Tämä päivä on pyhitetty näköjään lähes täysin Whitney Houstonille ja tämän äkilliselle kuolemalle, joka tapahtui vielä dramaattisesti juuri ennen Grammy-gaalaa – ja johon liittyy vielä monta kysymystä:
Hukkuiko Whitney traagisesti hotellihuoneensa kylpyammeeseen? Ja jos näin kävi, niin miksi? Entä miksi hänen tyttärensä Bobbi ei saanut nähdä äitiään tämän kuoltua? Millaiset juhlat Whitneylla oli edellisiltana ollut? Jne, jne.
Suuri sääli joka tapauksessa. Whitneyn elämä oli muutenkin jotenkin tosi surullinen esimerkki siitä, miten Hollywood voi pilata ihmisen elämän aika perusteellisesti.
I Will Always Love You -biisi oli yksi omista suosikeistani joskus kauan sitten – kuten myös Bodyguard-leffa.
Eiköhän pistetä biisi soimaan.
Tosi surullista! Mutta Whitney valitsi oman tiensä ja elämäntapansa ja loppu tuli sen mukaisesti. Kunpa ei olisi retkahtanut siihen Bobby Browniin… Supertähteys ja megajulkisuus on totisesti järjettömän iso haaste kenelle tahansa, kun pienemmätkin “tähdet” kokevat sen vaikeana.
Mites tuo Grammy-gaalan aikataulu? Moneltako Suomen aikaa alkaa?
Red carpet alkaa 5 p.m. siellä, eli meillä aamu kolmelta..
Mielestäni tämän blogikirjoituksen otsikointi on mauton. Kyseessä tällä kertaa ei ollut BB-kisan tai muun vastaavan pudotus.
No kuka pilas ja mitä, Bobby Brown on “nimetty” tuhon airueeksi, koska hän tutustutti Houstonin huumeisiin jne…mutta totta kait Houston itse oli vastuussa elämästään.
Miten niin Hollywood pilasi? Sehän on tarjonnut lukemattomille tähdille huikean uran. Kai siinä on enemmän positiivista kuin huonoja puolia, niin ettei ole ihan pakko alkaa käyttämään huumeita. Jos saa tarpeekseen julkisuudesta, niin voi vähitellen vetäytyä sivummalle ja muuttaa vaikka pois parrasvaloista.
Samaa mieltä Ripan kanssa. Onko kuolemastakin tullut tosi-tv-pudotuspeliä?
Katri, toivottavasti olet flunssasta selvinnyt ja olet purkamassa työsumaa
Meni tosiaan vähän liikaa viihdeuutisen hengessä tämä Houstonin kuolemasta kertoneen blogin otsikointi. Mutta sattuu sitä hyvällekin sanankäyttäjälle.
Katson myös, etteivät sen paremmin puoliso kuin asuinpaikkakaan ole viime kädessä vastuussa aikuisen ihmisen elämän suunnasta. Kuten ei “pilaa elämää aika perusteellisesti” Hollywoodkaan sinänsä. Tätä sopii toivoa siksikin, että asuuhan siellä Saulikin
. Lapsuuden kokemusten merkitys on tietysti ihan toinen asia.
Minulle taas otsikko Heihei Whitney oli niin tuttu, sympaattinen ilmaisu poisnukkunelle. Vanhempieni haudalla käydessäni aina sanomme heihei lähtiessämme, vilkutamme, se on meidän pieni hellyydenosoitos. Ei muuta.
Murheellinen uutinen, rauha hänen sielulleen. Itse toivotan aina hyvää matkaa, näinkin otsikon voi ymmärtää.
Upea, kuolematon ääni, olen laittanut hänen laulujaan soimaan!
surullinen juttu
maailman upein legenda ja tähti kuollut. Whitneyn veroisia tähtiä ei enää ole eikä tule
Surullista seurattavaahan Whitneyn elämä on viime vuodet ollut, vaikka pahin huumehelvetti taisi jo ollakin voitettu.
Hollywoodia en kuitenkaan kenenkään elämän tuhoamisesta syyttäisi, kyllä ne on yksittäiset ihmissuhteet ja omat valinnat, jotka vaikuttavat siihen millaiset elämän elät.
Niin ihan meidän tavallisten tallaajien kuin julkkistenkin joukossa on monenlaisia ihmisiä; toiset osaavat pitää järjen päässä kovassakin vauhdissa, toisilla alkaa mennä liian lujaa. Toivotaan että Whitneyn tragedia avaa edes yhden liian lujaa kiitävän silmät painamaan jarrua hyvissä ajoin. R.I.P Whitney.
Menestyksen hinta tuntuu usein olevan kovin kallis ja huipulta putoaminen armotonta.
R.I.P Whitney
Hollywood is a place where they’ll pay you a thousand dollars for a kiss and fifty cents for your soul. – Marilyn Monroe
Eipä tämä uutinen mikään jättiyllätys ollut, mutta surullista silti. Whitney huomioitiin Grammy-gaalassa hienosti ja tyylikkäästi Jennifer Hudsonin upealla tribuutilla, joka nostatti kylmät väreet youtubestakin kuunneltuna.
Eipä meistä täällä kirjoittavista kukaan oikeasti tiedä julkisuuden ja Hollywoodin paineista. En siis todellakaan syyttäisi Whitneytä yhtään mistään. Parhaat taiteilijat ovat aina myös hyvin herkkiä persoonia kuorensa alla. Mediasirkus varsinkin tuollaisen tähden ympärillä on musertavaa – ratkaisevaa on löytää oikeita ihmisiä ympärilleen eikä pelkkiä hyväksikäyttäjiä.
Mutta Whitneyllä oli yksi kaikkien aikojen äänistä. Jostain syystä hänen poismenonsa kosketti enemmän kuin monen muun tähden. Liekö bodygard-leffalla osuutta asiaan?
Pahoittelen, jos joku koki tämän otsikon liian kevyeksi. Olin eilen koko illan töissä kirjoittamassa juttuja Whitneystä (kannattaa lukea tämän päivän Whitney-liite! Haastattelin liitteeseen mm. yhtä hänen suomalaista työntekijäänsä, jolla oli mielenkiintoisia juttuja kerrottavana Whitneyn maailmankiertueilta!) ja jotenkin siinä rytäkässä halusin, ettei kaikki ole niin kamalan synkkää. R.I.P. oli toinen vaihtoehto, mutta se on jo niin käytetty kaikkialla, että itse en käytä sitä koskaan.
agnes sanoi sen niin kuin itse ajattelin. Mutta kiitos palautteista. Otsikointi on aina vähän hankalaa.
Whitneyn vuoksi en ehtinyt katsoa myöskään Idolsia. Kirjoitan siitä myöhemmin tänään.
Me yritetään kuvata Tutka viimeistään keskiviikkona.
Mun on pakko myöntää että itse en henkilökohtaisesti kokenut Whitneyn olevan mikään iso stara edes enää, ja tulikin vähän yllätyksenä kuinka media ja varsinkin Amerikassa ihmiset on tän ottaneet.. Sääli kuitenkin se hänen kohtalonsa.
Hei, ton tutkan suhteen nyt kun Sauli on New Yorkissa ja aikaero on 7 tuntia niin voisitteko kuvata tutkan sillain et Saulilla on aamu ja Suomessa iltapäivä esim. Sauli 10-11 ja Katri 17-18? Kun jos te yritätte kuvata toisinpäin niin Saulilla menee pitkälle yöhön aika…
Mulle tuo otsikko “Heihei Whitney” oli sympaattinen, itse käytän samaa ilmaisua kun käyn läheisten haudalla.
Nykyinen runsas uutisointi viihdemaailman tapahtumista ehkä luo tunteen, että julkisuuden henkilöt ovat ikään kuin tuttaviamme ja läheisiämme, jolloin heistä voi puhua myös julkisesti samalla tavoin kuin puhuttelemme läheisiämme yksityisesti.
Alemana, tuo on totta. Suhtaudumme viihdealan ihmisiin eri tavoin kuin vaikkapa poliitikkoihin. Niin elävinä kuin kuolleinakin. Ja jotenkin aina jaksaa hämmästyttää, kun viihdealan ihmisten kuolemasta kerrotaan otsikon alla – Viihdeuutiset.
Kun aiemmin asuin Helsingissä ja vastaan tuli usein kotimaisia julkkiksia, viihdealan julkkujen kohdalla melkein väkisin tuli hymy huulille ja jopa tervehdinkin vahingossa joitain. Mutta kun vastaan tuli vaikkapa kirjailija, ministeri tai korkea virkamies, ei tullut mieleenkään sanoa heippa.
Haluan vielä sanoa että itse en kokenut otsikkoa mitenkään liian kevyenä tai loukkaavana, vaan mielsetäni ovat herkät ja kauniit hyvästijättösanat.
*natinaa rutinaa* Kaatriii, millonnn on tutka tulossaaaa??
Ehtiikö Tutka vielä tänään julkaisuun vai meneekö loppuviikkoon? Toivottavasti Salella siellä New Yorkissa ei ole liian kiireinen aikataulu! Ei siis mitään kiirettä, mutta vaan niin kovalla innolla odotan…..:-)
Eikös tällä viikolla pitänyt tulla kaksi tutkaa? Tuleeko ne samana päivänä pidempänä versiona vai miten… Sauli ei ole kirjoitellut pitkään aikaan omaan blogiinsakaan..No ei auta kuin odotella..
Mihinkäs se Tutka jäi…?
Saulikin kadonnut jonnekin…
Minäkin täällä natisen liitoksistani tutkaa odottaen…
Siis en mä yhtään kärsimätön oo mutta se tutka ois kiva saada…
Niin, keskiviikkona muistaakseni piti ensimmäisen tutkan tulla. Vielä on yli 3 tuntia jäljellä
vink vink….
HAHAHA, voi Katri- ja Sauli-muruset, koittakaa kestää. Ei me yhtään kärsimättömiä olla… Mut, mut, mut… koskas se Tutka tulee?
*halipusut*
We need Tutka!!
Sori, kahden viikon Tutkattomuus alkaa sekottaan päätä… Ootte ihania!