Aiheen ‘Sikke – Ruokaa rakkaudella’ Arkisto

Ei vappua ilman munkkeja!

25.4.2014

Joillekin vappu ei ole vappu ilman tippaleipää, mutta minä en niistä ole koskaan välittänyt. Mutta ilman munkkeja en voi vappua edes kuvitella. Vappuhuisku, ilmapallo ja kasa munkkeja, niistä rakentuu se tunnelma, joka jo lapsesta asti on johdatellut minut kevääseen ja tulevaan kesään. Sitäpaitsi munkkien tekeminen on paljon helpompaa kuin tippaleipien – näin väitän, vaikka en ole kuunaan tippaleipiä tehnyt… enkä tee.

Munkkien tulee olla pieniä – ihan vaikka suupalojen kokoisia. Niin, että ne saa syötyä yhdellä tai kahdella haukkauksella ja suupielet jäävät sokerista karheiksi.

Niiden ei tarvitse olla ollenkaan pyöreitä, vaan juuri sen muotoisia, joksi ne kuumassa öljykylvyssään muotoutuvat. Persoonallisia!

Taikina:

175g vehnäjauhoja

1 rkl sokeria

ripaus suolaa

1 rkl kuivahiivaa

1 tl vaniljasokeria

1 dl vettä

1 dl maitoa

 Friteeraukseen:

1 l kasvisöljyä

 Päälle:

(reilusti) sokeria

  1. Sekoita kulhossa jauhot, sokeri, suola, hiiva  ja vaniljasokeri. Lisää seokseen pikkuhiljaa ensin vesi ja sitten maito.
  2. Vatkaa taikinasta tasaista ja joustavasti venyvää. Peitä kulho kelmulla ja anna kohota lämpimässä kaksinkertaiseksi.
  3. Kuumenna öljy sellaiseksi, että pieni taikinapallo alkaa siinä tiristä. Ota munkkitaikinaa kylmään veteen kastetulla lusikalla, työnnä toisella lusikalla kuumaan öljyyn ja  paista kullankeltaiseksi. Älä välitä, vaikka munkeista tulee eri muotoisia – ole luova!
  4. Valuta munkit talouspaperilla ja pyöräytä sitten hienossa sokerissa.
  5. Tarjoa lapsille ja lapsenmielisille.

 

Mutta jos kuuman rasvan kanssa hääriminen tuntuu haastavalta tee muffineita! Ota ne loput mustikat pakasteesta ja lisää ne muffinitaikinaan. Mustikkamuffineita ei kukaan voi vastustaa!

Mustikkamuffinit

6 isoa muffinia

 4 1/2 dl vehnäjauhoja

1 1/2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 rkl kardemummaa

3 tl leivinjauhetta

1 muna

2 1/2 dl täysmaitoa

125 g sulatettua, jäähtynyttä voita

100 g mustikoita

 1. Sekoita kuivat aineet keskenään.Vatkaa muna kevyesti.

2. Sekoita munaan maito ja voi.

3. Sekoita kuivat aineet ja maito-muna-voiseos nopeasti taikinaksi ja lisää mustikat varovasti sekoittaen.

4.Täytä muffinivuoat taikinalla ja paista muffineita uunissa 180 asteessa vajaa puoli tuntia.

Vajaa viikko vappuun ja kaikkialla kukkivat jo/kohta sinivuokot. Ihanat kevään kaunokukkaset.

Iloa ja valoa kevääseen!

Sikke

Lähiruokaa ja täytettyjä sipuleita lampaalle kaveriksi.

18.4.2014

Olen kevättä etsimässä Etelä-Italiassa Massa Lubrensessa ja kun käyskentelin kaupungin pikkuisilla kaduilla ja kapeilla kujilla löysin pienen, aika vaatimattoman näköisen kaupan, jonka tuotteet olivat kaikkea muuta kuin vaatimattoman näköisiä.

Astuin sisään ja selvisi, että Tonino Casan ja Gelsomina Rodomistan pienessä kaupassa kaikki vihannekset tulevat korkeintaan 8 kilometrin säteeltä Massa Lubrensesta. Sitä kutsun todelliseksi lähiruoaksi!

Ja katsokaa kuinka hyvältä kaikki näyttääkään!

Auringossa kypsyneet alkuperäislaatuiset tomaatit.

Niin kauniit ja kiinteät latva-artisokat. Vain keitto suolatussa vedessä ja dippaus lehti lehdeltä hyvään vinaigretteen tai voisulaan. Lopuksi saa nauttia artisokan pehmeän sydämen.

Tässä pussissa sipuli ja herneet – valmis setti taivaalliseen risottoon tai keittoon.

 Tässä toista sorttia tomaatit. Niin kauniina siinä, että söin ne jo silmilläni.

Koko seutu on tunnettu sitruunoistaan ja limoncellostaan. Tässä muutama valioyksilö.Maku on makeankirpeä ja raikas ja myrkyttömän kuoren voi käyttää vaikka kakkutaikinaan. Muutama tippa sitruunaa raikastaa  mansikka- annoksen sitten kun niiden aika on. Meillä vasta heinäkuussa, Italiassa jo nyt.

Kaikki kaupan säilykkeet on itse tehtyjä.

Ja katsokaa näitä punasipuleita! Näiden kuorilla värjäytyisi pääsiäismuna jos toinenkin.

Gelsomina on itsekin kuin aurinko ja mikäs on ollessa, kun voi kaupata ihmisille parasta mitä auringon alla kypsyy.

Gelsominan kaunis sipulinippu inspiroi minut kaivamaan esiin täytettyjen sipuleiden ohjeen, jonka jaan teille tässä. Nämä sopivat mitä parhaiten vaikka juuri nyt pääsiäislampaan kaveriksi.

Täytetyt sipulit pääsiäislampaan kaveriksi 

Cipolle ripieni

neljälle-kuudelle hengelle

 4-6      isoa sipulia

400-600 g  naudan jauhelihaa

100 g   parmesnijuustoa

200 g  mozzarellaa

50 g  murennettua leipää (vaaleaa tai tummaa)

4-6 siivua  pekonia tai pancettaa

2 rkl  valkoviiniä

tilkka konjakkia

1 rkl rosmariinia

pari oksaa sileälehtistä persiljaa

suolaa ja pippuria

oliiviöljyä

Kuori sipulit ja poista niistä kannat varovasti, jotta pohjaan ei tule reikiä. Koverra sisukset varovasti ulos, niin että sipuleista syntyy  kuppeja. Pilko sipulien poistetut sisäosat. Lisää sipulisilpun joukkoon jauheliha,  leivänmurut, pieneksi pilkotut parmesaani ja mozzarella (mutta jätä hiukan myös viimeistelyyn) ja mausta seos suolalla ja pippurilla. Lisää viini, konjakkitilkka, yrtit ja öljy ja sekoita hyvin. Maista!

Täytä sipulit seoksella. Ripottele pinnalle mozzarellaa ja parmesaania ja kääri viipale pekonia tai pancettaa sipulin ympärille. Kiinnitä viipaleet hammastikulla. Nosta sipulit uunipellille tai vuokaan ja paista 180 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes tikulla kokeillessa sipuli tuntuu kypsältä. Varo kypsentämästä liikaa, ettei sipulit hajoa.

 ILOA JA VALOA PÄÄSIÄISEENNE!

NAUTIKAA MAUKKAASTA RUOASTA JA TOISTENNE SEURASTA.

S ikke

 

Hitaasti hyvä tulee…

11.4.2014

Olen heittänyt Michelinin ravintolaoppaan huitsin nevadaan ja ihastunut sen sijaan Slow Foodin oppaaseen. Sieltä valitsemistani ravintoloista ei yksikään ole pettänyt, sen sijaan suurin osa on ylittänyt odotukset. Niin teki tämäkin Osteria Lo Stuzzichino  Sant’ Agatassa, Massa Lubrensessa, Sorrenton niemen kärjessä, Salernon ja Napolinlahtien välissä.

Paikan omistaa ja sitä pyörittää De Gregorion perhe. Papà Paolo ja mamma Filomena keittiössä, poika Mimmo ja hänen vaimonsa Dora salissa. Tässä koko keittiöporukka nauttimassa hyvin ansaittua lounasta sen jälkeen, kun me asiakkaat olimme nauttineet omamme.

Söimme siellä Tonyn kanssa lounaan, jossa ei todellakaan ollut moitteen sijaa sen enempää ruoassa kuin palvelussakaan. Ja näin me söimme:

Sympaattinen Mimmo suositteli meille antipastoksi kahta erilaista annosta, jotka voisimme jakaa ja näin maistaa useampaa makua. Toinen oli scamorza savujuustolla täytettyjä ja aqua pazzassa eli ‘hullussa vedessä’ (viinillä ja yrteillä maustetussa vedessä) haudutettuja ja rapeiksi paistetuilla leivänmuruilla silattuja kalarullia (älä kysy kalan nimeä!). Lisänä loraus oliiviöljyä ja sitruunaa. Yksinkertaista ja erinomaista.

Toinen annos oli parmigiana di melanzane eli parmesaani-munakoisogratiini. Annos ei ollut kauneimmasta päästä, mutta ah mikä maku!

Sitten siirryttiin pastaan. Mimmo ehdotti, että ottaisimme jälleen kaksi erilaista annosta puolikkaina ja jakaisimme nekin keskenämme ja sehän sopi meille erinomaisesti.

Tonyn paikan päällä valmistetuissa (naturamente!!)  ravioleissa oli täytteenä ricottajuustoa ja päällä oliiviöljyssä kypsennettyä artisokkaa, joka näin maistui paljon enemmän kuin jos sitä olisi ollut hiukkasen täytteessä. Jos teet ravioleja kotona (tai ostat valmiita kaupasta) voit lisätä päälle pari purkissa myytäviää artisokkaa viipaloituna ja sitruunalla maustettuna. Helposti hyvää! Vaikka slow food filosofian mukaan ne raviolit ehkä pitäisi tehdä alusta asti itse…

Toisessa annoksessa tarjottiin raviolit samalla ricottatäytteellä, mutta nyt lisänä oli oliiviöljyssä ja sitruunassa kypsennettyä pinaattia, saksanpähkinää ja tomaattia. Jälleen hyvä ja helposti kotona toteutettava idea! Tätä syödessäni lähettelin mielessäni lentosuukkoja keittiöön Paololle ja Filomenalle.

Pääruoaksi Mimmo suositteli päivän kalaa sea breamia (meriruutanaa) grillattuna.  Sen kanssa tarjottiin yksinkertainen, mutta hyvä tomaatti-rucola salaatti.

Kun kala on tuoretta ja hyvää se on parhaimmillaan näin yksinkertaisena, se kannattaa panna mieleen, kun niitä ahvenia kesällä onkii. (Grilli)pannulle loraus oliiviöljyä ja nokare voita ja nopea kypsennys. Suolaa ja persiljasilppua päälle ja tietysti puristus sitruunaa. Siinä se. Voiko ruoanvalmistus enää yksinkertaisempaa olla. Ainostaan pitää varoa, ettei kypsennä kalaa kuivaksi.

Jälkiruoan kohdalla valinnan vaikeus kulminoitui jälleen Mimmon ehdotukseen maistella vähän kaikkea..

Paikan spesialiteetti on oikealla näkyvä pistaasimoussekakku ja taivas oliko se hyvää? OLI! Baba ja tuhatlehti olivat hyviä nekin, mutta pistaasi vei kyllä kielen mennessään.

Sitten seurasi ylläri:

Espresso täysin ilman cremaa! Selitys oli se, että kahvi tässä kuppilassa keitetään Moka pannulla, sillä jota me kutsumme Suomessa mutteripannuksi. Se on nyt tehnyt come backin joihinkin italian ravintoloihin, mutta minusta se voisi hyvin pysyä kotikäytössä. Kunnon crema kuuluu espressoon ja sillä siisti.

Tässä linkki Slow Food ravintolaoppaaseen:

http://www.slowfood.com/international/food-for-thought/publications/91970/osterie-e-locande-ditalia-a-guide-to-traditional-places-to-eat-and-stay-in-italy/q=123

Italianterveisin,

Sikke ja Mimmo

Pekaanipähkinäpiiras

4.4.2014

Tunnustan, että en ole eläissäni tehnyt pekaanipähkinäpiirasta. Mutta nyt se oli tehtävä, koska pähkinöitä oli pussillinen käytettävä ennen kuin ne ehtisivät härskiintyä.

Inspiraationa oli myös Tomi Björkin uuden kirjan pekaanipähkinäpiiras, mutta en tietty tehnyt sen ohjeen mukaan, nappasin vain siitä muutaman idean. Yksi oli se, että tein piiraan valmiiseen murotaikinaan ja toinen se, että sitruunankuoriraaste maustaa täytteen mainiosti.

Joissakin resepteissä täytteeseen listään roiskaus viskiä tai konjakkia, joku maustaa täytteen rosmariinilla, mutta en kokeillut niitä tällä kertaa. Kokeile sinä – jos tuntuu hyvältä idealta!

Tein ensin täytteen: 100g voita, 200g fariinisokeria, 1 dl vaaleaa siirappia, ripaus vaniljaa ja ripaus suolaa kattilaan.

Kuumensin seoksen pikkuhiljaa matalalla lämmöllä, sekoitin tasaiseksi ja…

…lisäsin yhden sitruunan raastetun kuoren ja jätin seoksen jäähtymään.

Sitten paahdoin 250 g pähkinöitä kuivalla pannulla (voit tehdä sen myös uunissa). Näin niiden maku vahvistuu. Sitten pilkoin  1/3 pähkinöistä pieneksi.

Mitä enemmän pilkottua pähkinää täytteessä on, sitä kuivampaa siitä tulee, joten älä pilko liikaa…

Lisäsin pähkinämurskan …

…ja kevyesti vatkatut kolme kananmunaa seokseen. Sekoitin hyvin ja jätin odottamaan.

Sitten painelin taikinasta leivinpaperin päälle ohuen lättysen, jonka sitten nostin piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Minua ei haittaa, että reunasta tulee ryppyinen, päin vastoin!

Kaadoin täyteen taikinalla vuorattuun piirasvuokaan ja lisäsin pinnalle kokonaiset pähkinät.

Unohdin ottaa tästä vaiheesta kuvan, joten tämä alla oleva kuva on piiraasta, joka ehti olla muutaman minuutin 180°C asteessa uunissa :)

Ja tällainen sieltä uunista tulostui 25 minuutin kuluttua…

Tarjosin sen vaniljajätskin kanssa, eikä muruakaan jäänyt jäljelle. Takuuvarma menestys!

 

Tässä kuitenkin omatekoisen pohjan ohje teille, jotka ehditte sen tehdä. Vaikka eihän se kauaa kestä ja parempaakin tulee, joten siitä vaan tekemään!

Pohja

125 g kylmää (mutta ei jääkylmää) voita kuutioina

250g jauhoja

1 rkl sokeria

ripaus suolaa

1 kananmuna kevyesti vatkattuna

1-2 rkl jääkylmää vettä

1. Sekoita jauhot, suola ja sokeri isossa kulhossa, lisää voi ja hakkaa nopeasti (haarukalla ja veitsellä vaikkapa) taikinaksi.

2. Sekoita kylmät nesteet toisessa kulhossa

3. Lisää nesteseos voi-jauhoseokseen puukauhalla nopeasti. Kääri muovikelmuun ja anna tekeytyä jääkaapissa ainakin tunti.

 Maukasta viikonloppua!

Sikke

Pikavisiitti Balille ja keskeneräiset häät..

21.3.2014

Kävin muutaman päivän visiitillä Balilla ja matkaan kuului kurkistus pieneen Tenganan Peringsingan kylään, jossa yhä eletään vanhojen traditioiden ja uskomusten (Bali aga) mukaan. Vai eletäänkö, kysyy turisti, jonka kriittinen silmä havaitsee ristiriidan perinteisten rakennusten, isojen rannekellojen ja uusien mopojen välillä. Oppaat tarjoavat palveluitaan auliisti ja kylään saapuvilta turisteilta peritään myös pieni sisäänpääsymaksu. Mutta jos onnistuu käymään kylässä varsinaisen turistisesongin ulkopuolella aamun sarastuksen aikaan, saa silmä levätä rakennusten ja luonnon sulavassa harmoniassa.

Kylän naiset kutovat ja värjäävät kankaita perinteisin menetelmin ja työn tekemistä esitellään myös hanakasti  turisteille. Kankaiden hinnat tuntuvat olevan hiukan kalliimmat kuin muualla ja joku uskalsi jopa epäillä, liekkö ne kaikki ovat paikan päällä valmistettuja…

Myös kananmunia värjätään. Sitä ennen ne tyhjennetään ja kuivataan näin kätevästi.

 

Arkkitehtuuri on perinteistä ja siellä täällä hajoamispisteessä joten länsimaalainen silmä havaitsee kohentamisen tarvetta monessakin paikassa, mutta menetettäisiinkö siinä kenties aitous – mene tiedä. Pittoreskia ainakin on, mutta tämä turisti lähtee kierroksen jälkeen mielellään hotellinsa puhtoiseen rauhaan. Eipä silti – en minä Tengananiin saisikaan jäädä. Sinne kelpuutetaan asumaan vain alkuperäiset kyläläiset ja jos joku menee ulkopuolisen kanssa naimisiin, hän saa luvan lähteä kylästä. Avioliitoista pidetään tarkkaa kirjaa, jonka avulla estetään geneettiset ongelmat. Tästä tiukkuudesta ollaan kuulemma nykyisin hiukan hellittämässä ja hyvä niin.

Musiikki on tärkeää osa kylän traditioita ja elämää. Perinteiset välineet tehdään paikan päällä ja niitä riittää turistillekin.

Kukkotappelut ovat tietäkseni Balilla kiellettyjä, mutta silti niitä pidetään helmikuun puolestavälistä maaliskuun puoleenväliin. Kukot kököttävät häkeissään ja tietysti kiekuvat loppumatonta kiukkuaan aamusta iltaan. Kanat ja kananpojat sen sijaan tepastelivat kylänraitilla ihan omia polkujaan.

Ja näköjään pääsiäiskukkokin asustelee Tengananissa..

 Satuin paikalle juuri kun kyläläiset valmistautuivat kolmen päivän hääseremoiniaan.

 Naiset valmistivat lehväkoristeita.

Ja hääseremoniassa käytettäviä satay lilit tikkuja.

Miehet hoitavat puna- ja valkosipulin pilkkomisen – kuorineen päivineen.

Balilainen ruoka on tulista!

Balilla ollaan hinduja ja syödään siis myös possua. Tätä hääjuhlaa varten oli bambunvarsiin kohtaloaan odottamaan sidottu kolme isoa sikaa, jotka kohta pistettäisiin hengiltä. Kun ihmettelin tapaa minulta kysyttiin, onko meidän oma tapamme teurastaa eläimiä sen eettisempi…Sitä sietää miettiä.

Tapahtuma oli parvella majailevan ‘yleisön’ herkeämättömän tarkkailun ja kiinnostuksen kohteena…

 Ja padat odottivat valmiina,

… mutta meidän matkamme oli jatkuttava, enkä koskaan päässyt näkemään miltä valmiit hääherkut näyttivät tai maistuivat. Oli siis valittava toinen, vähän arkisempi ateria..

S i k k e

Kokkikoulussa Singaporessa

14.3.2014

Singaporessa hyvää saa sekä kadulta että kuppiloista, mutta halusin oppia myös itse valmistamaan jotain paikallista. Ihastuttava opettajani Ruqxana Vasanwala päätti, että teemme  tuoreita kevätkääryleitä, eli popiah-kääröjä.

Tarpeet hankittiin paikallisesta kauppahallista. Kuten arvaatte, kuvia sen suunnattomista valikoimista olisi sivukaupalla, mutta edustakoon sitä tämä vihannestiski, jossa kaikki on tuoretta ja tuoksuvaa, vaikka Singaporeen kaikki tuodaan naapurimaista.

Mutta kääryleiden kuoria ei ostettu hallista eikä kulmakaupasta, vaan suoraan tekijältä.

Popiah kuorien teko on näyttävä taitolaji, eikä taitajia kuulemma enää ainakaan Singaporessa montaa ole. Kuvan pojan isältään ja isoisältään perimä taito on siksi sitäkin arvokkaampi. Se nimittäin pitää ison perheen leivässä. Kuoria menee kaupaksi niin paljon kuin poika ehtii tehdä. Ja näin se käy:

Isosta taikinasaavista hän nappaa kourallisen taikinaa..

…vippaa sen nopealla kädenliikkeellä tulikuumalle pannulle. (Tässä minulta jo palaisi käsi ja niin on kuulemma hommaa harjoitellessa pari kertaa palanut pojaltakin)

Sitten hän kiepauttaa taikinaa pannun pinnalla niin, että siihen jää seitinohut kerros paistumaan.

Paisto ei kestä kuin hetken ja sitten on jo seuraavan taikinamöykyn vuoro päästä pannuun.

Pinomme on valmis…

ja jatkamme matkaa Ruqxanan kodikkaaseen keittiöön.

Ruqxana on opiskellut insinööriksi, mutta jossain vaiheessa ruoanlaitto vei voiton ja nyt hän opettaa sitä muillekin. Tässä tiedot, jos satut Singaporeen ja yhdessä kokkaminen houkuttaa – ja voin kertoa – se myös koukuttaa:

 

Ja näin syntyivät Ruqxanan keittiössä – ah niin maukkaat Popiah kääröt:

Täyteeseen tarvittiin:

3 rkl kasviöljyä (maissi, auringonkukka,..)

4 valkosipulinkynttä pilkottuna

1 rkl fermentoitua soijapaputahnaa (taucheo) saa etnisitä kaupoista Suomessa

200g kypsiä katkarapuja, kuorittuina ja pilkottuina

100g pala tofua pilkottuna pieneksi ja friteerattuna kullankeltaiseksi

1 retikka kuorittuna (täkäläinen turnip), leikattuna tulitikuiksi ja 10 minuuttia liotettuna ja talouspaperiin kuivattuna

1 purkki bambunituja, huuhdottuina, pilkottuina, 10 minuuttia kylmässä vedessä liotettuina ja talouspaperiin kuivattuina

1 rkl paksua, makeaa soijakastiketta (sweet sauce) tai hoisin kastiketta

2 rkl mietoa soijakastiketta

2,5 dl kanalientä tai katkarapulientä

suolaa, valkopippuria

Näin tehtiin:

1. Kuumenna ensin wokin pohjalla ohut kerros suolaa.

Tämä on vanha kiinalainen tapa, joka estää ruoan palamisen wokin pohjaan. Kuumenna sitten öljy wokissa ja kypsennä valkosipulia ja soijapaputahnaa pari minuuttia koko ajan sekoittaen, ettei seos missään tapauksessa pala pohjaan.

2. Lisää katkaravut ja tofu ja kypsennä minuutti

3. Lisää retikka ja bambunidut ja kypsennä taas minuutti

4. Lisää soijakastikeet sekä kanaliemi. Sekoita ja anna kiehua. Vähennä lämpöä ja anna seoksen kypsyä 20 minuuttia välillä sekoittaen.

5. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa soijaa ja valkopippuria makusi mukaan. Ope muuten laittoi aika mahtavan satsin valkopippuria…

Lisäksi tarvitaan:

Jääsalaattia (me käytimme kiinalaista salaattia)

Tummaa, paksua ja makeaa soijakastiketta

8 valkosipulitahnaa (hiero valkosipulinkynsiä suolan kanssa veitsellä leikkuulautaa vasten, kunnes syntyy tahna)

3 punaista chiliä silputtuna tai chilitahnaa

1 kurkku kuorittuna, siemenkota poistettuna ja ohuenohuieksi tikuiksi leikattuna

2 oksaa lehtikorianteria silputtuna (jos et pidä korianterista käytä lehtipersiljaa)

2,5 dl ituja

2 kovaksi keitettyä kananmunaa hienoksi hakattuina

Katkarapuja kuorittuina

Kokoaminen

1. Aseta yksi popiahin nahka leivinlaudalle ja vielä puolikas sen päälle.

2. Asta puolikkaan päälle salaatinlehti ja mausta se soijakastikkeella, chilikastikkeella  ja valkosipulilla

3. Lisää päälle ituja, kurkkua ja korianterinlehtiä

4. Lisää kanamunaa ja muutama katkarapu

5. Lisää lopuksi 3 rkl kypsää täytettä

6. Kääri tiukaksi paketiksi ja leikkaa paloiksi ennen tarjoilua.

Ja katso – voisitkos tätä vastustaa??

 En minäkään. Söin viisi pötköä! Ja teen taatusti näitä kotonakin. Täytteitä voi vaihdela sen mukaan mistä pitää ja mitä on saatavilla, mutta kypsä täyte kannattaa tehdä todella maukkaaksi. Kuoria saa etnisistä kaupoista valmiina.

Sikke ja Ruqxana

 

 

Pure, pure porkkanaa…

7.3.2014

… sillä siitä voimaa saa! Porkkana ei kaupoista lopu talvellakaan ja hyvä niin. Mutta kun ostat porkkanoita, yritä löytää niitä, joissa on vielä vihreät kannat tallella, koska ne ovat tuoreimpia ja niissä on vielä vitaaliaineet jäljellä.

Älä osta niitä pieniä, valmiiksi kuorittuja pienessä muovipussissa. Ne ovat isoista porkkanoista kovalla kädellä kuorittuja ja kuoren mukana on menetetty suurin osa vitamiineista.

Jos näet jossain violetteja porkkanoita, käy kiinni. Ne ovat ylivoimaisesti ravintorikkain lajike. Itse asiassa kaikki muun väriset ovat näitä tuttuja oransseja ravinteikkaampia, mutta hyviä nämäkin ovat. Täynnä beetakaroteenia ja kuituja.

Porkkanasta saat eniten terveyshyötyjä kun peset ne, mutta jätät kuorimatta tai jos kuorit, niin tee se mahdollisimman ohuelti, sillä tärkeimmät ravintoaineet ovat kuoressa ja heti sen alla.

Ravintoaineiden kannalta porkkanan pakastaminen ei ole hyvä idea, sillä pakkanen tuhoaa yli puolet juureksen antioksidanteista.

Sen sijaan kokonaisena kypsentäminen on hyvä ajatus, sillä se pehmentää porkkanan kovat soluseinämät ja sen sisältämä beta-caroteeni on helpommin kehon käytettävissä. Jos haluat tarjota pilkottuja porkkanoita pilko ne vasta kypsentämisen jälkeen.

Parhaiten tehoaineet säilyvät, kun porkkanat kypsennetään muuten kuin vedessä keittämällä, sillä keitinveteen katoaa vitaaliaineista suuri osa. Siis höyrytys, uunissa kypsennys tai pannulla voissa kypsennys on keittämistä parempi vaihtoehto.

Uunissa kokonaiset tai puolitetut porkkanat kypsyvät vuohenjuuston kanssa suloiseen makuyhdistelmään näin:

sopiva määrä (erivärisiä, jos suinkin löydät) porkkanoita

sormisuolaa

nippu timjamia

hiukan rosmariinia

loraus oliiviöljyä

juoksevaa hunajaa

vuohenjuustoa

1 dl murskattuja hasselpähkinöitä

Pese (älä kuori) ja leikkaa porkkanat pitkittäin puoliksi, jätä vähän vihreää kantaa jäljelle. Asettele porkkanat uunipellille ja ripottele suola ja yrtit porkkanoiden päälle. Lorauta sekaan oliiviöljyä ja hiukan hunajaa.

Kypsennä uunissa 220 asteessa noin 15 minuuttia ja lisää sitten juusto ja karkeasti rouhitut pähkinät sekä hunajaa. Kypsennä vielä niin, että juusto gratinoituu, mutta porkkanat ovat vielä al dente.

Talviporkkanan kuori saattaa hyvinkin vaatia kuorimisen, mutta koska senkin ovat tiedemiehet todenneet, että porkkanat ovat terveellisimmillään öljyn tai voin kanssa kypsennettyinä (beetakaroteeni on öljyliukoinen ravinne) niin tee esimerkiksi näin:

 

 

 

 

 

 

 

 

Persiljaporkkanat

porkkanoita

kasvislientä

valkosipulia

sileälehtistä persiljaa

voita

suolaa, pippuria

Kuori porkkanat ja leikkaa haluamaasi muotoon.

Kiehauta ne pienessä määrässä kasvislientä, jossa sopivasti valkosipulia (ei liikaa!)

Kun liemi on haihtunut lisää kattilaan persilja (tai ranskalaista rakuunaa) ja reilu nokare voita. Kun voi on sulanut pyöräytä porkkanoita pari kertaa ja tarjoa lihan tai kalan lisäkkeenä.

Faktatiedot porkkanasta löysin Jo Robinsonin loistavasta kirjasta Eating on the wild side. Suosittelen, siinä on valtavasti tietoa vihanneksista ja siitä miten niistä on meille eniten hyötyä.

 

Suolaa, sokeria, suolaismakeaa!

28.2.2014

Suolakaramelliä, suolaista suklaata, suolapähkinäjäätelöä… Suolaisen ja makean liitto on löytänyt tiensä jälkiruokalautasille kodeissa ja kuppiloissa. Vihdoinkin! sanon minä, joka olen aina suolannut kinuskikastikeeni äidin oppien mukaan melko reilusti jo vuosia sitten, koska suola taittaa makeudelta imelän kärjen.

Mutta nytpä törmäsin bon appétit -lehdessä suolaisiin maapähkinävoi-hillo blondeihin. Pakkohan ne oli tehdä. Jaan reseptin teillekin. Maksaa vaivan tehdä, varsinkin kun vaivaa ei ole ollenkaan!

Suolaiset maapähkinävoi-hillo blondit

110g voita sulatettuna

3 dl vehnäjauhoja (käytin emmerjauhoja)

1 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

2 munaa

3 dl vaaleaa demererasokeria

2 dl maapähkinävoita (sokeroimatonta)

1 tl vaniljaa

2 rkl hilloa

1 rkl hunajapaahdettuja ja murskattuja maapähkinöitä

Maldon sormisuolaa

 

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Voitele (tai leivinpaperoi) 20 x 20 uunivuoka.

Sekoita jauhot, leivinjauho, suola ja vanilja pienessä astiassa.

 

Vatkaa munat, sokeri, maapähkinävoi ja sulatettu voi suuressa kulhossa.

 

 

Kääntele sekaan kuivat ainekset. Lisäsin reseptiin vähän pellavansiemeniä – muka jotain terveellistä makean seassa…

 

 

Kaada seos vuokaan ja tasoita pinta. Ripottele hilloa  (minulla oli Ritva-siskon ihanaa kuningatarhilloa, josta oli juuri ja juuri pohjat jäljellä)  ja maapähkinämurskaa (minulla maustettuja manteleita)  paistoksen pintaan ja paista 25-30 minuuttia.

 

 

Ripottele sormisuolahiutaleet paistoksen pinnalle.

Anna jäähtyä, leikkaa sopiviksi herkkupaloiksi ja anna mennä!

Bon Appétit :)

S i k k e

Tallinnanlaivan noutopöydästä maistelumenu!

21.2.2014

Laivamatkan noutopöytäetiketti on minulle jatkuvan hämmästelyn kohde. Tai ei noutopöytä sinänsä, vaan se, kuinka ja miten sieltä valitaan. Yhä edelleen näin lautasia, joilla se jälkkärikakku keikkui mättövuoren huipulla. Ja tämä on totta – omin silmin nähtynä ja ihan viime viikolla Eckerön buffapöydässä. Vaikka kuka minä olen sanomaan miten ihmisten pitäisi syödä? Jos nautinto tulee siitä, että kaikki noutopöydän maut sulautuvat ihanasti yhteen ja pääasia on vatsan nopea täyttyminen niin siitä vaan. Mutta toisaalta, miksei nauttisi perinpohjaisesti, pitkään ja hartaasti, kun aikaa ja erilaisia herkkupaloja kerran on. Kyllä sen karaokenkin ehtii sen jälkeen vielä vetäistä ja peremmin sekin sujuu, kun ruoka ei tuppaa takaisin kurkunpäästä.

Eckerölinen Tallinnan reitin buffasta löysin tällaisia herkkuja ja kun otin ruoat siinä järjestyksessä jossa kotona on opetettu, syntyi tarjonnasta ihan mahtava maistelumenu. Kas näin: Ensin otetaan kylmät kalat.

 

 

Lohi on keittiömestarin mukaan yhä edelleen noutopöydän kunkku. Ihan hyvää se oli, mutta ohuempia siivuja saisivat veistellä, jos minulta kysytään. Ohutrieskarulla siikamoussella ja chilisilakka olivat maukkaita, mutta voiton vei skagenröra saaristoleivällä, niitä taisin syödä ainakin kolme, mutta en tunkenut niitä yht’aikaa lautaselle.

 

 

Katkaravut ovat laivojen buffapöydän must, mutta entisaikojen mahtikekoja ei enää lautasilla näkynyt. Ollaan siirrytty muihin makuihin, kun näitä näperreltäviä saa jo kulmakaupastakin. Mutta sillit pitää aina maistaa.

 

 

Lisää kylmää kalaa ja vielä yksi skagenröraleipä. Graavilohelle tarkoitettu sinappikastike maistui niin hyvälle, että sitä piti ottaa lisää ja maistaa muidenkin kalaherkkujen kanssa. Buffapöydän antimista on kiva tehdä omia yhdistelmiä. Ja kun ottaa vähän kerrallaan ei hukkapaloja paljon jää, jos ei kokeilu onnistukaan.

Sitten oli aika lopettaa  kalat ja siirtyä kylmiin lihaisiin alkupaloihin.

 

 

Pala pateeta, sen kanssa Cumberlandin kastiketta, siivu chorizoa, oliivi, aurinkotomaatti, riimilihaa ja piparjuurikastiketta. Siinä se. Juuri sopiva silta kohti lämpimiä. Viiniä on tarjona hanasta ja se kuuluu hintaan, mutta humalaisia en buffapöydän liepeillä nähnyt. Ollaanko siis opittu edes jotain….?

 

 

Lämpimän osaston voittaja oli roseeksi kypsennetty lampaanfilee, josta sain keittiömestarilta pyytämällä ohuenohuita siivuja. Niin se kuulkaa maistuu paremmalta, joten suosittelen keskustelua lihanleikkaajakokin kanssa, kun hän nyt siinä ihan sitä varten läsnä on, että jokainen saisi juuri sellaiset siivut, joista pitää. Lihaa oli tarjona kolmea lajia, possua, nautaa ja tätä lammasta. Täytetty tomaatti olisi riittänyt lisäkkeeksi, mutta ahneus voitti ja maistoin vielä uuniperunan täytteineen. Taisi olla poroa tuo täytteen liha, mutta en mene vannomaan..

Kalapuolella oli sitä ikuista lohta kermakastikkeessa ja erilaisia peruna- ja vihanneslisäkkeitä, joihin keittiössä voisi kyllä enemmän satsata, etteivät olisi muuten hyvää tarjontaa pilaamassa. Raikkautta lisää, makua lisää.

Kaveri otti lihapullia ja uunijuureksia, joista lihapullat kuulemma ihan jees, mutta juurekset… kuten edellä kommentoin.

 

Mutta ei tämä tähän jäänyt. Jälkiruokapöytä oli yhtä pitkä kuin alkuruokapöytäkin, valinnanvaraa on, mutta kuulemma ylivoimainen voittaja on jäätelö! Aika yllättävää, mutta ehkä onkin niin, että kun on syönyt vatsansa täyteen muita herkkuja tuntuu siltä, että vain kylmä jäätelö enää  mahtuu sekaan.

Mutta jos on syönyt viisaasti, pitkään ja hartaasti, voi ennen jälkirukaa vielä maistella muutaman juustonkin.

 

 

Kun ei pidä syömisessään kiirettä pääsee nauttimaan juustoista juuri oikeassa lämpötilassa. Päärynä-pähkinä chutney sopi juustojen kaveriksi loistavasti, mutta tehkää sitä tarpeeksi! Paluumatkalla sitä ei enää pöydässä näkynyt :(

 

Sitten voikin jo kerätä lautaselleen niin sanotun grand dessertin, suuren jälkiruoan, eli vähän kaikkea, eikä mitään liikaa.  Suuri plussa gluteenittomista pikku muffineista, jotka olivat todella hyviä. Mutta, mutta – se jäätelö….kun on kinuskikastikettkin tarjona…

 

 

Pallo jäätelöä, toinen sorbettia, kinuskikastiketta ja basilikanlehti alkupalapöydästä ihan näön vuoksi. Sopiva paletin puhdistukseen.

Mukavasti kului matka Helsingistä Tallinnaan buffapöydän ääressä. Ja paluumatkalla sama uusiksi :)

Nauttikaa, älkää mättäkö!!

S i k k e

 

 

 

 

 

 

 

Safkasin lohta!

14.2.2014

Tutustuin uuteen Safkaa keittokirjaan ja bongasin sieltä mielenkiintoisen lohireseptin. Kerrankin jotain muuta kuin kermakastiketta muutenkin rasvaiselle kalalle. Ryhdyin siis uteliaana toimeen!

Anton & Antonista löysin sopivan palan luomulohta ja muutaman luomusitruunan.

Kaapista pullo Kreetan matkalta mukaan tullutta oliiviöljyä. Sitä reilu loraus ohjeen mukaan foliolla päällystetyn uunivuoan pohjalle.

 Sitten lohipala vuokaan ja sopivasti sormisuolaa ja mustaa pippuria pintaan.

Mausteeksi rosmariinia ja sitruunaa…

…javielä  muutama nokare voita viimeistelyyn.

Sitten seuraa se mielenkiintoinen osuus. Lohi laitetaan uuniin, joka on lämmitetty täysillä tehoilla ja grillivastuksilla mahdollisimman kuumaksi. Kala saa paistua kuusi minuuttia yläritilällä, sitten uunista lämpö pois ja uuninluukku raolleen. Vuoka laitetaan uunin pohjalle vielä kymmeneksi minuutiksi saamaan viimesilauksen.

 Sitten koitti jännittävä hetki.. Mikä on kypsyysaste…?

 PERFETTO! Täydellinen – joten lautaselle ja nams!

Lasillinen valkoviiniä tykö ja syömään!

S i k k e