Aiemmin ostettu integroitu liesi oli vähän pulmallinen, kun Ikean keittiössä ei ollut vaihtoehto tasolle, jossa olisi ollut mahdollista upottaa omaa liettä Ikean kalusteisiin. Murehdin tätä pulmaa entisen vuokraisänälleni, joka yllätti minut tekemällä itse tason, johon liesi upotettiin!!

Ihana yllätys, ja vielä parempaa oli, että ihastuin ikihyviksi tähän systeemiin. Se näyttää nyt paremmalta, mitä olisi ikinä valmiina pakettina ostettuna näyttänyt. Asioilla on tapana järjestyä…

Sovin jo maalämpötoimittajan kanssa, että tulevat kytkemään lämmön päälle ensi maanantaina. Sitten talolla voi jo oleskella. Hetki pitää vielä odotella, jotta timpuri saa kylppärin tehtyä ja rakennustarkastaja vahvistaa, että kaikki on ok ennen kuin muutamme sinne.

Lelut on jo levitelty olkkarin lattialle moneen kertaan, kun tyttäreni on ollut mukana roudatessani tavaraa paikoilleen. Ruokapöytä (kierrätyskeskuksesta 7€) istuu jokseenkin täydellisesti sille suunniteltuun tilaan.

Olen odotellut tapettimallien saapuvan, vielä pyörittelen mielessäni vaihtoehtoja seinälle, jolle tapetti tulee. Tosin samalla kylpyhuoneen lattia odottelee betonivalua ja vesieristystä. Vesi periaatteessa tulee jo taloon (ei vielä kytketty, sillä putket eivät yhdisty mihinkään talon sisällä). Sähköä tulee jo sisälle ja yksi yksinäinen hehkulamppu valaisee keittiössä. Lähenee lähenee lähenee…

Kävin viikonloppuna Bauhausissa.  Sinne mennessä luulin, että nappaisin sen yhden ja ainoan valkoisen, jonka olin jo niin tarkkaan kuvitellut mielessäni. Toisin kävi.

Olin ajatellut kylmää, vähän harmaaseen taittuvaa valkoista seiniin, mutta niitäkin oli useampaa vaihtoehtoa. Maltoin mieleni,  enkä saanut maalitönikkää mukaani, vaan lähdin nivaska valkoisia värimalleja kassissa.

Hyvä niin,  sillä talolle päästyäni (makutuomareina useampi ystävä) päädyin ihan toiseen sävyyn, mitä olin rautakaupassa fiilistellyt. Mukaan lähti Sadolinin Tobagon valkoinen; ihana, kylmä valkoinen, joka taittuu hieman harmaaseen olematta kuitenkaan tunkkainen.

Ja sitten aivan toiseen aiheeseen, nimittäin raksamiesten (meillä kun ei ole raksanaisia ollut töissä) kansallisuuteen. Miten voi olla, että niin useaa ihmistä voi niin paljon kiinnostaa mistä timpurimme tulevat? Ja lähes kaikilla tuntuu olevan tähän aiheeseen jokseenkin vahva mielipide. ”Sivistyneetkin” (tai ainakin sivistyneinä itseään pitävät) alentuvat siihen asenteeseen, jossa ei-suomalaiset rakennusmiehet ovat sitä ja tätä, vievät työt suomalaisilta ja sitä rataa.

Oma kokemus on tullut tämän talon rakentamisesta. Sen kokemuksen perusteella jotkut suomalaiset raksajannut ovat tehneet ihan huipputyötä. Toiset taas ovat livistäneet paikalta jättäen ihan sutta taakseen. Ei-suomalaiset jampperit ovat osa olleet luotettavia ja viimeisen päälle ammattilaisia. Jotkut ovat taas jättäneet tulematta, kun urakka kesken.

Työsopimukset on tehty ja ammattinsa sekä tasonsa mukaan palkattu. Ennen sitä on kilpailutettu useampi porukka, eli se siitä halpatyövoimasta. Tee tästä nyt yhteenvetoa.

Kesällä löysimme tulevan naapurin kanssa ihanat vanhat tuplaovet. Ostimme ne yhteistä saunarakennusta silmällä pitäen ja nyt ne ovat vihdoin päässeet paikoilleen.  Sopivat ihan täydellisesti ympäristöönsä!

Jouduimme teettämään niitä varten sisäovet erikseen, jotta olisi täyttänyt rakennusvaatimukset. Jospa ne voisi ottaa kesällä lämpimien kelien aikana pois, jotta vanhat ovet pääsisivät arvoiseensa loistoon.

Tässä jouduin tekemään kompromissin (syynä budjetti, yllättäen) ja käytämme itse maalattujen kattolautojen sijasta valkolakattua  MDF-levyä. Kun katto on paikoillaan, aloitetaan seinistä: saumat ja niiden tasoittaminen.

Jossain niiden välissä putkimies tekee oman osuutensa ja korjaa radon-poistoputket, lattialämmityksen asennus ja (oi ja voi taas kompromissi: lattialankkujen sijaan laminaattia lattiaan) ja laminaatit paikoilleen. Keittiö asennetaan tässä kaiken keskellä ja jee, voi olla että alkaakin näyttää jotenkin talolta niihin aikoihin.

He olivat ostaneet Pohjanmaalta navetan perältä kaksi kaunista funkkis tuolia 30€ kpl. Tuolien muotokieli oli kovin kaunis, joten he päättivät verhoiluttaa tuolit uuteen uskoon. Kerroksia oli muutama ja alta löytyi kaunis narukudos kangas, joka valitettavasti oli niin lahossa kunnossa, että se piti uusia.

Ihan vaan verhoilu ja uusi kangas tulivat kustantamaan 250€, eli kannattaa todella tarkkaan harkita, mitä lähtee uusimaan. Käsityönähän se tehdään ja on työläs homma, joten edulliselle löydölle tulee helposti kova hinta.

Ilmassa oleva kosteus tiivistyy pakkasella putkeen, joten väärin asennettuna putkista vesi valui yläpohjan eristeisiin sen sijaan, että ne olisivat valuneet putkea pitkin alas talon alle. Onneksi meidän timpurit olivat valveilla taas kerran ja huomasivat, että jostain valui vettä.

Ensin hälytettiin kattomies paikalle, mutta kattohan oli tehty ihan oikein (ja hyvältä se näyttääkin!). Mutta kun yläkerran vessaan rupesi tippumaan vettä, oli helppo jo päätellä missä vuotaa…

Putket asennettiin oikein ja annettiin villojen kuivua. Joitakin litroja ehti tippua.  Onneksi ei sen enempää, mutta kyllähän tällaiset säikäyttävät! Putkityöt ovat olleet yksi kalleimmista yksittäisistä kuluista tässä projektissa, joten olisi olettanut, että olisi tehty oikein.

Rakennustyömaa on yksi iso lumikasa. Plääh, saisi jo sulaa pois niin, olisi työskentely raksallakin helpompaa.

Viime ajat ovat kuluneet tiukasti töissä, joten en ole päässyt käymään katsastamassa, miten työt etenevät. Mutta jos tässä on jotain oppinut, niin sen että kaikki rakentamiseen liittyvä kestää kauemmin kuin suunnittelee.  Aina, vaikka kuinka laittaisi myöhästelyvaraa.