from sydney
Toivottavasti teet vielä joskus kirjan reissuistasi!
Moi Merja. Eikös tästä blogista puutu vielä ne ensimmäisen työpäivän tunnelmat? Kirjaa on moni toivonut, niin minäkin. Kiitos oli mukava reissata kanssasi. Ikävä tulee sun blogia.
Joo Papparainen,
puuttuvathan ne. Mulla on ollut ihan raivokiire kaikkien käytännön asioiden kanssa, mutta ensimmäisen vapaapäivänä bloggaan.
Kirja edistyy pikku hiljaa, olen lueskellut vanhoja muistiinpanoja ja katsellut kuvia muistinvirkistykseksi. Se on ollut aika hyvää kotiinpaluuterapiaa samalla.
merja