Nasevat lauseet

6.2.2013 Kirjoittaja: Jutta Gustafsberg

Tällä kertaa ajattelinkin kirjoittaa asian vierestä, koska nämä pari juttua ovat askarruttaneet mieltäni jo pitkään.

Haluan aina olla kohtelias kun soitan jollekin vieraalle tai puolitutulle. “Soitanko huonoon/pahaan aikaan?” on ärsyttävä aloitusrepliikki! Joskus sanon, “onko sulla valtava kiire vai onko hetki aikaa?”. Tällä kommentilla kuulostan aivan puhelinmyyjältä!

Itse en pidä siitä, että minulle aletaan suoltamaan tekstiä kysymättä pystynkö edes puhumaan sillä hetkellä.

Mikä olisi hyvä aloitusrepliikki, joka olisi persoonallinen ja ystävällinen?

Sitten toinen asia, joka myös mietityttää. Kun käyn kaupassa ja saan kuitin ostoksistani, enkä tarvitse sitä, mitä olisi hyvä sanoa myyjälle? Itse tulee sanottua, “en tarvitse sitä”. Tämä on jotenkin tökeröä, koska haluaisin kuitenkin aina antaa kohteliaan vastauksen.

Kuva:Iltasanomat

Onko sinulla näihin hyviä ideoita? Vai olenko yksin näiden pohdintojeni kanssa, eikä sillä ole mitään väliä mitä sanoo ja kenelle? Olisi kiva kuulla myös kasalla työskentelevien ajatuksia aiheesta :)

Samaan hengenvetoon haluaisin kuulla kommentteja uudesta laista, jossa alle 30 vuotaiden papereita kysellään alkoholi- ja tupakkaostojen yhteydessä. Onko sinulta kysytty papereita tai oletko työssäsi joutunut niitä kyselemään?

Kokeile muuten joskus sitä, että puhuttelet myyjää nimeltä. Nimen näet yleensä aika näppärästi nimikyltistä. Oman nimen kuuleminen on aina mukavaa, mutta tälläisessä tilanteessa aika yllättävää :)

Kuva:quickbutton.fi

Hyviä kommentteja odotellen!

76 vastausta artikkeliin “Nasevat lauseet”

  1. EmAn says:

    Itse sanon (jos en kuittia halua) tuossa tilanteessa ihan vain: “Ei kiitos.”
    Sitten taas jos haluankin kuitin (,jonka yleensä haluan), niin jostain syystä töksäisen: “No, voishan tuon ottaakin.” Tai jotain muuta vastaavaa hämmentyneenä. :D

    Minusta on niin outoa, että ylipäätään kysytään sitä, että tarvitseeko kuittia. Eikö sen vain voisi aina antaa? Eri asia, jos kuitteja ei vaikka tulostettaisi ollenkaan ja vain halukkaille ne tulostettaisiin. Sitten sen ymmärtäisinkin ja todennäköisesti paperia säästääkseni en niitä kovinkaan usein ottaisi.

    Mitä tulee ihan ruokakauppoihin, niin minua harmittaa nuo uudet systeemit siellä. Aiemmin olin kohtelias ja juttelin ja otin katsekontaktia ja hymyilin. Nyt kun siinä joutuu itse laittamaan kortin koneeseen ja näpyttelemään numerot, niin jotenkin se kaikki keskittyminen menee siihen. Tervehtimisen sentään ehtii tehdä, mutta muuten siitä tilanteesta on nykyään tullut niin kylmä ja mekaaninen. Ehkä pitäisi ruveta taas maksamaan käteisellä, niin saisi siitäkin tilanteesta erilaisen.
    (Eli ei siinä tilanteessa ehdi ainakaan nimiä katsella, mutta hyvä vinkki toisenlaisiin liikkeisiin. :) )

    Sitten siitä puhelinhommasta vielä. Itse en tykkää soitella mihinkään ja harvoin soittelenkaan. Mieluumin hoidan asiani aina sähköpostilla tai ihan naamatusten, mutta silloin harvoin kun soittelen, niin varmaan vähän riippuu millä asialla olen. Ihan ensimmäisenä tietysti esittelen itseni (,jos on joku tuntematon paikka tai henkilö kyseessä) ja ehkä sitten ihan lyhyesti yritän parilla sanalla sanoa mistä asiasta on kyse ja odotan mitä toinen henkilö jää sanomaan. Kai jokainen sitten osaa itsekin sanoa, jos ei ole hyvä hetki?

  2. Taija says:

    Työskentelen kassalla ja vuosien kokemuksella voin sanoa, että ei niillä sanoilla ole niin suurta merkitystä vaan se tyyli/ asenne kassatyöntekijää kohtaan ratkaisee; on ihan eri asia palvella asiakasta, joka katsoo silmiin (ja hymyilee) kuin asiakasta, joka ei ota katsekontaktia.

  3. Sarita says:

    Itse kassahenkilönä työskentelevänä voin sanoa, että kuitin jättämättä ottamiseen on niin monia eri suhtautumistapoja kuin on ihmisiäkin. Toiset eivät sano mitään ja lähtevät pois ja tulevat myöhemmin vaatimaan kuittia, kun en sitä antanut ja sitten sitä etsitään sieltä kassapöydän alta. Peruskohtelias sanoo: “ei kuittia, kiitos” ja väläyttää vielä hymyn päälle. Silloin jää ainakin itselle positiivinen fiilis ja tieto siitä, että asiakas ei kuittia halua.
    Papereita joudun varsinkin uuden lain myötä kyselemään hyvinkin tiheään tahtiin asiakkailta mutta pääosin asiaan on suhtauduttu myönteisesti. Kerran olen nähnyt tilanteen, jossa kassa kysyi naiselta paperit ja tämän mies ihmetteli asiaa suuresti ja teki hyvin selväksi, että hänen mielestään vaimonsa näyttää jo lähes viisikymppiseltä! Myös päinvastainen ilmiö on tullut vastaan. Kysyin nuorelta mieheltä henkkareita hänen ostaessaan tupakkaa, jolloin eräs mies pyöritteli päätään ja päivitteli lakimuutosta. Tämä nuori mies oli kuitenki täyttänyt täysi-ikäisyyteen vaadittavan 18 vuoden iän vasta ihan muutama päivä taakse päin, joten ulkonäkö voi todellakin pettää. Mielestäni lakimuutos on hyvä, koska sillä alennetaan kynnystä lähteä kysymään papereita vähän ehkä vanhemmaltakin vaikuttavalta henkilöltä, joka todellisuudessa voi olla hyvinkin nuori.
    Tähän oman nimen kuulemiseen kassalla suhtaudun hyvin varauksellisesti riippuen ottaako sen esille mies vai nainen. Miesten suusta oman nimeni kuuleminen työpaikalla tuntemattomalta ihmiseltä tuntuu kiusalliselta ja tungettelevalta, koska enhän minäkään tunne nimeltä asiakastani. Toisaalta taas vanhemmat naiset yleensä pitävät nimestäni, jos he asiasta mainitsevat ja silloin se tuntuu jo melkein mukavalta. Tähän asiaan on varmasti niin paljon mielipiteitä kuin on nimi rintapielessä työskenteleviäkin. Kun suhtautuu asiakkaaseen ystävällisesti ja noudatta peruskohteliaisuuksia niin oletettavasti saa myös samanlaista kohtelua takaisin. Myös asiakkaiden kaupan kassalla on tämä hyvä muistaa.

    • Maria says:

      Pieni korjaus, kyseessä ei ole lakimuutos vaan käytäntö. :)

    • Ansku says:

      Itse olen myöskin työskennellyt kassalla ja ensimmäisen kuukauden jälkeen otin nimikyltin pois ihan samasta syystä. Omalla nimellä puhuttelu vieraan suunnalta ei tuntunut mukavalta.

      • Tiina says:

        ite myös kassalla työskentelen, kokemuksia löytyy.
        Kuittia pitää tarjota/antaa asiakkaalle, jos tulee epäselvyyksiä ostosten suhteen jälkikäteen.
        Siksi aina kysyn, otaako kuitin :)
        useimmat sanoo, että ei tarvitse muistoja käynnistä :D

        nimikyltti löytyy, mutta eipä se haittaa jos asiakas kutsuu nimellä/puhuttelee nimellä.

  4. uupe says:

    Vielä vuosi sitten itsekin kassalla työskennellessäni huomasin kuinka yksi asiakas, joka kohteli minua päivän aikana muunakin kuin kasvottomana kassahenkilönä piristi päivääni.

    En kuitenkaan osaa sanoa mukavinta tapaa asiakkaan kieltäytyä kuitista. Jotkin kliseet joiden asiakas kuvittelee olevan hauskoja ja juuri vain hänen sanomiaan ja keksimiään eivät kuitenkaan ole niitä. Olen varmaan tuhansia kertoja nauranut tekonaurua kommentille kun kieltäydytään kuitista ja sanomalla ettei sitä kuitenkaan saa verotukseen. Eli älä ainakaan käytä sitä! :D Toinen joka päivä kuultu klisee tulee tilanteissa kun kassakone ei meinaa antaa jonkin tuotteen viivakoodista hintaa. EI, se ei ole ilmainen!!

    Itse kieltäydyn kuitista kaupassa sanomalla “ei kiitos, en tarvitse kuittia”. Kiitos sanan ymppääminen tuollaisiin lauseisiin tekee niistä minusta kohteliaita, esimerkiksi sukuloimassa “ei kiitos, en ota kahvia”. :)

  5. Harper says:

    Itsekin sorrun käyttämään tuota “puhelinmyyjä-kommenttia” enkä toistaiseksi ole keksinyt parempaakaan aloitusrepliikkiä. Jos en halua kuittia ostoksistani, niin sanon myyjälle vain yksinkertaisesti “ei kiitos.” Selkeää, mutta kuitenkin ystävällistä.

    Itseltäni on kysytty paperit jo useasti, vaikka yli kolmenkympin jo olenkin. Eipä siinä mitään, sehän on suorastaan kohteliaisuus :D

  6. Myy says:

    Miten olisi esim: “Se on xxxx tässä moi! Hei kuule, ehditkö jutella xxx asiasta mun kanssa nyt…”

    • Ninna says:

      Miksi se toinen edes vastaa jos sillä ei ole aikaa jutella juuri tuolloin? Itse en vaivaudu vastaamaan kun/jos tiedän, etten voi tuolloin puhua kuitenkaan. Soitan sitten perään kun tulee sopiva hetki.

      Mikä tässä on niin vaikeaa? Miksi soittajan pitää tuntea itsensä tunkeilijaksi ja kysellä voitko puhua tms? Eikö vastuu ole vastaajalla? Minen tajua tätä käytäntöä.

      Ja tämä ei ollut hyökkäys sinua Myy kohtaan, vaan ihan yleisesti tätä ihmettelen:)

      • Katie says:

        Vastaa siksi vaikkei ole aikaa, että voi sopia siitä milloin olisi mahdollisuus jutella ja soittaa uudemman kerran.
        Ei hitto sitä puhelinlaskun määrää jos omien soittojen lisäksi ottaisin soittaakseni ja maksaakseni kaikki “ei vastatut” puhelut.

        Aina ei kuitenkaan pääse edes puhelimeen kertomaan tuota ettei sovi nyt. Soittajalla on se vastuu minusta silloin soittaa uudemman kerran jos edelleen on sitä asiaa.

        En soittele perään koskaan, mulla on omatkin soittoni hoidettavana. Ja pidänkin itse huolen siitä että soittelen vastaavasti tarvittaessa uudelleen.

        Alkuun aikoinaan kun nää kännyt tuli niin pihisteltiin niiden käytössä kovien laskujen pelossa, ei tosiaan luuri kilissy vähän väliä. Nykyään joillakin ei ole mitään rajaa tuossa soittelussa. Pienemmistäkin turhuuksista soitellaan vaikkapa virastoista, kysellään tietoja jotka on jo kerrottu ja heidän koneen tiedoissa ylhäällä. Miten puhelun vastaanottaja aina keksii vastata näihin tilanteessa jossa on keskittynyt johonkin aivan muuhun. Itse ainakin kyllästynyt vastaamaan tuon tuosta “en nyt tässä tilanteessa muista ulkoa, mutta voisitko tarkistaa asian koneeltasi” ja sit saat toistuvasti kuulla “aijaa, joo, teempä niin. Kiitos ja heihei” :D Ihan turhaa jatkuvaa keskeytystä. Harkintaa sais edelleen käyttää soitteluihin, aivan kuin kultaisena lankapuhelinaikana ;)

  7. Alma says:

    Kiva todellakin kuulla, että olen ollut kaupassa peruskohtelias sanomalla kassa henkilölle “ei kiitos, en tarvii kuittia” ja väläyttänyt hymyn päälle.
    Mitä tulee noihin puhelin juttuihin yleensä soittaessani tutuille kysäisen aloitukseksi “mitä duunailet?” Tälläin vastapuolen on helppo sanoa esim. “olen töissä/kaupassa jne… voidaanko soitella hiukan myöhemmin”.
    Itseäni todella ärsyttää puhelin myyjät, jotka aloittavat minuutteja kestävän monologinsa heti kun vastaan puhelimeen…ei kysytä onko huono hetki tai mitään vaan papatus alkaa saman tien eikä loppua näy ellen röyhkeästi keskeytä. Toki asiallisiakin puhelinmyyjiä löytyy ja onneksi enemmistönäkin vielä!

    Tämä ei nyt liity asiaan, mutta haluisin kertoa kokemuksestani eräällä kuntosalilla.
    Olin visiitillä Suomessa ja lähdin treenaamaan paikalliselle salille. Täysillähän tietysti mentiin ja hiki virtasi, pää punersi ja hengitys lähes läähätti. Tällaisena kaikkeni antaneena treenaajana raahauduin viimeisillä voimillani pukuhuoneeseen horisontissani ihana viileä suihku. Ja mitä kuulenkaan pukuhuoneen puolelta…
    Siellä kolme n. 18-20 vuotiasta tyttölasta läträsi meikkiä naamaan niin etteivät varmasti edes heidän vanhempansakaan heitä tunteneet ja tupeerasivat tukkaa niin että ajattelin, että jääkö sinne päähän enää yhtään haiventa…anyway…Näiden kolmen komentti, kun tosiaan saavuin pukuhuoneeseen ja painelin suihkunpuolelle, oli: “HYI Kamala, näittekö kuinka hikinen toi nainen oli, YÖK! Sen kaikki lihaksetkin kiilteli hiestä. Mä en ikinä kehtais…”
    Itseäni tavallaan hymyilytti nämä kommentit, mutt hymyni hyytyi kun aloin ajattelemaan ihmisiä, jotka tosissaan haluavat alkaa treenaamaan ja ensimmäisen salikäynnin jälkeen kommentit ovat tämänsuuntaisia. Kuinka monella motivaatio luhistuu sen kerran jälkeen ja ei enää ikinä astu jalallaankaan salille.
    Kaiken huippu oli, että nämä viimeisen päälle laitetut pimatsut olivat menossa treenaamaan tai siis en tiedä mitä tekemään jos ei hiota halua…

    Että tällaistakin tapahtuu…Onneksi tapahtui minulle, joka ajattelen, että salille mennään todellakin tekemään eikä hengailemaan ja mitä enemmän hiki lentää sitä parempia tulokset ovat!

    Turhan päiväiset kommentit tuulitunnelin läpi taivaan teille ja hikeä pintaan! Mukavaa talvipäivien jatkoa kaikille!

  8. Hanna says:

    Jos soitan jollekin, en ikinä kysy onko paha paikka/onko aikaa. Esittelen itseni ja asiani. Jos toiselle ei sovi kyseinen hetki, se yleensä sanoo että voinko minä tai hän soittaa myöhemmin. Kauppaostoksia tehdessäni otan aika kuitin jos ostan yli viisi tarviketta. Jos ostan vain lehden, sanon kassaneidille että, kiitos en tarvitse. Tärkeintä puhelimessa tai kassalla asioimisessa on muistaa kohtelias äänensävy/puhetapa.

  9. bub says:

    Itse kaupassa työskentelevänä en tykkää, että minua puhutellaan omalla nimelläni (sen takia nimikylttini on kaapissa, minun nimeni ei kuulu asiakkaille, jos he haluavat jättää palautetta, johtotiimi saa kyllä selville kenestä on kyse). Kaikkein mieluiten olen neiti/rouva tai ihan vaan myyjä.

  10. Kerttuli says:

    Itse en siedä sitä, että joku käyttää nimeäni ilman, että tuntee minua. Juurikin viime viikolla autokaupassa asiakkaana ollessani ärsytti, kun koeajon jälkeen (tarvitsi nimeni papereihin) myyjä useaan kertaan aloitti keskustelun etunimelläni. Mrrrr……..olen varmaan niuho, mutta auto jäi sieltä ostamatta.

  11. Mie says:

    Ite puhelun alottaessa kysyn et “ootko pahassa paikassa”.
    Kassalla sanon myyjälle jo ennen ku ehtii tarjota kuittii että “en tarvihe kuittia, kiitos” näin myyjän ei sitä tartte “tyrkyttää”. :)

  12. kassatäti says:

    Itse olen kassalla töissä enkä tykkää yhtään jos joku puhuttelee mua nimelläni! Tulee jotenkin kiusaantunut olo, mutta onneksi niin ei teekään kovin monet, yleen sä vaan vanhat limaset äijät “moikka ******, onpas sulla kaunis nimi…” :D

    En ole myöskään koskaan pitänyt ketään epäkohtelijaana, jos vastaa kuittikysymykseen vaikka vaan “en tarvii”, “ei kiitos” on kyllä hyvä jos haluu olla tosi kohtelijas ;)

    Yks mikä antaa asiakkaasta todellä tympeän kuvan, on kun ei tervehditä! Itse sanon tietenkin aina iloisesti hei/moi/päivää, jotkut tyypit kattoo vaan suoraan päin sanomatta mitään… Ihme porukkaa sitä onkin :D

  13. sisu says:

    Mielestäni puhelimessa wi tarvitse kysyä onko paha paikka, ehditkö puhua tms. Jos henkilö vastaa puhelimeen, niin eikö silloin yleensä ole aikaa myös puhua. Minä jätän vastaamatta jos sillä hetkellä on sellainen tilanne etten pysty puhumaan.

  14. kassalla says:

    En minäkä tosiaan tykkää että asiakas puhuttelee mua nimellä, emme ole kavereita tai tuttuja! ja jos ei halua otta kuittia, riittä kun sanoo sen kohteliasti, ei siitä kannatta tehdä numeroa.”Pidä itse omat roskat”on pahin mitä olen asiakalta kuullut.
    ikärajan tarkastuksesta sen verran, että asiakas voisi itse automaatisesti kaivaa ne henkkarit esille, enne kun näitä kysytän, näin kassatominta on sujuvampa. ihmisten ikää on vaikea arvioita, joku 20 v on niin meikattu, että näyttä väkisin neljakymppiseltä!

  15. Punis says:

    Minä kysyn myös aivan kolkosti että “onko paha paikka”. Osa ystävistäni vastaa sanoen ettei pysty puhumaan ja soittaa kohta takaisin. Itsekkin vastaan ja sanon etten juuri nyt pysty puhumaan ja pyydän soittamaan hetken perästä uudelleen, koska en kuitenkaan musta soittella takaisin.

    Kasakuittista sanon myös “kiitos en tarvitse” jos en sitä sillä kerralla halua. Nimiä en alkaisi käyttämään kassalla. Itseäni ärsyttää jos joku firman ulkopuolinen tulee puhuttelemaan minua nimellä, eihän hän minua tunne, se osoittaa ainoastaan sen että on katsonut vasenta tissiäni jonka korkeudella se puserossa lukee ;)

  16. tinkeli says:

    Olen samaa mieltä, ettei puhelimeen kuulu vastata “pahassa paikassa”. Omaan puhelimeeni voi jopa ohjelmoida esim. vastauksen “soitan hetken kuluttua”, joka lähtee, kun katkaisen saapuvan puhelun (jos nyt jostain syystä kuitenkin haluan olla vastausvalmiudessa).

  17. Kilppari says:

    Itselläni on tapana soittaessa (itseni esittelyn tai pelkän tervehdyksen jälkeen) kysyä lyhyesti “Onko kiireitä?” sillä ilmaisten, että asia saattaa vaatia yli 30 sekunnin puhelun. Jos ihmisellä on oikeasti huono hetki, niin ei kukaan pakota puhelimeen vastaamaan…

    Kassalla kuitin yleensä otan vastaan, mutta jos en sitä tarvitsisi, niin näitä tänne kommentoineita kassaihmisiä kompaten “en tarvii” on ihan riittävä viesti. Kun sen pohjustaa hymyllä ja tervehdyksellä, niin auttaa työn raskaan raatajaa..

  18. Lauri says:

    Kun soitan ja toinen vastaa, niin oletan että hänellä on ainakin hetki aikaa koska vastasi, Siksi aloitan esimerkiksi, Hei Maija täälllä Lauri, kiva kun vastasit, sillä mulla on sulle tosi tärkeetä asiaa – kuinka sinä voit :)

  19. Freudenforss Richard says:

    Oih. Tämän tokaisen vain harvakseltaan ja vain kirjoittaessani. Sydämen sivistys pukee sanat kulloinkin tilateeseen sopiviksi. Se on luontaista, se tulee spontaanisti, miettimättä.

    Rakas Jutta, mielestäni itsensä esittelyn jälkeen on kohteliasta kysyä, onko soitetulla henkilöllä hetki aikaa ja mikäli on, voit ryhtyä verbalisoimaan tarvettasi kohteliaalla kysymyksellä. Helppoa, eikö totta?

    Ruuhka-aikoina, en yleensä viivytä ostoksiani vastaanottavaa kassatyöntekijää monisanaisesti, mutta muulloin kutsun heitä nimellä ja kysyn päivänkulkua. Olen antanut positiivista palautetta mm. erään myyjän uudesta hiustyylistä – ja kyllä, sain vastavuoroisesti palkinnoksi kauniin hymyn
    Lopetan juttatuokioni tähän, sillä tämä muuttuumuuten liian siirappiseksi.

  20. Pete says:

    Kysyn tätä uudestaan ! Eli koulutuksella sinä ja mentula teette näitä laihdutus ohjeita? Mentula on niin turvoksissa että siinä on kaukana terveen ihmisen perikuva. Säälittävää puuhaa

  21. Jarkko says:

    Jos vastaa puhelimeen, on mielestäni ihan hyvä oletus, että on aikaa puhua. :) Miksi siihen puhelimeen olisi muuten edes vastannut?
    Itsekin toki pyrin tuntemattomalle soittaessani edes nimellisesti kysäisemään, että onko hetki huono tällaiselle asialle, jos kyseessä on joku pidempi selvennys.

    En itse vaan ihan hiffaa tuota “Haloo? Ei mulla ole nyt aikaa puhua!” muille kun lehtimyyjille. Ihmiset on ihan liian riippuvaisia näistä puhelimistaan ja tavoitettavuudestaan.

    • Nasya says:

      Mulla on monesti esimerkiksi töissä sellainen tilanne, että odotan tärkeää puhelua, eikä tämän tärkeän soittajan numero ole aina muistissa. Eli vastaan sitten tavallaan summassa. Tässä välissä jos soittaa joku muu henkilö, niin olisi ihan kiva, että hän kysäisee onko huono hetki puhua.

  22. Sikke says:

    Itse enemmän ja vähemmän kassalla työskentelevänä ajattelen, että aina on parempi sanoa ettei tarvitse kuittia, vaikka sitten vähän töksäyttäenkin. Kaikista ärsyttävintä on se, kun kuitti otetaan vastaan mutta kuitenkin se jätetään tiskille ja yleensä aivan sinne asiakkaan puolelle, joten itse joutuu suunnilleen makaamaan leveällä tiskillä, jotta saa sen noukittua pois.

    Sitten myyjän nimiltä kutsumisesta.. Jos asiakas on täysin vieras, näen hänet ensimmäistä kertaa, niin mielestäni on kiusallista jos asiakas kutsuu minua nimeltä. Toisaalta jos asiakas no vakiasiakas ja käy suhteellisen tiheää, on mielestäni mukavaa jos minua kutsutaan nimeltä, pikku hiljaa siinä voi jutella jo muutakin. Mutta se, että täysin vieras asiakas (joka yleensä on 50 ikävuoden paremmalla puolella oleva mies) kutsuu minua nimellä, ei mielestäni ole mukavaa, enemmänkin hyökkäävää.

  23. kloppi says:

    Jutta Gustafsberg tässä hei/moro. Onko paha paikka?. Tepsii aina, joka kerta kun oon esitellyt itseni Jutaksi niin aikaa on löytynyt. Vitsi vitsi. Mutta tota kaavaa käytän ite ja toimii.

  24. maiju says:

    Jossain koulutuksessa on joskus ohjeistettu että positiivisella kysymyksellä pitäisi aloittaa, ihminen kun luontaisesti vastaa kyllä.. Eli esim onko pari min aikaa? On parempi siis kun onko huono hetki? Itse tarkistan aina työasioita soittaessa tuntemattomille että sopiiko keskustella, annan mielummin tilaisuuden poistua puhelimesta kun aloitan puhelinmyyjä-tyylisen papatuksen..

  25. jonna says:

    Olen myös työskennellyt kassalla, ja mitä tuohon nimellä puhutteluun tulee, en koe sitä hyökkäävänä. Toki sitä aina hämmentyy ja tuskin saa sanaa suusta jos joku käyttää nimeään, hymyilyttää vaan, ja se hymy pysyykin yleensä sen jälkeen koko loppupäivän! Minulle se tuo tunteen että minut ollaan huomattu työtä tekevänä ihmisenä, eikä kauppaan kiinniruuvattuna apupyöränä.

  26. Katja says:

    Mulla on tapana kysäistä aina soittessani, että Onko huono hetki? Koska itse arvostan sitä suuresti, että minulle soittava ottaa huomioon sen ettei aina välttämättä soita oikeaan aikaan. Haluan siis olla kohtelias ja antaa toiselle mahdollisuuden vastata ei nyt, soitellaan myöhemmin.

    Kassatyötä tekevänä on kiusallista kun ojennan asiakkaalle kuitin, joka hänen kuuluu saada (edellytys työnantajaltani) eikä sitä saa edes kysyä, että tarvitsetko/haluatko? Mielestäni jokainen voisi ottaa kuitin ja laittaa sen sitten vaikka kassalla olevaan roskikseen jos ei sitä halua mukaansa viedä. Minäkään en aina kuittia itse ota mutta siinä vaiheessa kun myyjä ruttaa paperia roskikseen ja ilmeestä näkee, että mielessä pyörii sadatteluja harmittaa, etten ottanut. Ei olisi ollut minulle vaivaa… Mutta siitä suivaannun jos myyjä valmiiksi olettaa etten halua kuittia tai ei edes sitä tarjoa koska tiedän että niin kuuluu tehdä, kuitti kuuluu asiakkaalle pyytämättäkin. Hih, pieniä murheita! =)

  27. Sini says:

    Itse sanon kuiteista, että “En tartte kuittia, kiitos”. Yritän myös aina hymyillä kassalla, koska itse kassalla ollessani totesin, että murjottavat asiakkaat saavat myyjän huonolle tuulelle, vaikkei murjottaminen heistä johtuisikaan. Tervehdin myös aina kassalle tullessani, koska sellaiset asiakkaat ovat hirveitä, jotka eivät sano sanaakaan koko toimituksen aikana.

    Puhelimessa kysäisen esittelyn jälkeen, että “Onko sulla hetki aikaa jutella?”. Vaikka jotkut voivat kokea sen liian tuttavalliseksi, mutta enpä ole parempaakaan keksinyt.

    Kritiikin antamisesta kaupassa/asiakaspalvelussa pyrin sanomaan palautteen vastaanottajalle, että “Tiedän, että tämä ei ole sinun vikasi, mutta olen todella pettynyt…”. Mikään ei saa aikaan pahempaa mieltä kassalla kuin se, että kassahenkilölle huudetaan asioista, joihin hän ei todellakaan voi vaikuttaa. Eikä se tietenkään ole jonkun puhelinoperaattorin asiakaspalvelutyöntekijän vika, että minulle on tullut useita satoja euroja liian suuri lasku, vaikka hän onkin ko. yrityksessä töissä.

  28. Sanna says:

    Miten ois että “soitanko/soitanhan sopivaan aikaan”?

  29. Koo says:

    Heippa Jutta!

    Yleensä soittaessani vieraalle ihmiselle, “Tässä Koo hei, miulla olisi asiaa X, onko sulla hyvä hetki?” Näin tuon esille positiivisessa valossa kysymyksen, johon on helppo vastata.

    Kaupan kassalla tervehdin hymyn kera, otan kuitin vastaan jos se kortin kera minulle annetaan (ja laitan sen roskiin sen jälkeen), tai vastaan “kiitos, en tarvitse kuittia”, jälleen hymyn kanssa.
    Kun olen pakannut ostokset ja lähden, huikkaan myöskin kassalle ystävällisesti “heihei”! Tämä aiheuttaa joskus varsinkin isommissa kaupoissa hämmästyneen ilmeen kassaihmiselle, harvoin yleensä vastaavatkaan enään.

    Hymy on kaikista tärkein asuste sekä luontainen hyväntuulisuus! :)

  30. Marja says:

    Itse oletan, että jos ihminen vastaa puhelimeen, hän ehtii hetken puhua. Tosin myönnän, että myyntitykkipuhe heti vastaamisen jälkeen nostaa myös omat niskavilla pystyyn. Kassalla taasen se oma kehonkieli ja se millä äänenpainolla asiat sanoo, on ratkaisevampaa kuin se mitä sanoja käyttää. Olin opiskeluaikoina Saksassa töissä ja siellä ihmiset vastasivat aina asioidessaan meidän ständillä samalla äänenpainolla mitä itse käytit.

    On kysytty papereita ja olen 33-vuotias. Lakimuutoksen ainoa konkretia on se, että se teettää kassoille lisää töitä. Alaikäisten tupakka- ja alkoholituotteiden saantia se ei vähennä yhtään sen enempää kuin aiemminkaan. Aina löytyy ne typerykset, jotka ostavat alaikäisille ko. tuotteita, pahimmassa tapauksessa omat vanhemmat hakevat lapsilleen ne viikonlopun pussikaljat ja tupakat, kun sitten muka tietävät kuinka paljon heidän lapsensa juovat jne. Holhousyhteiskunnan ongelma on se, että suomalaiset rakastavat kapinointia sääntöjä vastaan. Nuuskan käyttö on nelikertaistunut sen jälkeen kun myynti on kielletty suomessa. Nuuskasta tuli jännittävä asia ja sen hankkiminen on kuitenkin melkoisen helppoa myynnin kiellosta huolimatta.

  31. Raija says:

    En ymmärrä ihmisiä, jotka ylipäätään vastaavat kännykkään,jos “ovat huonossa paikassa/eivät pysty puhumaan”.

    Jos vastaaja on vastannut puheluun huolimatta siitä että “ovat huonossa paikassa” ja vastaavat siihen kysymykseen “olen”. Niin silti soittaja alkaa selittämään asiaansa.

    Jotta olisit Jutta kohtelias,aloita puhelu “etunimi sukunimi päivää,olisiko hetki aikaa jutella?”

    • Namu says:

      Vaikka olisin paikassa jossa ei ole aikaa/ei pysty puhumaan, vastaan yleensä tuntemattomiin numeroihin koska kyseessä voi olla vaikka puhelu sairaalasta jonne läheinen on joutunut tms. “hätäpuhelu”. Sitten kun soittajan asia selviää kerron onko aikaa/kiinnostusta vai ei/kehotan soittamaan myöhemmin/sanon soittavani itse takaisin.

  32. Hekla says:

    Ei puhelua tarvitse aloittaa kummallakaan kysymyksellä (onko paha paikka? / onko aikaa puhua?). Ei kai kukaan vastaa puhelimeen, jos on todella paha paikka tai jos ei pysty muuten sillä hetkellä puhumaan. Ja jos joku lähiomainen soittaa – niihin pyrin vastaamaan aina, kun ei tiedä, jos vaikka hätätilanne kyseessä – nimen tai numeron kyllä tunnistaa.

  33. Stella says:

    Helppo kysymys ‘Onko sulla hetki aikaa?’ (senhän me haluamme tietää),
    ei kai siitä tarvitse liian vaikeata tehdä… Näin kysyn hyviltä kavereiltani sekä ihmisiltä, joita en tunne. Heti kiertelemättä saa tietää jatkammeko puhelua/jutustelua vai palaammeko myöhemmin asiaan. :-)

  34. Minna says:

    Tämäkin menee nyt kaukaa asian vierestä, mutta olen todella positiivisesti yllättynyt siitä, miten mukava ihminen Jutta on, tai ainakin vaikuttaa olevan!

    En koskaan katso mitään laihdutus- tai kuntoiluohjelmia, koska minusta ne ovat jotenkin ylimielisiä (siis sitä laihduttajaa kohtaan, joka kaikesta huolimatta on aikuinen ja täysipäinen ihminen), mutta katsoin puolivahingossa Jutan ohjelmaa ja jäin nalkkiin.

    Olen aina ajatellut, koska ihminen ikävä kyllä muodostaa mielipiteitä toisista pelkän ulkoisen olemuksen perusteella, että Jutta on kopea, ylimielinen ja kova. Mutta hyvänen aika miten väärässä olin. Hän on kannustava, ystävällinen ja kuka enää nykypäivänä miettii miten puhua toisille ihmisille, jottei loukkaa?! Siis ihan uskomatonta!

    On ihanaa huomata joskus olevansa väärässä ja yllättyä iloisesti.

  35. Henna says:

    Minä sanon kaupassa aina että: “en tarvitse kiitos kuittia” Hyvästä suomenkielestä en tiedä, mutta noin tulee tehtyä. Tuntuu että se kiitos on aina pakko mahduttaa joka fraasiin ja sitten tulee helposti kökkökieltä. :D

  36. ^^Nora says:

    Itse kassalla työskentelevänä en edes tuputa kuittia väkisin käteen, vaan annan vaihtorahat takaisin, ja kysyn sen jälkeen, että “tarviitko kuittia”, koska oon huomannu, että ehkä 1/10 asiakkaasta sen kuitin todella haluaa. Eiks se oo sillon fiksumpaa, että mie sen heitän suoraan roskakoriin, kun, että se kiertää asiakkaan lompakon kautta kaatopaikalle.

  37. Riina says:

    Jos soitan ihmiselle, joka on yleensä kiireinen tai tuttu, saatan kysyä “Kerkeisitkö puhumaan?” Puolitutuille sorrun kysymään “Soitanko huonoon aikaan?”

    Kaupassa, jossen halua kuittia, “En tarvii (kuittia), kiitos.” Ja kiitos on ehdoton.

  38. karoliina says:

    “Jutta Gustafsberg tässä terve! :D (REMPSEÄSTI)” Onko sinulla minkälainen aikataulu tällä hetkellä/tälle viikolle yms?””sellaisella asialla sinua lähestyn laapati laapati laaa.” yms :)

    Minulle kassa työskentelyssä opetettiin että kuitti annetaan asiakkaalle,eikä kysytä “tarvitsetko kuittia”. Asiakas saa itse tehdä kuitille mitä haluaa :) Laittaapa sitten taskuun eli jättää kassalle:)

    Mie teen yleensä sillain kun en kuittia halua, että kun alkaa loppu rahoja yms antamaan niin nätisti hymyillen sanon “kiitos,kuittia en tarvitse” :)

  39. taksikuski says:

    Itse en työskentela kaupassa vaan ajan taksia. Mielestäni asiakkaalle ei ole suurta vaivaa ottaa kuittia (missä tilanteessa tahansa), joten eikö sitä voisi vain ottaa, kun se automaattisesti tulostuu? Heittää sitten itse pois jos ei tarvitse.

    Todellisuus on kuitenkin se, että ainakaan meillä taksikuskeilla eikä monella kassallakaan ole roskista siinä vieressä niin kuitteja varten vaan ne pitää sitten heittää jonnekin lattialle, josta myöhemmin ne pitää vielä siivota. Itsellä ainakin kuuluu velvollisuuteen pitää auto puhtaana seuraavaa asiakasta varten, joten kuitteja ei voi ryttäillä minnekään näkösälle. Ja autossa ne tilat ainakin on pienet. Eikä niillä kassahenkilöilläkään se oma paikka järjin suuri ole.

    Joten kohteliainta on ottaa itselle kuuluvat paperit ja toimittaa ne itse roskiin.

    Puhelimessa on mielestäni hyvä kysyä onko hyvä hetki, jos asia vie kauemmin kuin kaksi minuuttia. Itse myös hoidan paljon työhöni liittyviä asioita puhelimitse ja silloin aina kysyn onko sopiva hetki asiasta puhumiselle. Milloinkaan ei voi olettaa, että hetki on hyvä vaikka puhelimeen vastattaisiinkin.

  40. mii says:

    Minä ainakin usein myös ystävien kanssa aloitan kysymällä “onks pahat paikat/paha paikka” Joskus toki jätän kysymättä, riippuu siitä kuinka kiireiseltä vastapuoli kuulostaa :D

    Olen myös tuota kuittiasiaa miettinyt, en periaatteessa tarvitse sitä kuittia, mutta en kehtaa kieltäytyäkään etten kuulostaisi töykeältä tms, joten otan kuitin ja sitten lyttään sen kassan päädyssä olevaan roskapussiin :D

  41. Saara says:

    Tässäpä sinulle kysymys soittaessa “ethän ollu kattotiiliä maalaamassa”, saat hyvin huomion soitettavalta ja hämmennettyä ihmisen kuuntelemaan :)

  42. Jonna says:

    Minusta kassalla voisi sanoa lyhyseti kiitos ei, tai ei kiitos.
    En tiedä miten sitä voisi kohteliaammin enää ilmaista?
    Minusta myös se pehmentää tilannetta kun katsoo kassaa silmiin ja hymyilee tervehtiessään. Silloin menee se kieltäytyminenkin kuitista niinku itsestään, eikä kassalle jää varmaankaa tökeröä oloa.
    Toinen juttu olisi se jos menisi kassalle otsa rypyssä ja vain murahtelisi myyjälle jotakin..

  43. Jutta says:

    Kiitos mahtis vinkeistä! Tuli testattua ja lähi K-kaupassa! Ei kuittia kiitos ja hymy perään =)

    Tästä lähtien muuten hymyilen aina kassalla ja ajattelen, että teen myyjän päivästä paremman!

    Niin ja tunsin hieman noloutta siitä, että joskun on itskein tullut heitettyä tu “ei se mene kuitenkaan verotukseen” puujalka vitsi. Mutta nyt en sitä käytä enää koskaan =)

  44. Vilma says:

    No mun mielestä on kohteliasta kysyä onko toisella aikaa puhua.
    Eli kysyn itsekin yleensä, että: Onko huono hetki vai ehditkö puhua?
    Ainakin siis jos tiedän olevani vähän pidemmällä asialla.

    Kassalla sanon; En tarvitse kuittia, kiitos! Kieltämättä olen välillä miettinyt riittäisikö vähempikin..

    Olen ollut myös kassalla itse ja ravintola-alalla paljon ja takaraivossa nuo ole hyvä,kiitos, jne.
    Usein siis sanon “vahingossa” ole hyvä kun annan kassalle rahaa tai kortin ;)
    Tiedä sitten mitä siitä miettivät :)

    Tai puhelimessa kaverille, että; Kiitos hei!
    :D

    Kun ensimmäinen lapseni oli päiväkodissa ja olin 22.v (eli juu nuorehko), lähdin bussilla häntä hakemaan..
    Siellä ostin lipun ja kuski kysyin otanko lasten vai aikuisten :D
    Heh… en kyllä loukkaantunut.

    Joskus olen lähtenyt kauppaan ostamaan nopeasti sauna-oluen ja tajunnut vasta perillä; Mulla ei ole henkkareita mukana!

    Sitten hieman hikeä pukannut ja punaista naamaa,että toivottavasti nyt ei tällä kertaa kukaan kysy mitään :D
    Tuon muutoksen jälkeen olen todella yrittänyt ne muistaa pitää mukana!

    Loppujen lopuksi ei kai kohteliaisuudesta voi koskaan mitään vahinkoa olla, vaikka sitten kuulostaisikin puhelinmyyjältä :)???

  45. Mersa says:

    Jos soitan jollekin niin yritän muistaa kysyä olisko aikaa hetki?
    Kuitista usein vitsailen että ei ole tarpeen kun ei käy verotukseen :)
    Tuota nimeltä sanomista en ole tullut käyttäneeksi paljon mutta pitääpä kokeilla….;)
    Papereita ei multa enää kysellä, sen verran kesiä ja syksyjä takana!
    Tupakkaa en enää osta ( melkein puol vuotta ilman) ja alkoholia tosi harvoin myös:

  46. Saija says:

    “Soitanko huonoon/pahaan aikaan?” On niin ärsyttävä repliikki. Mielummin asian toisi esille positiivisessa valossa. Soitanko sopivaan aikaan? Onhan hyvä hetki vaihtaa pari sanaa?

  47. Satu says:

    Jos joudun soittamaan, aloitan tyyliin: “Satu moi, mulla oli tästä asiasta xx pari kysymystä, ehditkö puhuu?”

    Kassalla, olin sitten ruokakaupassa tai apteekissa, vastaan: “Emmä kiitti tarvi” ja hymyilen vähän silmiin katsoen.

    Vihaan virallista käyttäytymistä, ei yhtään luontevaa. Paljon rennompaa kaikille, kun voi olla oma itsensä :)

  48. vilma says:

    Itse yleensä sanon kassahenkilölle jo kun viimeisiä ostoksia “piipataan” ja ollaan siirtymässä maksuun että : “En sitten tarvitse sitä kuittia” :) hymyn kanssa ja reippaalla äänellä!

  49. Sanna says:

    Itse myös kassalla työskentelevänä voinen sanoa, että peruskohtelias käytös on hyvä. Tervehtiminen ja katsekontakti. Kuitti tilanteessa (tai ennen sitä) voi lyhyesti ja ystävällisesti ilmaista, “kuittia en kiitos tarvitse”. Se ei tarvitse mitään ihmeellistä, pientä ja peruskohteliasta, se auttaa kassan takana työskentelevää, ja pitää myyjän positiivisen vireen yllä ;)
    Toki esim hiljaisempaan ajankohtaan, voi enemmänkin jutella jos puheliaalla tuulella on. Itse ainakin piristyn aina kun saa muutaman “ylimääräisenkin” sanasen sanoa jonkun kanssa siinä kassan takana :)

    Ikärajavalvonta…hmm…Voinen sanoa, että toi 30v. on todella vaikea arvioida. Ja varsinkin ruuhka-aikaan, palvelet edellisen asiakkaan, käännät katseen uutta asiakasta kohti, tervehdit, näet hihnalla olutta. Samalla sekunnilla sun pitää tehä päätös, kysytkö papereita vai et. Tähän asti aikaa on mennyt…sekuntteja. Siinä melkein suoraa vaan jo kysyy niitä papereita, ellei asiakas selkeästi ollut jo vanhempi henkilö. Tämä on haasteellista myyjille, ja joskus asiakkaan on vaikea ymmärtää miksi häneltä kysytään papereita. Mutta jos jokainen hetken miettii asiaa myyjän kannalta, toivottavasti ymmärtää asian. Täytyy myös sanoa, että onneksi näitä negatiivisia reaktioita tulee vähemmän :)

    Puhelinkeskusteluihin liittyen (olen myös työskennellyt puhelinmyynnissä). Mielestäni on kohteliasta varmistaa että toinen ehtii keskustella, ja ehkä enemmänkin, ehtiikö keskittyä siihen mitä sulla on sanottavana. Varsinkin jos soittaa jollekin tuntemattomalle/tuttavalle tms.
    Koska onhan se itsellekin mukavampi, kun oma asia varmasti on tärkeää, niin haluaahan sitä että toinen osapuoli on myös keskittynyt siihen mitä haluat sanoa tai mistä haluat keskutella.
    Tälläisissä tapauksissa mun mielestä toimii ihan yksinkertaisesti, ystävällisesti kysästä “onko hetki aikaa/sulla on siinä varmaan hetki aikaa, jotta…/ehittäisiinkö nyt juttelemaan asiasta x” jne.

    Nämä olivat yhden naisen ajatuksia. :)

  50. E says:

    Itse sanon aina “En tarvitse kuittia, kiitos” ja kassalla töissä olleena koin ahdistavana sen jos asiakas alkoi puhutella nimellä, en oikein tiedä miksi, mutta ehkä se on tätä perus suomalaisuutta että alkaa “pelottamaan” jos täysin vieras ihminen alkaa liian tuttavalliseksi :)

  51. Katie says:

    Otan kuitin aina, kun säännöt nyt sen vaatii että jos tulee ostoksesta myöhemmin jotain selvitettävää on näytettävä kuitti. Kuitin voi kotona heittää roskiin. Aina tuota kuittia en ole saanut, en tiedä miksi. Myyjä on saattanut kysyä otanko kuitin ja olen vastannut “kyllä kiitos” ja ojentanut käden niin myyjä on kuitenkin heittänyt kuitin roskiin. Jotkut myyjät kai sitten automaattisesti olettavat ettei kuittia tarvitse ja toi kysymys on vain jotain tyhjää höpinää.
    Minusta myös kuitti pitää aina antaa, koska tosiaan liikkeet itse vaativat kuitenkin sitä kuittia näyttämään eri tilanteissa.
    Useimmille myyjille kuitenkin riittää kun ojennat käden niin siihen ilmestyy kohta se kuitti :)

  52. Marika says:

    Minä maksan ostokseni kortilla ja ottaessani kortin maksupäätteestä sanon aina kassahenkilölle valmiiksi “ei kuittia kiitos”, niin ei tarvitse sen kanssa jäädä arpomaan.

    Entisenä kassatyöntekijänä voin sanoa, että kaikki vitsailut kuitista “ei mene verotuksessa läpi niin mitäpä tuolla” ovat lähinnä ärsyttäviä, niitä kuulee niin paljon.

  53. Mini says:

    Itse ajattelen että jos vastaa puhelimeen, niin silloin on lienee hyvä aika puhua. Siksi en automaattisesti kysele “onko paha paikka”. Itse en vastaa jos en voi puhua. Ihmiset luulee ehkä liiallisuuksiin asti, että heidät pitää tavoittaa ja puheluihin vastataan jopa vessassa. Lankapuhelin aikaan tuskin kukaan juoksi housut kintuissa puhelimeen ja silloin ei jäänyt edes merkkiä siitä, kuka soittaa.

    Kassalla jos kysytään tarviitko kuitin, vastaan yleensä” en tarvii ja tiedän ettet sinäkään sitä tarvii joten laitatko pois, kiitos”

  54. jojo says:

    Jos henkilö vastaa puhelimeen, niin on todennäköisesti hänellä ei ole kiire / huono hetki. Voit aloittaa puhelun vaikka kysymällä että mikä pössis.

  55. Mah says:

    Kysyn aina soittaessani, että onko paha paikka ja ehditkö puhumaan. Tuolloin vastaajan on helppo sanoa, jos puhuminen ei käy.

    Kaupan kassalla työskennelleenä olen saanut rutistetut kuitit heitettynä silmilleni useamman kerran. Osa asiakkaista loukkaantui siitä kun kysyin tarvitseeko tämä kuittia ja alkoi mesoamaan, että “minulla on oikeus saada kuitti aina ostoksistani” ja osa ei vastannut mitään ja osa taas heitti sen kuitin naamalleni. Ei mitään mukavia kokemuksia!

    Myöskin virheen sattuessa (niitäkin valitettavasti meille robottimaisesti työskenteleville myyjille käy) on mahdotonta todistaa ilman kuittia, että loppusumma ei ole oikea. Siinä sitten yrität selittää asiakkaalle, että koska hänellä ei ole kuittia en voi tehdä asialle mitään. Eräs asiakas hermostui tästä niin paljon, että sylkäisi kasvoilleni ja siirtyi toiseen kauppaan asiakkaaksi (tämä henkilö oli vakioasiakas ja yksi niistä, joka aina otti kutiin käteensä, rutisti sen ja heitti kassamyyjää päin) :(

    Surullista katsoa, kuinka vanhemmat opettavat kassajonossa “käytöstapoja” lapsilleen :(

  56. Mah says:

    Liittyen 2.1.2013 kirjoitukseesi olisin kiinnostunut tietämään mitä rasvanpoltto-tuotteita suosittelet, koska kirjoitit osan toimivan ja osan olevan markkinointi-ihmisten lupauksia. Olisiko mahdollista saada juttu liittyen lisäravinteisiin ja etenkin noihin rasvanpolttotuotteisiin?

  57. Minttu says:

    Ite työskentelen kassalla ja en ollenkaan tykkää siitä, että asiakas kutsuu mua nimeltä. En itekkään katso asiakkaan nimeä kortista tms ja sano, että “no terve Matti!”.
    Jos nimikyltin pitäminen ei olisi pakollista meillä, et pitäisi sitä ollenkaan.

    Ärsyttävintä on se kun joku katsoo nimen kyltistä ja alkaa kyselemään, että “tiiätkö sen ja sen biisin, siin on sun nimi….” tai alkaa laulaa kyseistä laulua siinä maksaessaan.

    Kun ite maksan kassalla, sanon iloisella äänellä “mä en tartte sitä kuittia” ja hymyilen kassalle. Mielestäni se ei ole tökeröä, toisin kuin se, kun kassa ojentaa rahoja ja kuittia, ni asiakas yrittää kaikin keinoin kalastella pelkkiä rahoja kuitin päältä, eikä voi avata suutansa ja sanoa, että ei tartte kuittia.

  58. Hanna says:

    Olen itse kaupankassalla töissä ja kaiken ärsyttävin asia tuossa kuittihommassa on se, kun kuitti annetaan takaisin. Jokaisen kassan päästä kuitenkin löytyy roskis, mihin sen itsekin voisi laittaa. Toinen mikä ärsyttää on se, että ei sanota mitään. Katsekontakti ja peruskohteliaat käytöstavat ovat plussaa! :)

    …ja juu, noita “ei mene verotukseen” ja “laita sinne ö-kansioon” -puujalkavitsejä ei kannata viljellä ;)

  59. Ansku says:

    Moi Jutta!

    Jos itse asioin kaupassa enkä tarvitse kuittia,heitän sen yleensä huumoriksi ja sanon että ” saat pitää kuitin” ja hymy päälle! jotkut kassa henkilöt laittavat sen huumoriks ja sanovat että laittavat muistoks tai kansioon. Semmosista kauppa reissuista jää yleensä hyvä mieli. :)

  60. Katrina says:

    Moi Jutta! :)

    Olen törmännyt valitettavasti myös sellaiseen ärsyttävyyteen (ja useasti!), että kaupan kassa ei tervehdi minua, vaikka minä tervehdin häntä. Se osoittaa melkoista ylimielisyyttä tai on työhönsä kyllästymisen merkki, mene ja tiedä. Hymy on tosiaan kaiken avain ja sen perään vaan kohteliaasti “ei kiitos, en tarvitse kuittia”. Olis tosi näppärää ja ekologista, kun ne kassojen maksupäätteet jo kysyisivät asiakkaalta, haluaako kuitin ostoksistaan vai ei ja voisi painaa nappia vastaukseksi. Vähän samalla periaatteella kuin autoa tankatessa.

    Mitä tulee puheluihin, niin minua myös ottaa päähän ihmiset, jotka alkavat jaaritella pitkää puheluaan heti nimensä sanomisen jälkeen niin, ettei mihinkään hengenvetoon ehdi sanoa, että “mulla olis vähän kiire, enkä nyt ehtis kuunnella…” Pahimpia ovat parisuhdevuodattajat. Saatan olla ihan missä vaan tilanteessa, eikä vastapuoli välitä vähääkään siitä, että mun on aika kiusallista kommentoida hänelle mitään tai antaa parisuhdevinkkejä, jos istun hiljaisessa junassa, odotusaulassa, kaupassa tms., missä on muita ihmisiä. Siinä on vaikee katkaista puhelua nätisti, kun toinen itkee silmiä päästään luurissa ja kertoo minun olevan ainoa, jolle voi puhua tms. Mä oon käyttänyt harvoissa puheluissani seuraavaa taktiikkaa: “Katrina tässä moi, onko sulla aikaa jutella lyhyesti/pitkästi?” Siinä tulee näppärästi samalla kerrottua toiselle, onko mulla pitkä vai lyhyt asia. Työpuheluissa käytän paljon myös kysymystä “pystytkö juttelemaan?” tai “olis asiakasasiaa, pystytkö juttelemaan?”, joka tarkoittaa vastapuolelle, että minulla on asiaa, jota en halua muiden kuuntelevan.

    Olen hieman hämmästyneenä katsellut kaupoissa kylttejä, joiden mukaan paperit tarkistetaan kaikilta alle 30-vee näyttäviltä, mutta ymmärrän kyllä miksi. On tosi vaikea välillä arvioida ihmisen ikää. Ekan kerran kun näin tuollaisen tekstin, ajattelin ensin, että häh, onko ikäraja noussu noin paljon, kunnes tajusin… :) Mulla on ikää jo yli tuon maagisen kolmenkympin rajan, joten kohteliaisuushan se vaan on, jos mun henkkarit halutaan nähdä.

  61. Mari says:

    Itse sanon aina: “Kiitos, en tarvitse kuittia!” kun en kuittia pienistä ostoksista kaipaa. Mielestäni on kiva aloittaa tuolla kiitoksella, siitä tulee asiakaspalvelijallekin parempi mieli.

  62. annalii says:

    Minulle on monta kertaa vastattu kun soittaessani kysyn ensin “soitinko pahaan aikaan” siis “No, sano nyt, kun kerran soitit” eli eipä siinä paljon voi kuin puhua asiansa, olisi paha aika tai ei kun kerran vastasi.
    Eli tuntuu soittajalta pahalta jos näin vastataan.

    Jos kysyy “missä olet?” siis lyhennettynä, ettei tarvi luetella, niin tuntuu tunkeilevalta, mitä se kellekään kuuluu, missä on milloinkin.
    Sen jälkeen joutuukin selitellä ettei tarkoita ja vars. asia tuntuukin jo mitättömältä. Tekee mieli sanoa, “anteeksi kun soitin ja laittaa puhelin kiinni”

    Sanon usein puhelun lopettaessani “anteeksi häiriö” jos en ole alussa pyydellyt anteeksi tms. Siitä jää itselle hyvä mieli, kun toinen vastaa, että “eihän tässä mitään”.

    Eli jos kerran toinen vastaa, niin voi myös olettaa että sielläpäässä voidaan puhua, eihän se soittajan häpeä ole.

  63. annalii says:

    kaupan kuitin otan aina, senhän voi laittaa samantien liukurin päässä olevaan pieneen roskiin ennen pakkaamista. Eipä tarvi sanoa ei.

    Jos minulta kysytään tarvinko kuittia, minusta se on tyhmän kuullosta. ei asiakkaan tarvitse perustella miksi tarvitsee sen.
    Olen muutaman kerran sanonut siihen, että en voi muuten vertailla kauppojen hinnoittelua jos en niitä kerää.

    Muuten, eräs sukulaismies, korkeasti koulutettu johtoasemassa oleva ei koskaan kiitä kun kassa antaa rahaa takaisin, on sanonut, että MIKSI MINÄ KIITTÄISIN KUN SAAN OMAA RAHAA TAKAISIN, ja sehän on tosi.

    • NN says:

      - Eihän siitä takaisin saadusta rahasta kiitetä, vaan palvelusta joka maksutapahtumakin on.

      Onneksi ei ole nimilappua töissä pitänyt pitää enää vuosiin, vaikka tarkastuksella tietenkin olen aina esitellyt itseni ja kättelen esittelen itseni sitä mukaa kun tulee tarpeelliseksi uuden ihmisen tavatessani.
      On epäkohteliasta käyttää toisen nimilapussa ollutta nimeä kassalla, ellei vastavuoroisesti esittele itseänsä – se on vallankäyttöä aseman osoittamista, ei mitään kohteliasuutta.

      Vastaan töistä johtuen (24 tunnin laissa määritelty reaktioaika työilmoitukseen eikä minulle ole määrätty virka-aikaa) viikonloppuisin ja myös iltaisin ja muun työn ohella.
      Sanon suoraan huonossa paikassa vastatessani että “NN, olen juuri yyyy, ja soitan takaisin x-tunnin kuluttua”. Jos en voi vastata, toivoisin että toinen osapuoli lähettäisi tekstarin, niin tietäisin onko puhelu olennainen, sillä en välttämättä pääse soittamaan takaisin ihan heti.

      Soittaessani kysyn että “soitanko hankalaan hetkeen”, sillä koen suurta vastanmielisyyttä niitä papattajia kohtaan jotka eivät ymmärrä että joku saattaa joutua vastaamaan aina puhelimeen. Jos asia on lyhyt, ja hoidettavissa kyllä/ei sanoilla, niin fine jos kysyy sen suoraan siinä..
      Vastaava ärsytyksen aihe on myös ne työasioissa soittavat jotka kyselevät että “mitä kuuluu?”.. ei se vastaus heitä kiinnosta, ja haaskaavat vain kuuloani, kun eivät edes halua aitoa vastausta – menisivät suoraan asiaan sen sijaan että täyttävät korvani ylimääräisellä äänisaasteellansa.

      Mielenkiintoista miten tavat ja käsitykset tavoista vaihtelevat, koulutuksesta riippumatta, enkä itsekään akateemisen koulutuksen saaneena sano osaavani kultaisen käytöksen kirjaa ulkoa mutta yritän käyttää periaatettä kohtelen muita niin kuin haluaisin itseäni kohdeltavan.

  64. anna l. says:

    Olen työskennellyt kassalla jo pari vuotta, ja asiakkaat ovat kehuneet mukavaksi työntekijäksi :) Onneksi olen töissä pienessä firmassa jossa käy suurimmaksi osaksi vakioasiakkaita joista suurimman osan näkeminen tuo minulle iloista mieltä ja hetken juttutuokiota! Hassuinta tässä on että olen vasta nuori tyttönen ja kyseessä on ensimmäinen työpaikkani. Olinpa vielä aluksi todella ujo ja hermostunut kohdatessani uusia ihmisiä mutta työ on auttanut minua pääsemään suurien pelkojen ja traumojen yli uusien ihmisten kohtaamisessa ja todella EDESAUTTANUT sosiaalista käyttäytymistäni. Olen nykyään aivan eri ihminen.

    Se osa asiakkaista jotka ovat törkeitä ja ärsyttävät minua huonoina päivinä on se osa joka ei huomioi minua. Ei viitsitä moikata vaikka hymyilen ja moikkaan, ei kiitetä vaikka toivotan hyvää viikonloppua, ei mitään reaktioita paitsi osalla siinä vaiheessa kun sanon “kiitos ja hyvää viikonloppua” saattaa kuulua takaisin “mitä, eiku ei, en tarvitse kuittia” asiakkaan samalla kävelleen reippaasti ulos kaupasta katsomatta minua.. Sellaista se on, ymmärrän että kassalla asioiminen voi välillä tuntua niin arkipäiväiseltä asialta ja siihen ei pysähdytä kohtaamaan henkilöä joka on siinä töissä, vaan “tullaan, maksetaan, lähdetään tyylillä”. Se on sitä inhottavaa “liukuhihnatyyliä” jota vihaan, ja yritän kaikin tavoin kiertää keksimällä aina jotain uutta sanottavaa tai kehuttavaa (esim. vakioasiakkaiden kanssa voi aina keskustella joistain tietystä aiheesa mistä riittää joka päiväksi juttua maksun yhteydessä).

    Kuitti-ongelmaan mielestäni sopii parhaiten se että OTTAA KUITIN. Se on kohteliasta niin myyjälle kuin asiakkaalle, ja minulle on nykyään neuvottu ettei saa edes kysyä jos asiakas haluaa kuittia vaan se KUULUU ANTAA, siis suoraan sanottuna tyrkkää mukaan ellei asiakas erikseen siihen muuta sano (“en tarvitse kuittia kiitos”). Mutta jeesusristus sentään niitä jotka siinä tilanteessa kun ojennan kuittia alkavat moittia minua siitä tyylillä “en minä roskia kerää” ärsyttää, ja vielä pahempi, tilanne jossa ojennat kuitin samassa nipussa rahojen kanssa asiakkaalle ja asiakas heittää sen sinun päällesi ja irvistää kiittämättä. Yllättävän yleistä. Toinen joka ärsyttää on se kun kuitit jätetään ns.”pakkausalueelle” hihnan päähän. Se ei ole roskis, eikä muiden asiakkaiden ole kiva pakata ostoksiaan mytättyjen kuittien keskellä.

    Eli, paras tapa, otat kuitin ja heität sen myöhemmin roskiin. Jos sinulla on kauppakassi niin tyrkkäät sen sinne ostosten sekaan niin ei sitten hätätapauksessa kun tarvitset kuittia tarvitse manata sitä ettei napannu sitä mukaan. Ei se kuitti nyt niin paha roska ole etteikö sitä voisi kohteliaisuuttaan mukaan ottaa :)

    Ps. Laittavathan myyjät vaatekaupoissakin yleensä kuitin muovipussiin valmiiksi mukaan pakatessaan asiakkaan ostoksia!

    • anna l. says:

      + korit EIVÄT kuulu liukuhihnalle, valitettavan usein asiakas tyrkkää ostoskorin liukuhihnalle ja ajattelee että “tuosta sinun on helppo noukkii ostokseni”.. Tälle löytyy hygieniasyy, koreja ei saa laittaa hihnalle hygieenisistä syistä, ja toisekseen vielä, se ei ole helpompaa noukkia ostoksia korista kun joutuu nostelemaan niitä sieltä.

      Ja kuitista vielä semmoiset, OTA se! Niin sinulla on mahdollisuus käydä vaihtamassa viallinen tuote tai todistaa ostoksesi seuraavassa kaupassa. Ilman kuittia et voi saada korvausta huonoista/viallisista tuotteista tms.

      Eräs asiakas kertoi minulle kerran että jossai maassa(?) kuitti on pakko ottaa sillä poliisi saattaa tarkastaa ostoskassisi varkauksien varalta ja sinut leimataan varkaaksi ellei kuittia löydy! Aika hurjaa..

  65. Silkkis- says:

    Samanlaisia kokemuksia tuntuu suurimmalla osalla meillä kassalla työskentelevillä tuntuu olevan.

    Ketjumme konseptiin kuuluu tervehtimisen lisäksi tietyt repliikit kassatilanteessa etukortin kysymiset ja pakasteiden/jugurttien pakkaamiskyselyt sekä muut sellaiset, mutta jotkut asiakkaat ottaavat nämä seikat kuin henkilökohtaisena kiusantekona kuin myös kuitin ojentamisen. Asiakkaan puolelta reaktio saattaa olla hyvinkin vihamielinen sekä koppava ja kun asiakas nykäisee kätensä äkäisesti kauemmas kuitin ojennuksen vastaukseksi, ottaa se itseä päähän melkein joka kerta yhtä paljon ja tuntuu osin myös loukatulta. Hyvä asiakas, tein vain työtäni.

    Kuten muutkin ovat täällä jo todenneet, vähimmällä pääsee kun ottaa kuitin ja heittää sitten menemään. Tai sitten pilke silmäkulmassa toteaa, ettei tarvitse sitä. Muutkin asiat, joita kassahenkilöt joutuvat konseptinsa velvoittamina tilanteessa toistelemaan, kannattaa ottaa sillä samalla pilkkeellä. Mysteerishoppaajat tekevät ketjun liikkeissä tarkistuskäytejä, joiden raporteissa myyjät nimellä tai muilla tuntomerkeillä sitten eritellään kauppiaalle, miten hyvin konseptin tunnusmerkit kyseisen henkilön asiakaspalvelussa toteutuivat eli karkeasti yleistettynä, miten hyvästä työntekijästä on kyse.

    Niin ja hei, kassa-asioinnista vielä. Älkää toverit kiitos vastatko kassahenkilön tervehdykseen “Muovipussi.” ja opettakaa lapsennekin edes vastaamaan tervehdyksellä kassahenkilön tervehdykseen, vaikka muuten kunnioitusta tätä suorittavaa työtä tekevää henkilöä kohtaan ei pystyisikään tuntemaan.

  66. RouvaP says:

    “Ei tarvii kuittia KIITOS” on normaalein.
    Ja miten soittelen, aloitan esittelemällä itseni (ja firman) ja kysyn soitanHAN HYVÄÄN aikaan?

    “Soitanko huonoon aikaan” antaa aina tilaisuuden vastata “KYLLÄ” ja se on sitten siinä. Lisäksi se on negatiivissävytteinen aloitus.
    Soitanhan hyvään aikaan taas luo enemmän positiivista mieltä, ja yleensä soittelenkin “hyvään” aikaan. :)

Kirjoita vastaus