Avainsanan ‘Laihdutus’ Arkisto

Viikko 15; Kevyitä lempiruokia ja mielitekoja

17.11.2013

Ihan aluksi joudun pahoittelemaan, että tämän kertainen blogikirjoitus tulee olemaan näin lyhyt. Sain palautetta yhdeltä innokkaalta lukijaltani, että yhden viikon kirjoitus oli aivan liian lyhyt! :D Kiitos ihanasta palautteesta sinulle!

Juuri nyt on aivan älyttömän kiire ja hulina päällä dieetissä ja työpaikalla, joten ajattelin jakaa teille suosikkiruokani kuvina ja sitten sen yhden mieliteon, joka on näin pimeänä syysiltana kiusannut mieltäni. Vaivaako sinua jokin tietty mielihalu näin syysaikaan?

 

Lempi aamiaiseni on hyvin yksinkertainen ja vähäkalorinen. Sanoisin yhdellä sanalla; selkeä

 

Lounaaksi ; paistettua kanan filepaloja tulisesti maustettuna… njom njom njom… Mitä tulisempaa, sen parempaa. Maustan kanan currylla, inkiväärillä, cayennepippurilla, valkosipuli-yrtti mausteseoksella ja suolalla. Päälle pieni loraus Virgin Oilia.

 

Välipalan tulee olla myös kevyttä, helppoa ja täyttävää, jotta jaksan pitkän työpäivän. Siihen parasta on marjat ja raejuusto.

Parhaimmista parhaimmat päivät ovat tietenkin pihvipäivät!  Mikään ei voita illallisella hyvää naudan sisäfilepihviä. Nykyään toki ilman valkosipulikermaperunoita, mutta valkosipuliakin voi käristää pannulla. jotta saadaan lisämakua perus suolan ja pippurin lisäksi.

 

 

Itselleni mieluisin iltapala on marjat ja maitorahka.  Makeutta voi halutessa lisätä vaikka mehukeitosta. Käytän aina pakastemarjoja, sillä ne lähes jäädyttävät rahkan ja saan kuvitella syöväni jäätelöä.  hih, dieetillä mielikuvitus on puoli ruokaa ;)

HUOM!  Näillä ruoka-annoksilla ei ole yhteyttä toisiinsa kokonaisena dieettinä vaan poimintoja itselleni maukkaimmista ateriosista.

Mielikuvamatkalla mieliteoissa:

Tummat, kylmät syysillat ovat täällä ja jaloissani villasukat lämmittämässä. Sohvalla pehmeä paikka ja hyvä kirjakin käden ulottuvilla tai mukavaa jutustelu seuraa… ja ne kynttilät! Vihdoinkin saa sytytellä kynttilöitä ja rauhoittua. Ainoa asia, joka hetkestä puuttuu on lasillinen pehmeää, marjaisaa punaviiniä :( Kaikkea ei kai voi saada…

 

Painoni on nyt pysynyt tasaisesti paikallaan, mutta eiköhän se taas lähde alaspäin pian :) Mielialat vaihtelevat ikävästi ihan päivittäin, joten aika on haastavaa taiteilua työn, kodin, salin ja lasten välillä.

 

Ihania tummia syysiltoja teille lukijat!

 

– Ayse

Viikko 12: Puoliväli

27.10.2013

Olen puolivälissä projektia ja kaikki hyvin… hengissä! :D

Aika on kulunut uskomattoman nopeasti ja nyt onkin hyvä vähän kerrata asioita taaksepäin ja alkaa suunnitella tarkemmin tulevaa… kuvina tällä kertaa ;)

Housukokoni on pienentynyt tässä vaiheessa jo niin, että sain hankittua välitavoitehousuiksi slim fit farkkut(Yesh!!!!!)

Monipuolinen liikunta  ja motivaatio ovat tärkeitä osia saavuttaakseni tuloksia ja lenkkejä on tehty niin auringonnoususta nauttien kuin sateellakin märkänä lampsien. Muistutuksen sanana… kunhan lähtee liikkeelle niin sadekkaan ei enää haittaa. Vaikeinta on lähteminen :)

 

Välillä ruokavalio, kova treeni ja arki ovat tuntuneet hyvinkin rankalta, sillä elämässä sattuu ja tapahtuu, vaikka selkeät suunitelmat olisikin mielessä. Tälläisiä vaikeitakin viikkoja on ollut muutamia ja onnellinen olen, että ovat takana päin (edessä olevia ei murehdita etukäteen). Silloin pitää siis yrittää keskittyä niihin asioihin joista tykkää ja minullahan silloin viimeistään on tie boxailemaan!

Nyrkkeilystä saan voimaa mielelle ja keholle ja tekniikkaan on aina mielenkiintoista paneutua. Seuraan nyrkkeilyä myös yleisesti ja pyrin olemaan selvillä lajin tapahtumista. Itselläni onkin muutama ihan super idolia juurikin nyrkkeilyn saralta :D Suomalaisista seuratuimmat ammattilaiset minulle ovat  esimerkiksi Eva Wahlström ja Edis Tatli <3

 

Tiukka ruokavaliokin on alun suurista annoksista muokkautunut sopivaksi, enkä juurikaan enää tunne nälkää. Välillä toki vatsa vaatisi enemmän murkinaa, mutta hyvin on sekin jo totutettu uuteen määrään!

 

Näiden vikkojen aikana on ollut yhtä ja toista tapahtumaa, vaikkei ihan kaikkea ole näistä viikottaisista kirjoituksissa pystynytkään kirjoittamaan  niin elämässä tapahtuu ja sattuu, hyvässä ja pahassa. :) Kaikissa tilanteissa on kuitenkin pidettävä mieli lujana ja katsottava edessä häämöttävään maaliin.

Olen päässyt tämän projektin aikana ensimmäistä kertaa katsomaan Fitness kisoja ja ehdottomasti menen toisenkin kerran! Olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin ja saanut tuekseni ihan mahti upeat super hyper Personal Trainerit ja heidän ammattitaitonsa myötä saanut toivottuja tuloksia. Tässä  puolivälitilannetta tuloksista…

No, mutta sitten sitä tulevaa… Löysin vihdoinkin kuvan jääkaapinoveen motivoimaan itseäni ja tavoittelemaan, jotain niin täydellistä :P Tätä kohti tehdään töitä…

Nyt ollaan kuitenkin vasta puolivälissä ja töitä on vielä paljon edessä, jotta edes se nyt alkuun tavoiteltava -25kg saadaan karistettua.

Viime viikon kysymykseen sai voittaa  pääsylippuja SKIEXPO tapahtumaan ja kysymykseen vastanneet Mirva ja Katariina Gustafsson voittivat 2 kpl lippuja kumpainenkin. Onnea! Laitan teille antamaasi sähköpostiin lisätietoa :)

Ihanaa viikkoa teille! :D

- Ayse

 

 

 

Viikko 9; Kerro kerro kuvastin…

6.10.2013

Se, miten ihminen näkee itsensä peilistä tai valokuvista on mielenkiintoinen juttu! Katselen valokuvia ja mietin miten olinkaan isompi kokoinen vielä joku aika sitten ja samalla  kummastelen mitä silloin ajattelin peilin edessä seisoessani. Niin… minähän olin tyytyväinen.

Reilu kaksi kuukautta sitten aloitin tämän projektin ja olin siihen asti katsonut itseäni peilistä ihan tyytyväisenä. Olin juuri edellisen vuoden aikana onnistunut syömään itseeni 18kg rasvaa ja siltikään en nähnyt muutosta kunnolla. Vaa’alla en käynyt juuri ollenkaan, sillä luku siinä ei merkannut juurikaan. Tuli aina kilo tai pari, eikä siitä osannut oikein huolestua. Tärkeintä oli, että itsestä tuntui hyvältä. Mukavilla vaatteilla, kampauksella ja pienellä ehostuksella olin peilikuvaani useinmiten hyvinkin tyytyväinen ja uskon sen näkyneen myös ulospäin. Valokuvia minusta ei silti saanut ottaa. Isompana en koskaan onnistunut kuvissa.

Tässä matkan aikana olen tainnut riisua nuo vaaleanpunaiset lasit silmiltäni ja alkanut arvostelemaan itseäni joka aamuisessa keskustelussani peilin kanssa :D Olen huomannut, että parhaiten ajatuksiani kuvaa sanonta ” kun mikään ei riitä”. Entinen tyytyväisyys on toki muuttunut, muttei kuitenkaan huonompaa suuntaan. Alan  todella pitää muokkaantuneesta vartalostani päivä päivältä enemmän. Painoa on lähtenyt tasaisesti, mutta huomaan, että olen mennyt myös hyvin kasaan. Suunnittelen jo kovasti mihin kaikkeen yltäisinkään jos oikein harjoittelisin. Asetan tavoitteita ja päätän toteuttaa ne mahdollisimman pian. Ennen urheilin, koska pidin siitä. Nyt urheilen, koska rakastan sitä mitä se tuntuu ja mitä se minulle tekee!

Onko sitten väärin olla vain tyytyväinen? Todennäköisesti ei :) Mutta mitäpä jos voisi tuntua vielä paremmalta? Jos pitäisikin itsestään peilin edessä ilman kivoja vaatteita, kampausta ja ehostusta? Mitäpä jos tykkäisi olla valokuvattavana ja olisi kuviin vielä tyytyväinenkin? Kun sellaiseen fiilikseen alkaa saada tuntumaa, on lähes varmasti haksahtanut joidenkin mielestä… useinmiten niiden, jotka ovat vain tyytyväisiä ;)

Tällä viikolla tulokset eivät olleet ihan toivottuja, mutta kaikelle on aina syynsä. Lomalta paluu Kampaamo Tilaan toi paljon ylitöitä, stressiä ja vähän nukuttuja öitä. Tämän kaiken myötä minulle iski todella kamala turvotus! Muistin taas kuinka kamalaa oli olla raskaana joskus vuosia sitten ja tuntea kuinka sormet ja varpaat poksahtelisivat pois kuin popcornit konsanaan ja painokin nousi puntarissa pelottavasti. Valmentaja antoi hyvät ohjeet joilla turvotusta saatiin kuriin eikä “poppari”fiilis enää vaivannut. Lukemat muuttuvat kurjemmaksi, sillä paino viikon alussa oli 88,9 ja lopussa 89,1, eli pientä nousua jopa. Tällä viikolla ei haittaa, sillä kameran linssiin katselee vahva  ja itseään rakastava nainen, joka ei kohta enään “epäonnistu” valokuvissa :)

Viikko 5: Stressi ja huonompi viikko

8.9.2013

Viides viikko takana ja nyt alkaa tuntumaan henkisesti sekä fyysisti raskaalta. Alakulo on vallannut mielialani ja stressiä pukkaa juuri näin ennen lomaa. Tuntuu ettei päivän tunnit yksinkertaisesti riitä kaikkeen.

Tämä viikko on erityisen raskas, sillä avioeroni tuli virallisesti voimaan. Minua ei kaduta, mutta vaikka itse olen halunnut tämän elämänmuutoksen, on rinnassa silti pistävä tunne 14 avioliittovuoden lopullisesta päätöksestä. Olen virallisesti eronnut.

Tämä tunne on siivittänyt koko viikoani jopa niin, että unohdin yhdet treenit kokonaan! Voitte vaan arvata onko tämä unohdus helpottanut oloani! Eip! :/

Asiaa täytyy työstää edelleen ja muistuttaa itseään, miksi alunperin halusin erota. Mietittyäni näitä asioita, tuli mieleeni kuinka tärkeitä omat mielialat ovat treenin ja dieetin kannalta.

Laihduttaminen ja lihasmassan kasvattaminen perustuu paljon myös tunteisiin ja moni asia tässä projektissa onkin vain pään sisäisiä juttuja. Täytyy olla todella vahvana sen kanssa, ettei anna erilaisten tunnealojen vaikuttaa päivärytmiin tai treeneihin. Haluan tätä todella, joten on pakko alkaa ymmärtämään ettei stressi ole hyväksi ja suunnata kaikki negatiivinen olotila salille. Purkaa huonot vibat raskaaseen treeniin ja jättää ne sitten sinne.

Aiemmin tälläisenä viikkona olisin todennäköisesti hukuttautunut jäätelövuoreen, ostanut päivittäin tuorepaisto pullia ja juonut pannu tolkulla kahvia. Nyt oli kuitenkin selvää, ettei ruokavaliosta sovi astua harhaan, mikä antoi onneksi samalla  myös hyvänolon tunnetta. Tästä alakulosta  ei sentään tule lisäkiloja kannettavaksi!

Osa tästä kaikesta tunnealasta johtunee myös siitä että  olen todella loman tarpeessa. Kampaamo Tilassa on ollut sellainen härdelli päällä, että iltaisin saa kaatua sänkyyn. Väsymys ei vaikuta juurikaan työpäivän aikana, sillä ne menevät nopeasti.

Tilan asiakkaat ovat ihania ja saan päivittäin kuulla heidän kuulumisiaan ja hauskoja tarinoita, joiden ansiosta väsymys ei paina työpäivän aikana. Osa on myös huomannut, että minussa tapahtunut muutosta ja olen kaventunut… ja sitähän ei koskaan saa kuulla tarpeeksi ;)

Syy miksi kirjoitan näinkin vaikean ja negatiivisen aiheen teille on se, että tämä projekti ei ole helppo! Jos tämä olisi helppoa, niin minun tai muidenkaan laihduttavien ihmisten tuskin tarvitsisi laihduttaa. Meidän täytyy vain muistaa, että tämä on päätös, jonka mukaan elämme paremmin lopun eläämme ja saamme olla onnellisempia itsemme kanssa.  Voimia myös teille kanssasisaret, jotka taistelette hankalan viikon viidakossa! Seuraava viikko on varmasti parempi :)

Vaaka näyttää viikon lopussa 93 kg, joten edelleen mennään tasaisen hitaasti alaspäin. Viikon saldo on siis stressi, avioero, unohdettu treeni ja -1kg… No ei niin paha jos niin päättää ;) Ensi viikko sitte super tsempillä!

 

“Apinan raivolla seuraaviin haasteisiin!”

– Ayse

 

 

 

Viikko 4: Äiti ja lapset treenaa

1.9.2013

 

 

“En pääse liikkumaan, koska en saa lapsilleni hoitajaa.” Kuinka usein törmäänkään tuohon lauseeseen!

Keskusteltuani ihmisten kanssa, tulee usein ilmi varsinkin koti -ja yksinhuoltaja äitien “mahdoton tilanne” liikunnan harrastamiseen. Kuntosaleilla on nykyään kyllä lapsiparkkeja, mutta suositun ryhmäliikuntatunnin aikana hoitopaikat saattavat olla jo täytetty, eikä kullannuppu pääsekään leikkimään äidin treenin ajaksi. Tai sitten hoitoparkki on niin hankalasti avoinna (varsinkin kesäaikaan), että oman treenin ajoittaminen juuri tuohon aikaan on mahdotonta.

Itselleni kävi vastaava tilanne, kun olin yhtenä kesäisenä lauantaina menossa treenaamaan salille. Mukaan 5-vuotiaalle tyttärelleni olin ottanut iPadin, jotta hän jaksaisi istua aulassa pelaamassa paikassa josta näkisin hänet koko treenini ajan.

Idea oli hyvä ja tuntien tyttäreni se oli myös täysin realistinen suunitelma. Salin henkilökunta tuli kuitenkin nopeasti ilmoittamaan minulle, ettei lasta saanut tuoda mukana muuten kuin lapsiparkin aukioloaikana… hmmmmm…

Eli kahtena päivänä viikossa neljän tunnin ajan. Sehän tekee siis treenistäni vallan hankalaa! Tämän kerran tyttäreni sai jäädä aulaan odottamaan, mutta ensi kerraksi pitäisi keksiä jotain muuta. Jäin ihmettelemään myös miksi lastenleikkihuonetta ei saanut käyttää muuten kuin hoitajan paikalla ollessa. Asiaan liittynee varmasti turvallisuussäännöt, joita tulee tietenkin noudattaa.

Mietin mitä silloin voisi tehdä, jotta äidit saisivat mahdollisuuden liikuntaan ja hoitaa omaa hyvinvointiaan. Onko sinulla jokin hyvä idea jaettavaksi? Itse keksin seuraavia…

Vaihtoehto 1) Oman salini alakerrassa on  lastenleikkipaikka Snadistadi, joskin maksullinen sisäänpääsy (12€), mutta siellä lapsi saisi leikkiä ohjaajan seurassa 2h pientä lisäveloitusta vastaan (3€/h). (Tämä idea tuli salin henkilökunnalta)

Vaihtoehto 2) Kotijumppaa yksin tai yhdessä lapsen kanssa. Hyviä jumppaohjeita on itseasiassa internet pullollaan. Helppoa, hauskaa ja halpaa ;) Vinkki! Jos mahdollista, hanki muutama jumppaväline (pallo, kuminauha, hyppynaru jne.) niin saat leikin varjolla hyvää liikuntaa lapsen kanssa.

Eräs hyvä liike on pallotella lapsen kanssa niin, että itse käy lattialle selinmakuulle ja lapsi jalkopäähän seisomaan. Sitten kopittelette palloa niin että teet aina vatsarutistuksen tai istumaan nousun heittäessäsi pallon lapselle. Voit myös välillä pysäyttää liikkeen ylös, muista kuitenkin pito vatsalihaksilla. Ikionnellinen lapsi ja hyvin treenattu äidin masu ;)

Vaihtoehto 3) Sään salliessa lapselle tarvittavat turvavarusteet ja pyörälenkille! Itse päädyinkin seuraavalla kerralla tähän vaihtoehtoon. Mukavaa yhdessäoloa, koirakin sai pitkän lenkin ja kun pikku neidillä menopeli alla, niin äitikin sai pidettyä sykkeet koholla reippaalla kävelyllä! Uusi pyöräkin on nyt paremmassa käytössä kuin pölyttymässä pyöräkellarissa.

 

Aion kyllä kokeilla myös leikkipaikkaa salin alakerrassa, sillä se on lapselle super hauska kokemus ja pikku neiti lähtee varmasti innolla mukaan äidin treeniaikaan :)

Mahdollisuuksia äitien treeneihin on hurjan paljon. Suurin kynnys on varmasti asenne, sillä paikasta ja rahasta se harvoin on kiinni jos tosissaan haluaa liikkua.

 

Omassa projektissani on tullut vastaan aivan älytön väsymys. Kroppani huutaa unta ja lepoa! Työt ja fyysinen rasitus kaatavat illalla sänkyyn jo ennen kuin oli suuniteltua ja pari päivää on mennyt vain nukkuessa ja syödessä. Väsymys vaikuttaa myös ennen niin iloiseen ja energiseen luonteeseeni ja saan tosissani tsempata, että mieliala ei vaikuttaisi työpäivääni. Työmäärääkin olen juuri laskenut, joten sekään ei voi olla syynä.

Luin joskus, että kuntosalit hiljenevät vuodenvaihteen ruuhkasta n. 4-6 vkon jälkeen kun alkuinnostus on laantunut ja suuri osa luovuttaa. Oiskohan tässä nyt tämä koetinaika minullakin meneillään?!

 

Vastaan poikkeuksellisesti nyt näin blogissani edellisen viikon  lukijoille,  joilla oli  epäilyksiä innostukseni kestävyydestä ja aamuaerobisen kannattavuudesta… niin totean, että olette kyllä oikeassa siinä ettei ihan jokainen päivätreeni ole super ihanaa ja leijumista, mutta se on aivan normaalia ja näin sen pitääkin mennä. Ainoastaan liikkeelle lähtö on välillä vaikeaa, mutta kuten itsekin varmasti tiedätte liikkuvina ihmisinä, niin treenin jälkeinen tunne palkitsee :) En ole tutustunut yhteenkään tutkimukseen siitä ovatko aamuaerobiset  kunka kannattavia, mutta itselläni se toimii ja suosittelen jokaista katsomaan omakohtaisesti tilanteen. Se miksi menen lenkille tai crossailen kotona, johtuu siitä, ettei minulla ole kuin n. minuutin työmatka ;) mutta suosittelen toki hyötykäyttämään työmatkat jos vain mahdollista. Tärkeintä onkin sellaisina aamuina, että tekee vaikka se ei aina tuntuisikaan  houkuttelevalta.

 

Paino jatkaa samaa kulkua, eli hitaasti, mutta varmasti alaspäin. Tällä hetkellä vaaka näyttää 94kg

 

Mukavaa viikonjatkoa kaikille! Odotan innolla mitä ideoita teiltä saan äidin ja lapsen yhteiselle treenille :)

Ensi viikolla enemmän noista henkisistä -ja fyysisistä tuntemuksista.

– Ayse

Viikko 1: Aysen superdieetti alkaa – tervetuloa seuraamaan!

12.8.2013

Tervetuloa seuraamaan Aysen superdieettiä!

Mahtavaa, että tulit tutustumaan uuteen blogiini. Tästä eteenpäin sinulla on mahdollisuus seurata  superdieettiäni ja edistymistäni tässä puolen vuoden projektissa, jonka aloitan jopa hieman pelon sekaisin tuntein.

Ajatella, että lähes 3000 henkilöä haki Jutta ja superdieetit -ohjelmaan. Ja minä olen se onnekas, joka saa jakaa tämän kokemuksen kanssanne! Kerron viikoittain teille edistymisestäni ja treenauksesta tässä blogissani.

Uskon, että tästä tulee hauskaa ja odotan jo innolla, että pääsen kunnolla alkuun!

Mielessäsi pyörii jo varmasti kysymys; ”Kuka hän on?”

Avaanpa hieman esirippua ja esittelen itseni.

Nimeni on Ayse ja olen 34-vuotias parturi-kampaajayrittäjä Helsingistä. Olen myös yksi niistä 10 onnekkaasta seuraavassa Jutta ja puolen vuoden superdieetit ohjelmassa!

Perheeseeni kuuluu lisäkseni kaksi tytärtäni, 5-vuotias Lara ja 12-vuotias Elif, 3 perheen hamsteria (Lumikki, Isac Drew Elliot Lunden os. Justin Bieber ja Hevi) sekä lisäksi meillä asustelee ajoittain pikkuinen perhoskoiratyttö Kimmo Vehviläinen.

Olen varmasti aika tavallinen suomalainen nainen, joka on jojoillut painonsa kanssa läpi elämän.  Reilu vuosi sitten painoin vielä n. 20kg vähemmän ja jaksoin harrastaa kuntonyrkkeilyä ja salitreenejä hyvällä tahdilla.

Minäkuvani on hirmuisen hyvä ja olenkin aina pitänyt siitä kuvasta, jonka näen peilistä. Siltikään en ole ollut täysin onnellinen siihen mitä elämässäni oli ja päätin, että on tapahduttava suuria muutoksia.

Halusin täydellisen vartalon, mutta erotessani lasten isästä söin herkkuja niin, että olin huomattavasti kauempana tavoitteestani kuin päätöstä tehdessäni. Vaa’an viisari heiluu pelottavasti 100 kg:n tuntumassa.

Nyt elämäni on siinä pisteessä, että äitiys, työkiireet, avioero tai mikään muukaan asia ei käy selitykseksi miksi en onnistuisi. Olen päättänyt saada terveellisen elämän itselleni ja lapsilleni sekä kovasti haluamani täydellisen vartalon!

Tämä on hyppy tuntemattomaan, josta seuraa varmasti paljon iloa, hikeä ja kyyneleitä. Lopputuloksen näemme sitten yhdessä puolen vuoden päästä kun olen toivottavasti 25 kg kevyempi ja kannan kauniin, lihaksikkaan vartaloni ylpeästi vaa’alle ohjelman viimeiseen punnitukseen.

Ennen sitä on kuitenkin paljon tekemistä ja kerrottavaa. Ensi viikolla pääsenkin jo avaamaan paremmin tätä projektia teille…

-Ayse
ps. Vastailen mielelläni mahdollisuuksien mukaan kommentteihinne, eli viestiä voi aina laittaa kirjoituksiin ;)

Tästä lähdetään. Kuva ensimmäisen viikon punnituksesta.
Katsotaan, miltä näytän puolen vuoden päästä!

 

Välitä itsestäsi – Superdieettiläiset tekivät sen

6.3.2013

Viikot ja jopa kuukaudetkin vilistävät niin hurjaa vauhtia, että Jutta ja Puolen vuoden superdieetit TV-sarja tulee tällä viikolla päätökseen. 10 upeaa ihmistä muutti elämänsä pysyvästi.

Kaikki tekivät todella hienoa työtä. Erityismaininnan ansaitsee kuitenkin Sanni, jonka huima vauhti jatkuu edelleen. Sannin paino alkaa nykyisin jo kasilla ja vuoden päästä hän kilpailee thai nyrkkeilyssä. Kaikki sarjassa mukana olleet liikkuvat edelleen aktiivisesti ja yksikään heistä ei ole repsahtanut ja palannut entiseen elämäänsä.

Minulta on kysytty, onko oman TV-sarjan tekeminen unelmani. No, toki olen kiitollinen, että minulle on annettu tämä hieno mahdollisuus.  Mutta uskokaa tai älkää, niin kaikista mieluiten elelen rauhallista elämää ilman kameroita ja salamavalojen läiskettä. Siksi minua ei nähdä oikeastaan koskaan missään kissanristiäisissä.

Älkää kuitenkaan hätääntykö. On mahdollista, että FitFarmin teami käärii taas hihansa ja alkaa uuden kauden tekoon. Eiköhän nämä asiat lähiaikoina selviä! :)

Olen kirjoittanut aikaisemminkin siitä, miten naisvartaloiden ihannetyyppi on muuttunut viimeisen parin vuoden aikana paljon sporttisempaan ja treenatumpaan suuntaaan. Olen tästä erityisen iloinen! Se tarkoittaa sitä, että saadakseen unelmien vartalon on  välttämätöntä liikkua aktiivisesti. Sen lisäksi ruokavalion on oltava terveellinen ja turhat hiilarit ja rasvat on karsittava pois.

Uusi kilpailulaji bikini fitness on hurjassa suosiossa. Ja vaikka rahkeet eivät riittäisi ihan kisalavalle saakka, voi silti laittaa kroppansa kuntoon. Ja ikä on vain tekosyy! Ehkä eniten arvostankin ikääntyneitä ihmisiä, jotka edelleen pursuavat elämän energiaa, fyysistä hyvää kuntoa ja siinä sivussa myös ulkonäköä ei voi olla ihailemattamtta.

Mitä tämä sitten vaatii? Erityisesti sitä, että välität ja rakastat itseäsi. Usein ihmiset kohtelevat omas mieltään ja kehoaan järkyttävän huonosti! Kun ei välitetä, se aiheuttaa ennen pitkään vakavia ja jopa hengenvaarallisia seurauksia.

Välitä siis juuri nyt siitä, miltä sinusta tuntuu. Älä siirrä omaan hyvinvointiisi liittyviä asioita huomiselle, vaan tee  ne nyt! Muita asioita voit ehkä siirrellä, mutta näitä et! Toimi siis tänään!

Muutokset voi aloittaa pienestä. Lue vaikka edellinen kirjoitukseni. Siitä voi sitten lähteä nostamaan tavoitteita ja vaatimaan itseltään enemmän. Keväällä minä ja muu teamini jeesaa taas monenlaisia ihmisiä. Tarjolla on muuten myös oma valmennus morsiammille, kaasoille ja anopeille. :)

TV-sarjan myötä tarkoitukseni on lopettaa myös tämän blogin kirjoittaminen. On ollut mukava kirjoittaa, koska teitä lukijoita on ollut paljon!  Siksi lupasikin vielä pohtia, josko  löytäisin jatkossakin aikaa kirjoittamiseen. Toisaalta olen laiminlyönyt ystäviäni työkiireiden vuoksi, eli puntariin sitä käytäntö hyvään kahvitteluun sen ajan kun kirjoitan tänne. Molemmissa asioissa on puolensa :) Mutta ensi viikolla vielä raivataan täällä joka tapauksessa!

Ihanaa viikkoa kaikille ja jos on terveisiä, joita haluat minulle lähettää niin tänneppä niitä saa kirjoittaa!

 

 

 

 

 

 

 

Hyvän dieetin onnistumisen eväät

27.2.2013

Koostan tänne  asioita, joita jokaisen dieettiläisen on hyvä muistaa matkan varrella.

Perussääntö on, että ruokaa on syötävä vähemmän kuin kuluttaa. Ihmedieetteihin ei kannata koskaan turvautua, koska pudotetut kilot (nesteet) palaavat takaisin takuuvarmasti, kun palataan takaisin vanhoihin ruokailutottumuksiin.

Usein kilot tulevat takaisin vielä korkojen kera ja lisäksi aineenvaihdunta voi häiriintyä. Tämä on todella huomioitava ja tärkeä asia, koska aineevnaihdunnan käynnistäminen on välillä tuskaista työtä. Eli sitä ei parane tietoisesti lähteä sotkemaan!

Ei ole olemassa yhtä ja ainoaa toimivaa tapaa saada läskiä pois. Toisilla matalahiilihydraattinen dieetti (ketoosi) toimii hyvin, kun taas toisilla ruokavaliossa on hiilihydraatteja mukana. Jos halutaan saada lisää lihasmassa ja treenata täysillä, hiilareiden mukana pitäminen on perusteltua. Myös palautuminen kovasta treenistä on tällöin helpompaa.

Realistinen aika, mikä on varattava painon pudotukseen on kilo per viikko. Jos liikkakiloja on kertynyt 10, on dieettiä pidettävä vähintään 10 viikkoa. Fitness kissadieetti on usein huomattavasti pidempi (minulla 20 viikkoa ja pudotettavaa kisakuntoon noin 10 kiloa), koska silloin pyritään polttamaan kaikki rasva pois. Pidempi dieetti mahdollistaa myös sen, että kalorit voidaan pitää alussa korkeampana ja treeniteho on hyvä. Itselläni paino putoaa dieetillä puolisen kiloa viikossa ja se on hyvä vauhti, jotta lihakset säilyvät. Alussa tietysti nesteet poistuivat, jolloinka kilot putosivat nopeammin.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kannattaa hankkia itselleen ammattilaisen tekemä ruokavalio. Kun on saanut oikeanlaisen ruokavalion kirjallisena nenänsä eteen, niin miten sitten pysyä siinä? Tässä muutama hyväksi koettu vinkki:

Päätös on tehtävä. Toistan – päätös on tehtävä. Vahingossa laihtuminen terveellä ihmisellä on kuin lottovoitto, joten sitä ei kannata odotella. On asennoiduttava siihen, että laihduttaminen on kovaa hommaa ja mukavuusalueelta on tultava pois. Jos dieetin pito olisi helppoa, maailmassa tuskin olsi yhtään ylipainoista ihmistä :)

Ateriavälit on pidettävä 3-4 tunnin pituisina. Näin verensokeri ei heittelehdi, eikä tule hillitöntä nälän tunnetta. Pientä nälkää oppii kyllä sietämään ja tunne on jopa mukava kun tietää, että koko ajan laihtuu. Aterioiden välillä ei napostellä mitään!

Kaikki ruoka mitä suuhunsa laittaa on ennalta suunniteltua, eikä ruokavaliota saa SOVELTAA. Tämä tuhoaa dieetin aivan varmasti! On helpompi asennoitua siihen, että esimerkiksi seuraavat 4 viikkoa syön vain ja ainoastaan niin kuin ohjeessani sanotaan. Jos ruokavaliosta lipsuu tänään vähän, huomenna siitä lipsuu vielä enemmän.

On hyvä päättää päivä, jolloinka voi relata ja syödä mitä haluaa. Kisadieetillä tälläistä päivää ei ole. Tosin jotkut kilpailijat pitävät “roskaruokapäiviä” matkan varrella.

Jos pudotettavaa on paljon tai haluaa todella timmin kropan, niin dieetillä ensimmäinen 3-4 viikkoa on jaksettava vetää ilman herkuttelua. Sitten voi pulleroida päivän ja taas palataan takaisin ruotuun.

Jos saa hyvän ystävän laihduttamaan mukaan se varmasti auttaa. Heikkona hetkenä voi kilauttaa kaverille ja saada toiselta kannustusta projektiin. Dieetistä on myös kiva jutella sellaisen kanssa, joka on itsekin täysillä hommassa mukana. Siksi foorumilla tapahtuva kirjoittelu on suotavaa- positiivisessa sellaisessa!

Läheisille ja työkavereille on muutenkin hyvä kertoa, että nyt laihdutetaan. Tällöin sosiaalinen paine voi toimia motivaattorina, kun ihmiset kyselevät miten on mennyt ja paljonko on paino pudonnut.

Aamupaino kerran viikossa kannattaa kirjata ylös, joskin se voi myös olla painajainen, jos vaaka ei näytäkkään toivottuja lukuja. Rasva palaa kuitenkin koko ajan kun ollaan miinuskaloreilla, se on hyvä pitää mielessä. Myös peili ja mittanauha ovat hyviä apuvälineitä ja toki vaatteista huomaa hyvin nopeasti, että rasvakerros pienenee.

Kun lisäravinteet ovat kunnossa, se auttaa erittäin paljon hillitemään myös makeanhimoa. Rasvanpolttotuotteista on myös merkittävää apua, kunhan ne yhdistetään oikeanlaiseen dieettiin.

Mieliteot voivat olla pahoja, mutta niistä täytyy vaan oppia kieltäytymään. Minä juon dieetillä vettä tai Pepsi Maxia tai Cokis Zeroa, jos makeanhimo iskee. Tällä saa vatsaa täytettyä ja sitten voikin vilkaista kellosta, koska saa seuraavan aterian syödä. Juu tiedetään, pepsimaxit ja muut ligt limut ei ole terveellisiä. Mutta dieetillä elämä muuten on, joten pieniä luvallisia paheita voi sentään olla :)

Mielessä kannattaa pitää kuva vartalosta, johon pyrkii. Jääkaapin oveen vaan vanha valokuva tai lehdestä leikattu sixpack, mikä se tavoite sitten ikinä onkaan. Dieetin kanssa on opittava elämään, eikä se saa hallita koko elämää. Kyläilyreissuja voi tehdä edelleen, kun muistaa valmistautua illalliselle omien eväiden kanssa. Vieraanvaraiset isännät kyllä ymmärtävät, että viinien maistelu ei kuulu laihduttajan kuvioon ja ilta voi olla onnistunut siitäkin huolimatta.

Tässäpä teille tiivistelmä vanhasta gojuttago.com blogitekstistäni. Jos joskus haluat lukea tuntikaupalla ajatuksiani, niin kannattaa mennä tutustumaan. Olin vuonna 2009 varsin fanaattinen bloggaaja ja aikas kärkkäästikin asioista silloin kirjoitin. No, vuodet vierii ja mielipiteetkin hieman pehmenevät =)

Muista katsoa Liviltä keskiviikkona kello 21 Jutta ja Puolenvuoden Superdieetit. Enää kaksi jaksoa ja se on sitten siinä :)

Superviikkoa taas kaikille!

Jutta ja puolenvuoden Superdieetit alkaa pian!

16.12.2012

On aika hieman kertoa tulevasta kakkostuotantokauden tv-sarjastani Jutta ja puolenvuoden Superdieetit. Ensimmäinen jakso nähdään keskiviikkona 2.1 klo 21.00 Livillä. Uusinnat tulevat sitten aina lauantaina samaan aikaan.

Ensimmäinen tuotantokausi pohjautui pitkälle siihen, että omaa valmistautumistani body fitness MM-kisaan seurattiin. Tuloksena oli kisoista 15. sija.  Tässä kisan jälkeen otettu kuva.

 

Näin jälkikäteen mietittynä olihan tuo aika hurjaa. :) Olin lupautunut mukaan realityohjelmaan, joka käsitteli omaa dieettiäni ja treenaamistani. Jossain vaiheessa hiipi mieleeni ajatus, että mitä jos en selvikkääkkän edustamaan Suomea MM-kisaan. Sitä en empinyt kertaakaan, että nuppini olisi pehmennyt ja olisin luovuttanut. Mutta olihan dieetin aikana monta asiaa (kuten kovat kilpasiskot), jotka olisivat voineet viedä edustuspaikanni.

Mutta loppu hyvin ja tulihan siinä sivutuotteena myös SM-voitto. Kaikki sarjaa seuranneet pääsivät näkemään, millaista on pyörittää perhearkea, kasttaa liiketoimintaa ja samaan aikaan treenata ja dieetata kuin heikkopää. Mukana oli muutama FitFarmin valmennuksessa oleva henkilö, joiden tarinaa kohti ihannevartaloa seurattiin jaksosta toiseen.

Uudessa sarjassa ihmisen elämä muutetaan aivan päälaelleen. Entiset herkuttelijat ja sohvaperunat laitetaan treenaamaan maksimitehoilla ja heiltä vaaditaan todella paljon. Tuloksia ei saada 1-2 viikossa, vaan tuotantoa jatketaan pitkään. Kuusi kuukautta näiden ihmisten kanssa on ollut vaativa projekti niin heiltä kuin valmennustiimiltämme.

Kuva: Mike Siren/Pakkotoisto

Ja koska joulu on antamisen aikaa, niin arvon taas Superdieettilahjakortin. Tällä viikolla toivon, että kirjoitatte vinkkejä siitä, miten välttää joulupöydässä ähky! Nämä neuvot tulevat nimittäin enemmän kuin tarpeen aika monelle :)