Epäonnistumisen jalo taito

14.1.2013 Kirjoittaja: Anne Kukkohovi

Pari sanaa epäonnistumisesta. Jokainen meistä pelkää sitä, mutta jokainen sen joutuu jossain elämänsä vaiheessa kokemaan. Ja toivottavasti monta kertaa.

Itse olen tyrinyt lukemattomia kertoja. Muistan ensimmäiset nauhoitukseni kameran edessä. Olin valinnut taktiikakseni “go with the flow” tyyppisen asenteen, enkä paneutunut käsikirjoitukseen, saati treenannut omaa osuuttani. Lopputuloksena sopertelin sekavia minuuttitolkulla kameralle, kuvausryhmän odotellessa kärsivällisesti.

Olen esittänyt mainostoimistossa maksaville asiakkaille lukematonta julkaisukelvotonta ideaa.

Tapan jokaikisen kukan, jonka ostan.

En osaa paistaa kanaa, ilman että siitä tulee sitkeä kuin kengänpohja.

Yritin lumilautailla sillä seurauksella, että kehitin aivan uuden tavan laskea väärin.

Olen juontanut monta kertaa aivot umpisolmussa.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ainoa asia, mistä oikeastaan olen ylpeä, on taitoni päästä nopeasti epäonnistumisien yli. Kokeilen uudelleen, enkä anna tilanteen lannistaa itseäni. Tottakai harrastan itseruoskintaa siinä missä kuka tahansa muukin, mutta en jää jumittamaan tilanteeseen liian pitkäksi aikaa.

Hyvä lause: “Will this matter a year from now” kannattaa istuttaa omaan päähän, kun oikein saa siipeensä. Nimittäin kun laittaa mokansa vuoden aikaperspektiiviin, olo yllättävästi helpottuu. Suurin osa murheistamme ei nimittäin kanna edes vuoden päähän.

Moni menestyvä luennoitsija puhuu useasti siitä, miten uuden luomisen elinehto on kyky epäonnistua. Olen samaa mieltä. Mutta olen myös sitä mieltä, että ihmisille (varsinkin meille suomalaisille) tekisi hyvää opetella kyky epäonnistua nopeasti. :)

Näillä mentiin palaveriin.

Isänpäivän kaurakeksit eli kaurasotkut

Kastella vaiko eikö kastella?

On ne melkein samankokoiset…

Olkoon siis tämä viikko täynnä pikku mokia, yllä inspiraatiota omistani!

Anne 

Aiheet: , , ,

19 vastausta artikkeliin “Epäonnistumisen jalo taito”

  1. Petri says:

    Tämä lapasjuttu oli kyllä suloinen :)

  2. Ihanaa says:

    Anne,
    Sä olet epäonnistuessasikin ihana… pusi.
    t. Teknomiljonääri.

  3. PW says:

    Olet aivan oikeassa. Miten tylsää elämä olisi ilman mokia! Moni mullistava keksintö on saanut alkunsa “mokasta”.

    • Anne Kukkohovi says:

      Tämä on totta. Jos ei kurota, ei koskaan saa kiinni. Tuskallista on vain se, kun ei tiedä kuinka kauan pitää hutkia ennenkuin osuu.

  4. Petteri says:

    Luova ihminen ei pelkää mokia! Mokathan ovat oikeastaan elämän suola: jälkeenpäin osaamme nauraa niille ja elämänkokemus tuntuu paljon rikkaammalta.

    • Anne Kukkohovi says:

      Totta, mutta riskejä on vaikea ottaa juuri epäonnistumisen pelossa. Ja jos elää oikein turvallisesti, kynnys senkuin kasvaa. Eli mokataan paljon ja usein. ;)

  5. Bisous says:

    Isäni on opettanut minulle lauseen “Ei tätä sadan vuoden päästä kuitenkaan kukaan muista”. Olen viljellyt tätä eteenpäin aina kun joku mokaa. Ihanaa, että kirjotat tälläsestä, tuli heti parempi mieli inhottavan päivän jälkeen ! Anne, olet ihana!

  6. Sanna says:

    Olet aivan ihana, Anne! Kiitos kirjoituksistasi :)

  7. Simo says:

    Hauska kirjoitus Anne! Sitä paitsi muutaman epäonnistumisen jälkeen onnistuminen tuntuu sitäkin mukavammalta :)

  8. Minni says:

    Halusin vain vinkata, että kun marinoi kanan ensin marinadissa, jossa on noin ruokalusikallinen maissitärkkelystä, kanasta tulee todella pehmeää ja mehukasta. :)

    • Anne Kukkohovi says:

      Minni! Testaan! Voi olla että saan sen silti epäonnistumaan, mutta raportoin sulle:)

  9. Kaisa-Leena says:

    Pidin tästä jutusta kovasti, Anne! Erityisesti ilahduttaa se, että nuorekkaan, ulkonäkökeskeisen alan toimija ottaa asian esille.

    Ajattelen hyvin pitkälle niin, että menestyminen on kykyä sietää epäonnistumista. Muistan ikuisesti, kuinka omat opettajani – alani gurut – paljastivat minulle emämunauksensa. Ilman niitä kertomuksia en olisi tässä missä nyt olen.

    Hyvää kevättä Anne!

  10. jouni luukkala says:

    Olen samaa mieltä Kukkohovin kanssa: hyvä psykologinen kaatumistekniikka on hyvästä. Silloin asianomainen osaa kaatua kuperkeikkatyylillä, pehmeästi. Itsetuntoon ei tule isoa reikää. Voi jatkaa nopeasti uudelleen matkaa kokemusta rikkaampana. Lasse Viren -asenteella: kaaduin, nousin ylös, jatkoin matkaa ja voitin.

  11. Maria says:

    Tosi hyvä kirjoitus! Vähän aiheeseen liittyen entisen kuvaamataidon opettajani seinällä oli lause: “We don’t make mistakes, we do variations.” Ei toki kaikkia mokia voi variaatioiksi selittää ;), mutta tuosta jäi mieleen se positiivinen asenne, että mokaaminen ei haittaa, ei muuta kuin kokeilemaan uudelleen.

  12. Krisse says:

    Miten sais Anne sun blogin puhelimeen appsina? Näillä sun kirjoituksilla alkaa päivä hyvin. Luen niitä kun jostain pulpahtaa esiin.En haluais missata niitä.
    Ja nii se epäonnistuminen. Tuoreelle irtisanoutuneelle nämä ovat tärkeät sanat.

Kirjoita vastaus