Kalenteri hallinnassa?

4.3.2013 Kirjoittaja: Anne Kukkohovi

“Kiire on itse aiheutettua” vanha viisaus sanoo. Kun olen laukannut koko helmikuun kieli vyön alla palavereissa, myöhästynyt lukuisista tapaamisista, kirjoittanut seitsemää meilivastausta samaan aikaan, on aika katsoa peiliin. Myönnettäköön, jos minä en pidä kalenteristani ja jaksamisestani huolta, niin kuka sen tekee? 

Yleensä teen ryhtiliikkeen, kun on hiljaisempaa työrintamalla. Putsaan meilit. Kirjoitan –kröm – sovitut kolumnit ajoissa. Aikataulutan päiväni. Hankin jääkaappiin ravitsevaa ruokaa. Suunnittelen luentoni, urheilen säännöllisesti ja föönaan hiukseni. Olen niin sanotusti kasassa.

Mutta sitten se tapahtuu. Pari innostavaa puhelua, muutama liian tiukkaan sovittu tapaaminen ja koko korttitalo sortuu. Homma lähtee lapasesta, deadlinet paukkuu ja hätäpäissäni sohin sinne tänne. Lapsi saa kolmatta kertaa saman viikon aikana maksalaatikkoa (lohdutukseksi voi sanoa, että poikani rakastaa maksista) ja itse korvaan lounaan kahvilla ja proteiinipatukoilla. Hiukseni ovat kroonisesti poninhännällä, kun en muuta ehdi. Kotiin tullessani syön koko jääkaapin tyhjäksi, ihan sama mitä siellä on.

Suurin syy kaaoksen syntymiseen on lopulta ahneus. Jos silti ehtisin? Kyllä, torstaina on jo 200 palaveria, mutta kyllä päivän päätteeksi vielä yksi menee? Ahneus tarkoittaa sitä, että pelkään jääväni jostain paitsi. “Ihana projekti, pakkohan tuossa on olla mukana!” on taatusti yksi vakioajatuksiani. Ikävä kyllä, kukaan ihminen ei pysty pitämään ilmassa kuin yhtä palloa kerrallaan. Maailma on täynnä mielettömiä työkeikkoja, jotka eivät ole tarkoitettu minulle. 

Toinen iso syy omaan kiireeseen on kiltteys ja kyvyttömyys sanoa ei. Olen kyllä harjoitellut kieltäytymisen jaloa taitoa. Yleensä teen järkeviä valintoja levänneenä ja aistit valppaana. Kiireessä olo on sumuinen ja on helpompaa sanoa kyllä, kuin alkaa perustelemaan kieltäytymistä. Ja ettei vaan joku pahoita mieltään. 

 

 

 

Jos tunnistat itsesi näistä sanoista, niin aloita maaliskuu kanssani vetämällä syvään happea. Päätä, että on vain yksi henkilö, joka päättää millainen elämäsi on. Se henkilö olet Sinä.

 

Rentouttavaa viikkoa,

 

Anne 

Aiheet: , , ,

6 vastausta artikkeliin “Kalenteri hallinnassa?”

  1. Jenni says:

    Aivan ihana kirjoitus sinulta. Muistutat jokaista tärkeistä asioista, kaikkeen ei tarvitse lähteä mukaan, eikä tarvi pystyä. Ei ole itsekästä ajatella omaa hyvinvointiaan.

    Kiitos Anne!

  2. Miika says:

    Ajanhallinnan haasteita voi myös luoda päinvastaisella tavalla. Itselleni ajanhallinnan haasteita aiheuttaa laiskuus.

    Ahneus tekee ihmisestä tuotteliaan, joka lisää ajanhallinanhaasteita.
    Laiskuus tekee ihmisestä epätuottavan ja silti kiire säilyy.
    Myös laiskuus voi olla hyödyllistä: Laiska onnistuu kyllä löytämään helpon tavan suoriutua vaikeastakin haasteesta. Laiskuus kannustaa kierolla tavalla ihmistä tehokkuuteen.

    • Anne Kukkohovi says:

      Mielenkiintoinen pointti! Itseasiassa myös tuosta syystä minulla on välillä kiire. Venytän ja vatkutan asiaa, jonka voisi tehdä nopeammin kun jaksaisi keskittyä vetelehtimisen sijaan. Good point. :)

  3. Tiina says:

    Kiitos kolumnista! Varsinkin lause “Maailma on täynnä mielettömiä työkeikkoja, jotka eivät ole tarkoitettu minulle” herätti muistuttamaan, että kaikkea ei vain ehdi eikä pysty kahmimaan itselle, eikä edes pitäisi. Itse suoriutumispaineet niskassa kahmin ihan liikaa kaikkea kalenteriin. Kolmikymppiset lähestyy ja siinähän iässä pitäisi olla jo ura, koti ja elämä selvillä vai mitä? Pft.

    Jos nyt seitsemännellä kuukaudella raskaana kehtaisi antaa itsellekin hieman löysää kalenteriin… Jos en minä, niin kuka sitten?

    Eipä kukaan ole vielä tähän päivään mennessä jakanut kiireestä suoriutumispalkintoja :D

  4. Anu says:

    Hei Anne!
    Jäin ihan ‘jumiin’ tähän…niin kohdalleen osui omien tuntemuksieni ja ajatusteni kanssa, että ihan väkisin oli jumiuduttava hetkeksi. Vai etsinköhän pakotietä paniikista?
    Olen nimittäin juuri nyt tuossa ‘fuck off’-kohdassa…oma kauneushoitola pitäisi olla pystyssä ennen äitienpäivää ja kauhealla tehokkuudella yritän hoitaa kaiken, lapset, kodin, kaiken vieläpä niin, ettei kukaan kärsi äidin kiireestä tai stressistä. Sitten vakuuttelen itselleni, että kaikki on hallinnassa. Yleensä minuutti tästä eteenpäin tuntuu kuin saisi pahimman luokan paniikkikohtauksen. Mutta jos nyt ottaisin sitä happea ja vakuuttelisin itselleni, että vain yksi henkilö todellakin on oman elämäni ja menestykseni takana ja se olen minä itse :) Kiitos, että muistutit.

Kirjoita vastaus