Onko syötävä apinanaivoja ja selviydyttävä loisista, jotta voi kutsua itseään matkailijaksi? Ota osaa keskusteluun!
Luulin testaavani lepakkoa, mutta vartaassa olikin pikkulintuja. Kanalta maistui.
Maailmanmies, Matkailija, Tiia, Hanna, Pera, Junnu ja varmaan pari muutakin, kirjoittivat palautteessaan viime viikolla, että reppumatkailijat kuvittelevat olevansa parempia kuin pakettimatkalaiset. Lue alkuperäinen postaus täältä.
Taipumus ei suinkaan pidä paikkaansa kaikkien reppulaisten kohdalla. Suurimmalle osalle pakettimatkalaiset eivät aiheuta päänvaivaa. Valtaosa reppumatkalaisista on aloittanut matkailun pakettimatkoilla omien vanhempiensa kanssa. Minullakin on lämpimiä muistuja niin Lomamatkojen, Aurinkomatkojen, Finnmatkojen kuin Tjäreborgin pakettimatkoista. Omat vanhempani eivät selviäisi ikinä itsenäisellä reissulla – enkä ihaile ketään niin paljon kuin vanhempiani.
Se siitä ylemmyydentunnosta.
Melkein.
On totta, että reppumatkalaiset usein pitävät itseään pakettimatkalaisia parempina matkailijoina.
Kärjistetysti syyt reppumatkalaiset omanarvontuntoon ovat seuraavat: (Ja älkää kuvitelko, että allekirjoittaisin seuraavat kohdat.)
a) Reppumatkailijat katsovat toimivansa omatoimisesti ja itsenäisesti joskus hankalissakin olosuhteissa. Suuri osa backpackerien keskusteluita pyörii juuri näiden hankalien tilanteiden ympärillä. Se, joka on selvinnyt suurimmasta ongelmasta, on pöydän kuningas. Suosikkipulmia ovat:
1. kahnaukset viranomaisten ja erityisesti poliisin kanssa,
2. tinkaustilanteet (halvimmalla ostanut voittaa),
3. huumatuksi joutuminen (been there, done that, got a t-shirt),
4. karmeimmat taudit,
5. kummalliset, ällöttävät ruoka-annokset.
Miten tästä seuraa se, että reppumatkailija pitää itseään pakettimatkailijaa parempana?
Näin se käy: Itsetehostukseen taipuvainen reppumatkailija pohtii voittamiaan ongelmiaan ja vertaa itseään pakettimatkailijaan. Reppumatkailija ajattelee, että pakettimatkailija välttää kaikki nämä ongelmat ja pääsee helpolla. Samaan aikaan reppumatkailija toteaa, että eihän tuo pakettimatkailija tiedä matkustamisesta mitään, jos ei ole kokenut viikon ripulia Intiassa, tappelua Myanmarin poliisin kanssa, tullut huumatuksi Kambodzassa ja syönyt apinan aivoja Amazonilla.
b) Reppumatkailija kokee olevansa etevämpi matkailija, koska selviää asioista pakettimatkailijaa halvemmalla.
c) Reppumatkailija ei pidä kahden viikon pakettimatkaa matkailuna. Eihän kahdessa viikossa ehdi mitään!
d) Reppumatkailijat katsovat matkustavansa aidompiin paikkoihin kuin pakettimatkalaiset, joiden liikkuminen reppumatkalaisten mielestä rajoittuu turistirannoille ja pääreiteille. Reppumatkalaiset etsivät aina sitä kohdetta, missä muut eivät vielä ole käyneet.
Ja niin edelleen. Syitä on varmasti useita.
Nyt toistan selvyyden vuoksi: En allekirjoita näitä syitä. En usko, että suurin osa reppumatkalaisista allekirjoittaisi näitä. Mutta usein ne kuuluvat läpi reppumatkalaisten puheista, viimeistään sivulauseista. Myös minun.
Onko tässä mitään järkeä?
On ja ei.
On sen takia, että reppumatkailijat usein todellakin selviävät käsittämättömistä tilanteista, tekevät sen halvalla ja näkevät enemmän maailmaa. Tämä siitä huolimatta, että iso osa reppumatkailijoista pukeutuu samoihin Khao San Roadilta ostettuihin t-paitoihin, tahtoo pannukakkuja aamulla, pizzaa silloin tällöin ja halpalentojen aikana usein lentää siinä missä pakettimatkailija.
Ja ei. Sen takia, että sankaritarinoilla, pihistelyllä ja maailman näkemisellä ei loppupeleissä tai, jos raamatullinen ilmaisu sallitaan, viimeisellä tuomiolla ole mitään merkitystä. Ne eivät tee kenestekään toista parempaa ihmistä. Ne eivät anna syytä ylpeilyyn tai pakettimatkalaisten ylenkatsomiseen.
Mutta.
Sankaritarinat ovat tärkeitä reppumatkailijan omassa mielessä. Niistä tulee osa omaa minäkuvaa ja identiteettiä. Haasteiden voittaminen vahvistaa itsetuntoa. Ja se on hyvä asia.
Olen tavattoman iloinen siitä, että suomalaiset parikymppiset matkustavat nykyään paljon enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Kiitos Madventuresin, Suomessa kasvaa kokenut, itseensä luottava ja maailmaa nähnyt sukupolvi. Heidän kielitaitoaan meidän ei tarvitse hävetä, kun heistä tulee ministereitä. Ja valtaosa tästä matkailevasta nuorisosta on ihan tavallisia suomalaisia nuoria. Ne “inhottavat hausevat hipit” ovat aika vähissä.
En ihan kamalasti loukkaantuisi siitä, että reppumatkailijat sortuvat välillä itsetehostukseen. Maailmassa on paljon, paljon ikävämpiäkin asioita. On vain terveellistä, että ihmiset ovat ylpeitä saavutuksistaan. Reppumatkailijoiden ei myöskään kannata loukkaantua pakettimatkalaisten ennakkoluuloista.
Vihonviimeksi suurimmasta osasta reppumatkailijoita kasvaa kelpo pakettimatkalijoita, jotka valitsevat mukavuuden haasteiden sijaan.
Peace.
Lue Madventuresin Riku Rantalan kommentit reppumatkailijoiden jälkeensä jättämistä jäljistä täältä.
Avainsanat: Reppumatkailu, Thaimaa
tiivis paketti ja siinä se pääpiirteittäin onkin. tosin omalta kohdaltani jätän tittelin reppumatkailija pois jos kahnauksiin joutuminen edellyyttää sitä.
repulla reissaan jatkossakin enkä enempää tai vähempää nähneenä kuin pakettimatkaaja.
hyvää matkajatkoa ja pidä lippu korkealla
Eiköhän se reppumatkailun viehätys tule juuri siitä paradoksista, jonka olet itsekin täällä motiiviksi nostanut: Ollaan jossakin missä “länkkäreitä” ei ole vielä näkynyt. En usko, että sen takana on kuitenkaan sen saman sisäisen tarpeen tyydyttäminen, joka on ajanut ihmiset Mt. Everestin huipulle tai Mariaanien haudan pohjalle. Reppumatkaajan “matkustaminen” tapahtuu kuitenkin aina perseellään istuen, eikä mikään määrä hehkutusta kahnauksista viranomaisten, sairauksien tai kauppiaiden kanssa tee tästä haastavaa. Kyse tuntuu enemmänkin olevan siitä tavanomaisuuden pelosta, joka on joissakin meissä niin kovin voimakas. Epätoivoinen identiteetin ja yksilöllisyyden etsintä ajaa ihmiset ihmeellisiin tekoihin. Oli sitten kyse pukeutumisesta yläasteella, musiikista teini-ikäiselle tai loman vietosta aikuisiässä. Iso osa ihmisistä on tyytyväisiä identiteettiinsä, ja ottavat loman vain ihan loman kannalta. Jos aika töissä menee stressatessa, kuka ihme sitä samaa hakee enää lomaltaan. Reppumatkaajat taas kovin usein ovat nuoria opiskelijoita, jotka pystyvät irtautumaan pidemmäksi aikaa.
Paketti- ja omatoimimatkaajat elävät siten täysin eri universumeissa, ja heidän vertaaminen toisiinsa on täysin keinotekoista. Vähän sama kuin yrittäisi ratkoa alkuruuan ja jälkiruuan välistä paremmuutta.
Hyvin kirjoitettu! Ja kuten kirjoititkin jo, niin monet, monet reppumatkaajat käyttäytyvät aivan täysin ns. pakettimatkaajan tavoin, se tuli itsellä huomattua kun reissasin. Esim. Vang Vien:n kauniissa kylässä Laosissa, istua porotti moni katselemassa ulkoilmakahvilassa Frendit-ohjelmaa tv:stä ja olivat monta tuntia. Tai kuinka yleistä on se että he lähtevät ryyppäämään.
Eli ei todellakaan ole aina edes mitään eroa reppureissaajalla ja pakettimatkalaiselle. Reppureissaaja vaan häviää rahassa usein, jos on nähnyt vaivaa matkustaakseen syrjiseen kolkkaan ja sitten ryyppäys tmv on ainoa viihde…
Ja samalla tavalla, jos pakettimatkalle lähtee, ei se tarkoita sitä etteikö siinä voisi olla seikkailun makua!
Olet oman itsesi herra kun pääset majoitukseen, en ole koskaan kokenut oloani epämukavaksi ns. turistirysä paikoissa, sillä niistä pääsee lähes aina pois! Ja useimmiten ei tarvitse kuin vähän liikahtaa, niin on jo ei-turisti alueella.
Elämäntapansa kullakin. Reppureissailu ei minun mielestäni tee kenestäkään toista parempaa. Eihän tätä elämää voi vertailla niillä kriteereillä miten kukin matkustaa!!! Mikä siinä vaakakupissa viimeisellä tuomiolla painaa; valitsit Aurinkomatkat vai JetStarin? No way; en usko että sillä on mitään merkitystä.
Jos olisin itse kiireisessä työssä Helsingissä ja olisi perhe huollettavana + sata muuta asiaa koordinoitavana niin uskon, että voisin kyllä ihan hyvin valita pakettimatkan reppureissun sijaan. Pakettimatkoista ovat varmaan kaikki matkustelunsa aloittaneet. Musta tuntuu, että Madventures on luonut kultin, jota nyt ihannoidaan (hieno kultti kylläkin) mutta ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa millainen olet ihmisenä.
Pääsääntöisesti mikään ei ole muuttunut, 80-luvulla kuumimpaan inter-rail aikaan kovin jätkä oli se kenellä oli ollut eniten hankaluuksia löytää majapaikka, kenen kamat oli varastettu ym. Nuoret hakeutuivat toistensa joukkoon bilettämään ja harrastamaan seksiä. Paikka on tänä päivänä vain eri. Kymmenen vuoden päästä ollaan taas jossain muualla.
Samaa on myös se että ennen matkustettiin Espanjaan ja Kreikkaan pakettimatkalle, samoihin maihin reilaajatkin hakeutuivat, eri kyliin/saariin vain. Tämä toistuu identtisenä kauko-idässä.
Jokainen koittaa tuoda esille erillaisuuttaan huomaamatta että kaikki noudattaa samaa kaavaa. Reppumatkailija on vain nuori pakettimatkailija.
Reppureissareille sopii nimi “turisti” ihan yhtä hyvin kuin pakettimatkaajallekin. Tai oikeammin: “nuori turisti”. Heitä ovat suurin osa ns. itsenäisistä matkaajista, sen verran paljon olen heidän toimintojaan nähnyt ja katsellut ympäri maailmaa.
Nämä nuoret turistit tekevät kaikkien psykososiaalisten peruskurssisääntöjen mukaan itsestään sisäryhmän, joka erottuu ulkoryhmästä (pakettituristit) “myönteisellä” tavalla, ja ulkoryhmälle annetaan negatiivisia arvotuksia.
Näillä nuorilla turisteilla on oma ja usein hyvin kaavamainen pukeutumiskoodistonsa backpacker uniformuineen, koruineen ja hiustyylineen. Varsin tavallista nuorisomeininkiä siis.
Hyvä indikaattori on myös paikallisten suhtautuminen: backpacker-keskittymissä ja pakettituristialuilla molempiin suhtaudutaan “laumana”, joskin pääsääntöisesti ystävällisesti. Matkaaminen on yksilöllistä vain reppureissaajan itsensä mielestä.
Jos haluaa olla omatoiminen ja yksilöllinen matkaaja, ei tarvitse edes tehdä yllämainittua jaottelua. Riittää, että on aivan samoin “yksilöllinen” ja omaperäinen kuin kotimaassaankin on. Eli voit aivan hyvin kävellä esim Ko Samuin Lamai biitsillä vaikka mustat farkut ja buutsit jalassa (ilman backpacker-univormua siis), ja opettella vaikkapa guatemalalaisten suistoshamaanien kurkkuvihellyspuhetta, yksin ääneen.
Voi hyvä luoja……. Merja get over yourself.
jännä että puhut “pakettimatkailijoiden Thaimaasta” vaikka joka toinen on siellä omatoimimatkalla…
“Kuulun siihen joukkoon reppumatkailijoita, jotka aina välillä kärsivät lievästä itsetehostuksen tarpeesta. ”
“En ollut vaivautunut hankkimaan opaskirjaa Thaimaahan (kuka tarvitsee opaskirjaa Thaimaahan”
“Baari oli tupaten täynnä pelkkiä thaikkuja. Olin ainoa länkkäri koko kapakassa” (WAU! Siis MAHTAVAA!! siis ihan MIELETÖNTÄ, tuohon baariinhan ei pakettimatkalla olevat pääsekään)
“Hänkin inhosi Phuketia, koska täällä Phuketissa on liikaa turisteja.”
turisteja kai te reppureissaajatkin olette?
ja lopuksi: koska annat vieraan miehen kaataa baarissa juomaa lasiisi, en todellakaan ihmettele että olet kokenut vaikeuksia reissuillasi =)
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, reppureissausta ei voi yleistää koskemaan vain nuoria. Meitä yli viisikymppisiä , jotka haluavat koluta maailmaa ristiin rastiin omatoimisesti, vaikka reppuseljäs, on yhä enemmän. Olemme nuorempina, useat lasten kanssa, valinneet valmismatkan tervetulodrinkkeineen ja nallekerhoineen, mutta nyt on aikaa ja halua katsella ympärilleen ihan vain nähdäkseen, millainen maailma ympärillä on, miten ihmiset eri kulttuureissa ja eri ympäristöissä elävät omaa elämäänsä. Riittää tosiaan, että on oma itsensä ja ymmärtää fraasin “maassa maan tavalla tai maasta pois”.
Aina ei tosiaankaan tarvitse oppaiden järjestämiä, suomenkielisiä retkiä, voidakseen tutustua maahan. Jos on roheutta ja uskallusta, kenties myös joidenkin maiden kielitaitoa ja kulttuurin tietämystä, on suuri ilo matkata maailmalla omaan tahtiin. Itselleni se on ainakin henkireikä ja turhat kitinät ja natinat väistyvät yhä kasvavan ymmärryksen myötä. Nuorempana en olisi koskaan voinut ajatella voivani vielä harrastaa tällaistakin matkailua. Mikä sen mukavampaa levottomalle sielulle kun aina vaan kulkea ja löytää uusia ihania paikkoja ja saada ikimuistoisia kokemuksia maailman toisella äärellä, aivan vieraissa kulttuureissa.
Siinä oppii ymmärtämään itseään, myös arvostamaan kykyjään selviytyä missä vaan kuin myös arvostamaan toisenlaisia kulttuureja.
Eikä ole haitannut , että ainakin tähän asti ovat reppumatkamme olleet paljon halvempia kuin valmismatkat. Samalla matkat ovat ajallisesti pidentyneet, koska samalla rahalla voi laskea matkaavansa kauemmin. Voi itse valita, missä ja minkätasoisessa asumuksessa haluaa asua ja huomata yhtäkkiä, että esim.vaatimaton bambumaja Menon saarella tuntuukin paljon kodikkaammalta paikalta oleskella kuin 5-tähden hotelli runsaine aamiaisineen keskellä Bangkokin suurkaupunkia, kärjistetysti imlaisten.
Hyvää matkaa Merjalle edelleen. Samoin kaikille teille, jotka olette lähdössä tai jo matkaatte.
Tämän aiheen käsittely jatkuu maailman tappiin,jos sen annetaan jatkua…
Merja please. ‘Palaa ruotuun’ ja kerro matkakokemuksiasi,tällaiset väittelyt puolesta ja vastaan vain nukuttavat…
Tahtoo tarinoita matkoistasi!!
Tää alkaa kyllä jo ottaa voimille. Erityisesti mua rasittaa se, että porukoilla on niin ehdottomat mielipiteet…tai siis heillä, jotka haluavat tuomita kaikki repputuristit, on niin ehdottomia mielipiteitä. Tietysti repputuristit on turisteja, eihän tässä kukaan ole mitään muuta väittänytkään, ei edes Merja.
Mutta joo, mielelläni itsekin monesti hengaan sellaisessa baarissa, jossa kaikki muut asiakkaat eivät ole ulkomaalaisia. Tosinaan taas maistuu kunnon turistibaari oikein hyvälle varsinkin, jos haluaa jutella jonkun kanssa. sieltä löytää aina juttuseuraa ja yhteisen kielen.
Juhan kanssa olen samaa mieltä siitä, että reppumatkaajat muodostavat samanlaisen homgeenisen yhteisön kuin pakettimatkaajatkin. Kumpikaan yhteisöhän ei oikeasti ole homogeeninen, mutta joitain yhteisiä värejä kummassakin leirissä kannetaan.
Itse sijoitun jonnekin sinne puoliväliin. Bangkokissa en totisesti jaksa roikkua Khao Sanin reppughetossa, mutta saarilla mieluummin valitsen seurakseni reppulaisunivormua kantavat kuin kahden viikon ihonpolttokuurilaiset.
Kaikkein mieluiten löytäisin itseni kaltaista seuraa, tällaisia cross over -matkaajia, mutta eihän meitä voi olla yhtä enempää. Olen niin uniikki!
Leikki sikseen. Keskustelu varmaan jatkuu, mutta saako pyytää, että lopetetaan toisten ahdistelu ja vainoaminen.
“1. kahnaukset viranomaisten ja erityisesti poliisin kanssa,
2. tinkaustilanteet (halvimmalla ostanut voittaa),
3. huumatuksi joutuminen (been there, done that, got a t-shirt),
4. karmeimmat taudit,
5. kummalliset, ällöttävät ruoka-annokset”
——————————-
Minä olen matkani tehnyt työn puitteissa mitä erikoisimpiin ja oudoimpiin paikkoihin. Usein nämä paikat ovat VIELÄKIN kauempana sivistyksestä kuin mihin reppumatkalaiset menevät.
En ole joutunut kahnauksiin viranomaisten kanssa, mutta tunnen monta kollegaa jotka ovat. Tingannut olen, huumatuksi tulemista varon jo kotimaassakin. Tauteja ei niin hirveästi ole ollut, mutta muutamat työkaverit ovat todistaneet paikallisille sattuneita työtapaturmia. Ripulia (= katukeittiöitä) pitää välttää, koska työhön pitää pystyä.
Reppumatkailijoiden sekä minun ja kollegojeni ero on siinä, ettemme tee näistä asioista suurta numeroa. Ihmisiä ja asioita vain tulee eteen eikä niitä tarvitse mitenkään sen kummemmin ihmetellä. Työmailla näemme paikallisen todellisuuden paremmin kuin oikeastaan missään muualla. Ajallisesti työmailla viettämämme aika on usein paljon pidempi kuin reppumatkailijoilla konsanaan.
Törmäämme moniin sellaisiin asioihin mihin reppumatkalilijat eivät koskaan. Yhtäkkiä pitää alkaa selvittää mistä löytyisi tietokoneen varamuisti. Yhtäkkiä saatetaan tarvita momenttiavainta. Mistä sitä lähtisi etsimään ? Paikallisille mitään muuta kuin omaa kieltään osaamattomille pitäisi selostaa työtehtäviä ja valvoa niiden asianmukaista suorittamista.
Kotiinlähtö on edessä, mutta kansainväliselle kentälle lentävä pikkukone ei lennä, kone Eurooppaan lähtee kahdentoista tunnin kuluttua. Otanko taksin/bussin ja menen sillä yön selässä 400 km ?
Turvallisuus on jossain todellinen ongelma, eikä vain sellaista kivaa jännitystä.
Joskus olen jossain törmännyt reppumatkailijoihin. Heidän asenteensa on koppava ja ylimielinen kaiketi siksi, koska pukeutuminen paljastaa, etten ole yksi heistä. Päällimmäiseksi jää mieleen heidän pettymisensä siihen, että he eivät olleetkaan niitä ensimmäisiä ja ainoita jossain vihonviimeisessä paikassa, vaan törmäsivät maailmaa eriväristen linssien läpikatsovaan sinänsä tavalliseen mieheen, joka on vähintää yhtä perillä paikallisista pikkujutuista kuin hekin, sillä erolla, että ei tee siitä numeroa.
Siksi haluan lomillani -jos ulkomaille menen- ihan tavalliseen paikkaan rentoutumaan. Toki saatan, ja niin usein teenkin, varata matkani omatoimisesti ja ottaa kenties vielä autonkin alle. Sen kummemmin kauhistelematta paikallista liikennettä.
Tuolla aiemmin joku kertoi tietävänsä että reppureissaamisen viehätys tulee jostain paradoksista.
Itseäni viehättää lähinnä vapaus. Vapaus aikataulujen ja ohjelman suhteen ja mahdollisuus reissata syrjäisempiin/eksoottisempiin paikkoihin kuin ehkä keskimäärin pakettimatkalla pääsee. Tokihan pakettimatkoja saa vaikka Annapurnalle mutta hinta on moninkertainen itse järjestettyyn verrattuna.
Vaikka Juhan teksti yllä kärsiikin aikamoisesta halveksuvasta elitismistä ja höpönlöpöstä niin yhdessä asiassa hän on oikeassa: me ollaan kaikki turisteja. Väitän että myös suurin osa reppureissaajista tajuaa sen, toisin kuin Juha kuvittelee.
Vaivauduimpa nyt vasta lukemaan tuon alkuperäisen postauksen. Voi hyvä luoja, tuohan oli mitä parhain kirjoitus siitä kuinka reppureissaaja pääsee ennakkoluuloistaan eroon. Mistä täällä oikein vaahdotaan?
Merja, palataanko tosiaan siihen alkuperäiseen kirjoitteluun eli kuulumisia mestoilta? Itekin seuraan mielenkiinnolla tätä kirjoittelua ja kommentteja eri paikoista. Kuvasta tuli mieleen että minäkin söin äsken (2 tuntia sitten) dinnerillä pikkulintua / kanansikiötä, kukaan ei puhunut englantia niin jäi epäselväksi.
Niin, ja onhan reppumatkailu todella hienompaa kuin pakettimatkailu. Kaikki muu väittäminen on turhaa jeesustelua.
Enpäs malttanutkaan jättää plokia vielä rauhaan. On tää kumma juttu tääki.
Matti
“Voi hyvä luoja, tuohan oli mitä parhain kirjoitus siitä kuinka reppureissaaja pääsee ennakkoluuloistaan eroon.”
Eikun tuo oli mitä parhain kirjoitus siitä kuinka EGOturisti HUOKAISEE HELPOTUKSESTA kun huomaa päätyneensä vahingossa jonnekin muualle kuin sinne turistien “pilaamalle” rannikolle. Ikäänku hää ei itse valkonaamainen turisti olisikaan.
Olen samaa mieltä siitä, että Merjan kandeis jo tässä vaiheessa vain siirtyä takaisin aiheeseen. Kun on jo paljastanut todellisen asennemaailmansa, ja sitä yrittää alkaa sen jälkeen selittelemään sen aiheuttamien “tyrmistyttävien” reaktioiden vuoksi, se on kuin tappelis teippirullan kanssa. Mitä enemmän siit yrittää päästä irti, sitä pahemmin siihen sotkeentuu.
Sitä on kiusallista kattoo sellaista.
Vielä ikävämpää on se että nämä sadventures- egoturistit käyttävät valtamediaakin hyväkseen pilatakseen jo vuosikausia jatkuneen – köyhemmällekin ihmiselle sopivan – hienon matkailutavan imagon. Vähän samaan tapaan kuin ne muutamat kännissä örveltävät idioottimaisesti käyttäytyvät pakettimatkalaiset ovat leimanneet koko pakettimatkailun imagon niin veemäisesti, että ihan tavallinen lapsiperhekin, tai joku muu pakettimatkan valitseva, joutuu tämän vuoksi leimatuksi öööö miten se meni….. “tulipunaiseksi rantavalaaksi”. :-/
Että onko se sitten ylevämpää lojua “tulipunaisena rantavalaana” riippukeinussa turistirysän vieressä, vaiko turistien valloittamalla hiekkarannalla, kas siinäpä statuskysymys. Siin on niinku, iha oikeesti, tosi paljo eroa. =)
Sinikka, olet oikeassa. Reppumatkailua ei pitäisi yleistää koskemaan nuoria opiskelijoita. Olen tavannut hämmästyttävissä määrin reissaavia viisikymppisiä, kuusikymppisiä ja eläkeläisiä, joiden halu nähdä uusia paikkoja ei ole yhtään vähentynyt ikääntymisen myötä. Yksi huikeimmista kohtaamistani reissareista oli 70-vuotias australialainen Janet, joka oli murtanut kätensä Intiassa ja kärsi kehnosta lonkasta, mutta niin hän vain matkusti ympäri Bangladeshiä – ja valehteli kotona huolehtivalle tyttärelleen olevansa täysin kunnossa.
Maailmanmies, olen pahoillani, jos olet törmännyt moisiin tyhmiin ennakkoluuloihin. Ei niiden perusteella kannata yleistää.
Minä vaan, on totta että ironia on taitolaji. Erityisesti itseironia.
Katja ja JFK, blogi palaa perusladulle keskiviikkona. Tämä harharetki oli erinomaisen mielenkiintoinen, mutta aika aikaansa kutakin. Toivottavasti keskustelu jatkuu kommenttien puolella. Blogikirjoitukset aiheesta päättyvät tähän… ainakin toistaiseksi.
Sohvamatkaaja, tervetuloa takaisin! Pysyhän kanavalla jatkossakin.
Eiköhän valtaosa reissaa tavalla, joka sopii kulloiseenkin elämäntilanteeseen pl. elämäntapaintiaanit ja idealistit. Ensin vähän kokeilemaan pakettimatkoilla, sitten ennen perheen perustamista pidempiä reissuja – jos ne ylipäätään kiinnostavat, kaikkiahan ei todellakaan ihan oikeasti nappaa reppu selässä dallailu murjusta toiseen mahdollisimman halvalla missään elämän vaiheessa. Perhe- ja ns. ratrace -helvetin (djoukki) alettua taas harrastamaan pakettimatkoja ja eläkkeellä sitten uudestaan reppu selkään. Sopii mulle, eläkettä odotellessa
. Pikkumuksujen kanssa ei kiinnosta lähteä kokemaan once-in-a-lifetime -ruokamyrkytystä Vang Vieniin (mielessä elävästi vielä vuosikausien jälkeen) tai nukkumaan myrkkyhämäkkien infestoimaan leikkimökkiin Koh Phanganilla tms. Parhaat reissut itselläni on kylläkin ehdottomasti olleet reppureissuja, mutta nyt en lähtisi kirveelläkään venyttämään senttiä säästö ja kärsimys itsetarkoituksena (niinkuin välillä tuntui monella olevan). Antaa kaikkien kukkien kukkia, niinhän se Budhhakin tavallaan opettaa…
Eli pääsääntöisesti reppumatkaaja on ollut ja tulee jossain vaiheessa olemaan pakettimatkailija ja vica versa, samaa sakkia siis. Nämä muutamat itsetarkoitukselliset poserit sitten erikseen, aina löytyy porukkaa joiden pitää päteä.
Oho, erityishuomioo.
Mut ei kyl mä nyt lähen takavasemmalle kiitos vain. Mulla on paha tapa jumiittua seuraamaan erinnäisten keskustelujen jälkimainingit joihin on itse erehtynyt ottamaan kantaa. Melkein yhtä paha tapa ku joillakin truu travellereilla se iäinikuinen turisteihinpäin irvailu. 
Voi meitä. Kullakin omat ristinsä.
Eipä muuta ku hyvää matkanjatkoo. Pidä hymy leveenä. Mäki pidän sit ku lähen seuraavan kerran reppureissunpäälle. Ny mää lähen pois täältä kiihdyttämästä teitä raivoon kommenteillani. Ja ruokkimasta roskamediaa. Kaikkeen sitä pitääki sekaantua. *jupisee*
Miksi tämä keskustelu on niin hemmetin masentavaa?? Suomalaiset ovat tympeitä, riitaisia ja epäolennaisuuksista jauhavia. Matkailunhan pitäisi avartaa. Kiitos Merjalle kivoista jutuista.
No hyvää matkaa joka tapauksessa Sohvamatkaaja!
Tähän väliin kirjasuositus niille, jotka kaipaavat pientä satiiria reppureissaajista ja heihin liittyvistä stereotypioista: William Sutcliffen “Are You Experienced?”. Eritoten hupaisaa luettavaa tien päällä.
Tuota väitettä, että reppumatkaajat olisivat jotenkin homogeenista sakkia tai nuoria niin en allekirjoita ollenkaan.
Itse olen 37v ja on erittäin paljon reppumatkaajia jotka minua vanhempia. Lisäksi itse tykkään lentää kohteisiin ja kohteiden välejä, teen lyhyitäkin reissuja enkä viihdy pitkään samassa paikassa. Se että pukeutuminenkin olisi jotenkin samanlaista on minusta niin absurdia että en siihen viitsi edes kommentoida.
20v jälkeen en ole pakettimatkoja tehnyt enkä usko että tulen tekemäänkään. Ei minulla tietenkään mitään niitä vastaan ole, mutta yleensä ne ovat vain sellaisiin kohteisiin jotka ei kiinnosta ja/tai isossa turistiryhmässä liikkuminen on itselle jotenkin todella epämielyttävää.
Fakta on, että turismi muuttaa paikkoja. Paikallisten käyttäytyminen pitkällä aikavälillä muuttuu ja paikallinen tunnelma ja aitous jossain määrin vähenee. Sillä että onko turismi reppuilua tai paketimatkailua ei ole mitään väliä. Turisteja olemme kaikki (niin kuin edellä on moneen kertaan sanottu). Itse vältän paikkoja, joissa on paljon turisteja edellä mainituista syistä (ei siis edelleen väliä onko pakettilaisia vai reppuilijoita). Ainoa ero on ehkä siinä että siellä missä on pakettilaisia niin siellä tuppaa olemaan enemmän turisteja. Totta kai aina välillä on kiva törmätä joihinkin muihin turisteihin ja vaihtaa muutama sana mistä tulossa, mikä meininki ja niin edelleen, mutta parhaat tapahtumat ja muistot ovat poikkeuksetta paikallisten parissa.
Lopuksi vielä väitteeseen, että olisi mukava kehua taudeilla, ongelmilla jne. Itse taidan olla tässäkin poikkeus kun itse mielummin “kehun”, että kuinka helppoa ja mukavaa oli matkustaa niin ja niinkin eksoottisessa kohteeessa.
pakettimatka tai reppureissu, jokainen varmasti osaa valita itselleen sopivan vaihtoehdon!
Mukavia reissuja kaikille, paketilla tai ilman. Tsemppiä myös Merjalle matkaan
reima:miksi ihmeessä kuvittelet, että pakettimatkalla pitäisi liikkua jossain turistilaumassa??
Hanna, joo en sitä tarkoittanut vaan että pakettimatkat ovat joko sellaiseen kohteeseen joka ei kovin kiinnostava tai sitten on niitä pakettikiertomatkoja, joissa voi olla mielenkiintoisia kohteita, mutta kierretään sitten ryhmässä.
Luulen, että yksi syy siihen, miksi ainakin jotkut reppureissaajat pitävät itseään pakettilomalaisia parempina on, että perinteisestihän pakettilomat nähdään helppona ratkaisuna mennä ulkomaille, mutta joissa kaikki ulkomailla olemisen vaikutukset on siloteltu minimiin, jolloin matkustajan kokemus paikallisesta kulttuurista jää mahdollisesti hyvin pintapuoliseksi. Sanoin mahdollisesti, sillä tokihan moni pakettimatkustaja liikkuu sen oman hotellikylän ulkopuolella, myös omatoimisesti ja pystyy tällöin jututtamaan paikallisia ja seuraamaan ja kenties osallistumaankin heidän arkeensa.
Kuitenkin, on siis olemassa niitä pakettimatkoja, joissa matkustajat suomalaisen oppaan johdolla ohjataan lentokoneesta bussiin, bussista hotelliin ja hotellin (jossa on suomalainen opas paikalla) täysylöspidon lomassa ohjatulle kiertoretkelle jossa opas kierrättää ryhmää ympäri lomakohdetta, joka koostuu lähinnä turismin varaan rakennetusta lomakylästä. Eipä siinä ihan hirveästi paikalliseen kulttuuriin silloin tutustuta. Itsekin olen yhdellä pakettimatkalla ollut ja se meni suunnilleen näin. Kysymys siis mielestäni kulminoituu juuri siihen ajatukseen, että reppumatkaajat näkevät maailmaa lomaresorttien ulkopuolella ja pakettimatkaaja turvallisesti sen sisällä ja tämä ensimmäinen tapa on reppumatkaajan mielestä se oikea tapa matkustaa.
Aiemmin on jo paljon keskusteltu siitä, minkä verran sitten reppumatkaaja oikeasti tutustuu vieraaseen kulttuuriin kiertäessään travellerihostellista toiseen – ei välttämättä juurikaan sen enempää kuin mitä kokisi jossakin lomakylässä Hurghadassa. Mielikuvissa nämä erot kuitenkin edelleen elävät.
“Arrowroot says:
Tähän väliin kirjasuositus niille, jotka kaipaavat pientä satiiria reppureissaajista ja heihin liittyvistä stereotypioista: William Sutcliffen “Are You Experienced?”. Eritoten hupaisaa luettavaa tien päällä.”
Tämä. Erinomainen teos jota suositettelen kaikille reppureissaajille, varsinkin nille jotka ovat matkustaneet Intiassa. Valitettavasti lainasin oman kappalleeni yhdelle kaverille eikä kirjaa ole sen jälkeen näkynyt.
Sohvaperuna ja muut hypertensiosta kärsivät: ehkä teidän kannataisi ottaa muutama hitti hippien rauhanpiipusta, jotta saisitte sen hiekan esan alta pois.
Kuvassa syöt linnuista grillattua varrasta. Oletko tullut ajatelleeksi, että monissa maissa pyydystetään lintuja lähes sukupuuttoon asti. Tässä uutinen Euroopasta
“Kansainvälinen linnustonsuojelujärjestö BirdLife on tänään käynnistänyt
nimienkeruukampanjan, jolla vaaditaan Maltan hallitukselta toimia maassa
rehottavaa rauhoitettujen muuttolintujen tappamista vastaan.
BirdLife vaatii lisäksi Maltan hallitusta hylkäämään suunnitelmat sallia
lintujen kevätmetsästys. EU:n lintudirektiivi yksiselitteisesti kieltää
lintujen metsästämisen niiden kevätmuutto- ja lisääntymisaikana.
Malta sijaitsee tärkeällä lintujen muuttoreitillä, ja myös monia
Suomessa pesiviä lintuja, kuten sääksiä, muuttaa Maltan kautta. Maltalla
on Euroopan suurin metsästäjätiheys, ja saarella tapetaan vuosittain 2-3
miljoonaa lintua, joiden joukossa on runsaasti rauhoitettuja lajeja.”
RIITTA!!!! sait näkemään punaista!!! milloin kukaan koskaan voi kertoa ja kirjoittaa omia blogeja jos kaikkeen puututaan??yksi kuva ja heti täytyy toitottaa sukupuuttoon kuolevista lintulajeista MALTALLA. Äly hoi älä jätä!!
Yleisesti:Miksi Merjaa koko ajan morkataan? toki hän itsee toivoo kommentteja,mutta eikö suomalaiset osaa antaa mistään positiivista palautetta?
erika: oot ihan oikeessa. eli pysytellään asiassa ja toivotetaan merjalle jatkossakin hyviä reissuja ja toivotaan että jaksaa kirjotella näistä kaikista kommenteista huolimatta
[...] often tries it’s best to provoke people and get as much controversial feedback as possible. The latest post was about different kinds of travelers. There is no point on referring to that article since it’s in Finnish. Anyways so that you [...]
Muistaa etta ei kaikki reppureissaajat eivat pida itseaan parempana kuin pakettimatkaajat. Kuitenkin me ollaan paikallisille sama rikas turisti!
Ei kannata menna Indonesiaan jos ei halua nahda miten kaltoin ne kohtelee elaimia!
Se riippuu varmasti kunkin ihmisen luonteesta ja tilanteesta myös, että miten haluaa matkustaa. SE ei vain tunnu samalta jos on porukan kanssa tai yksin. Toinen tuntuu enempi paremmalta.
Tosi haastavaa ja halpaa ottaa Khaosan Roadin matkatoimistosta “VIP-bussi” seuraavaan hippikommuuniin, oikein dormin ovelta tullaan hakemaan. VIP-bussi kuitenkin on vaihtunut surkeaan minibussiin, hiaceen ja kyytiä vielä vaihdellaan pari-kolme kertaa matkan aikana. Matka on tietysti full mooneille tai pohjosen Paihin. Reppureissaajat ovat pahimpia seuramatkailijoita, matkaseurana tietysti muut reppureissaajat.
Oikeasti voisi ottaa oikeasti halvan valtion oikean ilmastoidun VIP-bussin ja mennä ihan normi thaimaalaisen kanssa samassa kuljetusvälineessä. Eikä kyydissä ole muita turisteja, muutama farangi kuten minä matkalla kotiin saattaa tosin eksyä samaan bussiin.
Pakettimatkat= Avuttomat ihmiset, jotka piinaavat valituksillaan ja kysymyksillään matkaoppaita
“Matti” totesi aikaisemman kirjoitukseni (ks. yllä) kärsivän “aikamoisesta elitismistä ja höpönlöpöstä”. Hän kyllä jakoi käsitykseni siitä, että reppureissareita voi hyvin nimittää turisteiksi, mutta esitti, että toisin kuin minä kuvittelen, niin suurin osa reppureissareista ymmärtää tämän sitä erikseen tähdentämättä.
Olen kuitenkin tästä Matin kanssa samaa mieltä. Ainakin itse entisenä ja nykyisenä reppumatkaajana en ole ollut tätä ymmärrystä vailla, ja tuskin ovat monet muutkaan pitkään tien päällä olleet.
Mielestäni koko mustavalkoinen jaottelu reppumatkaajiin (tms.) ja pakettituristeihin (tms.) on keinotekoinen ja tarkoitusta vailla.
Jos esim. joukko mummoja haluaa mennä bussilla ruskamatkalle Lappiin, valmiine matkaohjelmineen, niin mitä mieltä on verrata heitä omatoimisiin matkaajiin? Tehkööt kaikki siten kuten haluavat ja iloa kokevati. Matkaaminen reppureissarina on yksi tapa, ei mikään automaattisesti parempi tai huonompi kuin jonkun “lapsiperheen” valmismatka. Myös sitä “cross-over” (kuten eräs kirjoittaja yllä totesi) touhua voi mielestäni aivan mielekkäästi harrastaa.
Ja fakta on, että ns. backpacker-keskittymät ja -matkareitit esim. Kaakkois-Aasiassa ja Intiassa ovat usein kaukana mistään omaperäisestä. Mutta siitä se usein lähtee kulkemaan, amigos, tää elämä.
Itse nuorempana rakastuin pitkäaikaiseen matkaamiseen aivan erityisesti sen elämäntavan vapauden, mutta myös vieraiden ajattelutapojen ja matkoilla tapaamieni aivan huiman huimien tyyppien johdosta. Ja olipahan minullakin se “backpacker-univormu” aluksi päällä, nuori kun olin, kalastajahousuineen kaikkineen. Mikäs siinä.
Riitta – oletko tullut ajatelleeksi että 50 prosentilla maailman populalla on NÄLKÄ? Arvoisan EUn luonnonsuojelu säännöt eivat hirveesti päde maassa missä jengi elää dollarilla tai kahdella päivässä. Antaa varisten kuolla sukupuuttoon…..
matkailijaksi voi kutsua itseään jos on käynyt muunlaisillakin matkoilla kuin järjestetyillä ns.valmismatkoilla,missä opas odottaa kentällä,ja opastaa bussiin!itse olen käynyt myös niillä,mutten käy enää! omatoimisesti homma paljon antoisampaa ja halvempaa(suomesta)täällä varmaan euroopan ahneimmat matkatoimistot!!! älä siis tilaa mitään suomesta,ei edes ebookersilta,tilaa mielummin ebookersilta (com) ei (fi),säästät satasia! ihmisen(suomalaisen)ahneudella ei ole rajoja!sitä paitsi myös muun maailman lentoyhtiöt ovat miljuuna kertaa parempia kuin naurettava finnair,vältän yhtiötä kuin ruttoa!taas tulee ahneus ja muut kivat jutut kuvioon!ole siis matkaaja ja osta muualta matkasi!ehkä sitten vuosien päästä tajuavat missä meni vikaan!!!
Nyt pitäisi tietää vaan enää mitkä on kalastajahousut ?
Kaikki keskustelu on minua suuresti huvittanut ja blogi on mainio. Mutta Merja – mikäli vaan jaksua riittää niin olisi kiinnostavaa kuulla millä suunnistat (web, Lonely Planet vai mikä?) ja miten käytännössä esim. lippujen varaus ja blogin päivitys hoituu ? Teillä toimittajilla muuten taitaa olla vähän varmemmat keinot saada yhteyksiä kuin normihenkilöillä tarpeen tullen…
Reppureissaamista perustellaan sillä, että pääsee sellaisiin paikkoihin joissa turisti ei ole vielä käynyt. Miksi ihmeessä ihmiset jotka arvostavat alkuperäistä kulttuuria, luontoa ja ihmisiä, menevät itse turisteina sinne muokkaamaan tätä kulttuuria turistireissuillaan. Mikäli oikeasti kunnioittaa muita kulttuureita ja alkuperäisyyttä, ei lähde ko. paikkaan lainkaan. Itse eettisesti ajattelevana ihmisenä koen kovaa ristiriitaa lukiessani tekstiä missä sanotaan että “en halua maksaa mistään euroa enempää”. En halua itse lähteä köyhäilemään maahan jossa on jo pulaa kaikesta ja jossa ihmiset todella ansaitsevat ruoanlaitolla tai käsitöillä pienen elantonsa. Kun sitten länsituristi tulee köyhäilemään ja valittamaan kalliista, muutaman sentin maksavista käsitöistä tms. Eli ei pitäisi puhua eettisyydestä myöskään reppumatkailun yhteydessä. Etenkin mikäli itsetarkoituksena on matkailla halvalla, eikä matkailla eettisesti.
maailmanmiehelle:mulla on just vastaavia kokemuksia omilta työmailta ympäri maapallon.varsinkin mitä noihin työjuttuihin tulee.mutta aina olen pärjännyt ja varmasti tulen pärjäämäänkin.
ja myös minä olen törmännyt suomalaisiin ns.reppumatkaajiin esim.Chilessä …ja he oli pariskunta joilla oli vähän rahaa ja kauhea nälkä.no minä annoin heille yösijan minun työpaikan asunnosta koska siellä oli yksi vapaa sänky ja käytin heitä vielä paikallisella “nakkikopilla” syömässä.
olivat tyytyväisiä ja kiittelivät aamulla,mutta minä itekseni ajattelin että kannattakohan rahattomana maailmalle lähteä?kannattas vaan valita se pakettimatka,viikko tai kaks ja sillä hyvä,eikä esittää mitään maailmanmatkaajaa…
katsoin yhen jakson matkaoppaat sarjaa ja vaihdan mielipiteeni. “backpackerit” saavat hyvällä oma tunnolla pitää itseään parempina kuin pakettimatkaajia. eikä kukaan tiedä vaikka viimisellä tuomiolla matkustamisjutut ratkaisevat asiat.
Mitä järkeä on mennä ympäri maailman kiusaten paikallista väkeä jatkuvalla tinkaamisella? Jokainen, jolla on varaa lähteä toiselle puolelle maapalloa vain lomailemaan, on sen verran rikas, että voisi lahjoittaa varojaan paikalliselle väelle. Kiitollisena siitä, että on saanut kurkistaa heidän elämäänsä. Liekö Merja tehnyt lahjoitusta, kun pääsi ihastelemaan orpokotia Bangladeshissä? Edes murto-osaa bloginsa palkkiosta?
Itseäni edelleen hävettävät muutamat tinkaustilanteet, kun on kotiin tullessa tajunnut, ettö kyse oli muutamasta eurosta, saati centistä. Köyhissä maissa turisti saattaa olla ainoa hengenpidike, jolle ollaan valmiita myymään pilkkahinnalla arvokkaita ja työtä vaativia käsitöitä saati palveluksia.
Mielenkiintoinen kaksijakoinen ajattelumaailma, itse en tosin näe matkustamista näin yksinkertaisena asiana kun emme kuulu reissaajina kumpaakaan luokkaan.
Toissavuonna kävimme mm. Machu Picchussa Perussa. Meillä oli pari yötä bookattuna ei-aivan-halvassa, uudehkossa ekologisessa hotellissa kylän reunalla. Söimme ja tutustuimme lähistöllä kasvatettuun ruokaan, Machu Picchun kiersimme paikallisen oppaan kanssa, jonka bookkasimme käsiä heiluttaen — opas tuntui olevan tyytyväinen palkkioonsa ja me opimme paljon.
Juna-asemalla katselimme reppujensa vieressä puoliksi torkkuvia “reppumatkailijoita”, joiden touhu näytti lähinnä kärsimyksen maksimoimiselta. Lähinnä tuli mieleen kuinka paljon heille oikeasti paikasta jää mieleen.
Emme kiusanneet paikallisia tinkimällä joka välissä, maksoimme käyvän hinnan suoraan paikalliseen elämään vaikuttavista asioista kuten hotellista ja oppaasta. Mielestäni osallistuimme paikallisen elintason kehittämiseen enemmän kuin keskiverto reppumatkailija, maksamatta itseämme kipeäksi, ja todennäköisesti meillä jäi paremmat muistot paikasta — ainakaan emme näyttäneet yhtä väsyneiltä
Toki reppumatkailussa on oma jujunsa mutta en kyllä itse laita sitä matkailija-kategoriassa mitenkään kärkiryhmään.
Madventures-kavereita lainatakseni, kokonaisuus ratkaisee, ei se minkälaisessa laukussa matkatavarat ovat.
Minä olen aina ihmetellyt, mikä se reppumatkaaja oikein on ja tuleeko se siitä, jos sinulla on reppu vai siitä, että olet omatoimimatkalla? Me kutsumme mieheni kanssa itseämme travellereiksi. Olemme keski-ikäisiä ja matkoilla majoitumme 3-5 tähden hotelleissa tai hyväkuntoisissa omakotitaloissa tai huoneistoissa. Emme siis ole ns. budjettimatkalaisia. Lisäksi lyhyemmillä muutaman viikon reissuilla olemme olleet ns. pakettimatkalla, mutta silti seikkailleet omilla reissuilla omissa lisämajoituksissa. Pakettiretkiä emme jaksa turistilaumassa. Oppaan näemme lentokentällä mennen tullen, muuten emme laumaile muiden turistien kanssa.
Meitä on siis moneksi. Ketään ei pidä liiaksi kategorioida…
Onhan se nyt selvä, että “reppurit” ovat parempia. Heidän täytyy ottaa selvää ja selviytyä ominpäin monista vaikeistakin tilanteista siinä missä pakettiporukkaa viedään kuin lammaslaumaa. Reppuri ei voi soittaa keskellä yötä oppaalle, että täällä huoneessa rapisee ja täällä on torakka tms. Itse teemme molempia, pitkään suunniteltuja reppu- / omatoimimatkoja sekä äkkinäisiä tai suunniteltuja pakettimatkoja. Kummassakin on hyvät puolensa.
matkustelin opiskeluaikoina 90-luvun alussa aika paljon e-amerikassa ja aasiassa, ja jo silloin travelleriuniformuiset tyypit jotka kulkivat handbook kädessä kaikki samaan hotelliin asumaan ja samaan kuppilaan syömään pisti miettimään. Toki reissussa välillä kaipaa juttuseuraa, ja mikään ei maistu paremmalta kuin pizza kun on vetänyt frijoleita pari viikkoa, mutta en oikein ymmärtänyt pointtia siinä että porukka lähtee johonkin travellerighettoon katsomaan ramboa niinkuin siellä näytti porukka aikansa viettävän jo -95.
(http://www.khaosanroad.com/ , voi veljet!)
olen sittemmin asunut pitkiä aikoja mm. lattareissa ja väli-amerikassa työn takia, ja olen yllättynyt siitä kuinka vähän travellereita näkee vaikka määrät ovat varmasti kymmenkertaistuneet 15 vuodessa. En ole keksinyt muuta selitystä kuin että jengi tosiaan istuu jossain parissa kaupungissa parissa hostelissa kunnes on aika hypätä bussiin ja ajaa rajan yli seuraavaan handbookin suosittelemaan hosteliin kertomaan saksalaisille miten siistissä hostelissa istuttiin quitossa.. annas kun mä ympyröin sen sun kirjastasi.
Jos on vanhempi ihminen eikä ole kielitaitoa niin pakettimatka on lähes ainoa turvallinen vaihtoehto ja tietenkin jos haluaa päästä helpolla kaikessa.
Itse harrastan “itsenäisesti matkailua”, valitsen edullisen/halvan yöpymispaikan, kuljen sinne minne mieli tekee ja tutustun paikallisiin..rahaa tosin on aina käytettävissä ihan kohtuullisesti mutta käytän ne järkevästi.
En pidä pakettimatkoista siksi että aivan kaikki on järjestettyä ja ollaan todellakin turistikohteissa lauman suomalaisia kanssa.. mutta jokainen taplaa tyylillään, en sanoisi että pakettimatkaajat olisivat mitenkään huonompia.
Sitä en tosin ikinä tule ymmärtämään että mennään jonnekin Turkkiin ja vedetään viinaa koko viikko tai mennään laulamaan suomalaista karaokea baariin jossa puhutaan suomea..hei haloo, jos haluatte puhua suomea, laulaa suomeksi jne niin menkää vaikka sinne Pihtiputaan perukoille..!!