Kässäkerho

Pikkupussukoita ja -kukkaroita voi olla liikaa, mutta silti tekee mieli tehdä vielä muutama. Ja mikä on tehdessä, kun ylijäämänahkapalat ovat edullisia (tai ilmaisia) ja kirppisten nahkavaatteista voi leikellä lisää materiaalia. Kaivoin nahkapalapussin esiin ja tutkin mihin palaset riittävät: yhteen pikkukukkaroon ja yhteen meikkipussukkaan. Meikkipussukasta sai jopa melko tilavan, kun siihen yhdisti kahta eriväristä nahkaa. Jos nahka olisi ollut ohuempaa, olisin rakentanut pinnan suikaleista tai neliöistä. Tosin laadukas materiaali toimii hyvin yksinkertaisissakin malleissa.    

Lue lisää »

Joku lukija kyseli kerran ohjetta mahdollisimman helppoon ja nopeaan rantamekkoon. Sellaiseen, jonka tekisi yhdessä illassa ja jonka voisi vetäistä bikineiden päälle rannalla. Tässä on yksi mahdollisuus, olkasaumaton suorakaidemekko (tai tunika, jos teet lyhyemmän). Leveät hihat estävät olkapäiden palamisen ja vyöllä suorasta mallista saa kurottua istuvamman. Jos haluat mekosta ylipääpään kapealinjaisemman, teet sen vain kapeammasta kappaleesta. Mekon materiaalina käytin kaapista löytynyttä kuproa, joka laskeutuu kauniisti eikä hiosta. Sama malli toteutettuna silkkisifongista tai ohuesta  puuvillabatistista (oman tyylin mukaan asustettuna) sopii myös juhlavampaan tunnelmaan.

Lue lisää »

Kevätsiivouksen yhteydessä vaihdoin vanhoja muhkuraisia tyynyjä uusiin. Halvat nukkumistyynyt paakkuuntuvat muutamassa pesussa enkä ole ennen keksinyt niille mitään jatkokäyttöä – paitsi nyt, kun tarvitsin täytettä kesätyynyihin. Perustyynystä ( 50×60 cm) tuli muhkea neliötyyny (50×50 cm), joka sopii puutarhatuoleihin tai veneen kannelle. Tyynynpäällinen on intianpuuvillaa, joten koko tyynyn voi heittää pesukoneeseen. Tyyny pysyy muodossaan muutamalla napilla ja napakalla ompeleella. Tein tyynyyn kiinnityslenkin (ei lähde lentoon tuulen mukana tai voi ripustaa naulaan), mutta tarvittaessa kulmiin voi ommella myös pidemmät kiinnitysnauhat.

Lue lisää »

Joku lukija kysyi taannoin ohjetta kietaisumekkoon/tunikaan. Toteutin kesäisen kietaisumekon ohuesta puuvillakankaasta perusmekon kaavalla. Vaateompelua harrastaville suosittelen muutaman itselle istuvan “peruskaavan” tekemistä, sillä niistä saa nopeasti pienillä muutoksilla vaikka mitä.

Yksinkertaista kietaisumekon ohjetta voi soveltaa myös yläosan vaatteeseen, kuten toppiin tai puseroon. Tai kietaisuosan voi laittaa vaikka takapuolelle. Jos lähdet kangasostoksille kietaisuvaatetta varten, muista ostaa reilusti kangasta – etukappaleen päällekkäin menevät kappaleet vievät yllättävän paljon materiaalia. Jos taas löydät kangaskaapista tai palalaatikosta ihanan, mutta hiukan liian pienen kangaspalan, hyvällä mielikuvituksella ja pienellä vaivannäöllä voit saada sen riittämään: kietaisunauhojen ei tarvitse olla yhtä pitkää kappaletta, vaan ne voi tehdä paloista, samoin röyhelöt. Helmaan saattaa riittää kankaasta riippuen kapeakin päärme tai sen voi kääntää vinonauhalla. Joskus kangas tulee käytettyä lähes jokaista palaa myöten.

Lue lisää »

Kun kotoa löytyy käsityö- ja askartelutarviketta joka lähtöön, voi uusia ideoita testailla iltapuhteina. Mies oli nähnyt anorakkityyppisissä puuvillakangastakeissa somisteina nahkaiset “stopparit”, nauhojen kiristämiseen tarkoitetut palaset ja halusi sellaiset myös omaan takkiinsa. Kannustin tuotesuunnittelussa ja kaivoin ompelukorista esille aiemmista nahkatöistä jääneitä tarvikkeita: liimaa, nahkapaloja ja rei’ittimen. Tunnin kuluttua ylpeä käsityöläinen esitteli työnsä jälkeä ja tässä se on myös teitä inspiroimassa. Valmisvaatteisiinkin voi tehdä omia lisäksiä ja muokkauksia, ihan tuosta vaan vähäiselläkin kokemuksella.

Lue lisää »

Haluan ajatella, että kaikille kangaskaappiin säilömilleni suikaleille ja riekaleille on joskus käyttöä. Että pienetkin palat kannattaa säästää, jos materiaali on laadukasta, kiinnostavaa tai oikean väristä. Kaapista löytyykin edelleen yhtä projektia varten hamstraamaani purjekankaiden leikkuujätettä, josta surauttelin pari keväisen kevyttä kassia. Toinen kasseista syntyi muovipussikaavalla, toinen  on peruskassi. Viime keväänä tein samasta materiaalista istuinalusia.

Värikkäät ja kevyet kassit voi kääräistä laukkuun varakauppakasseiksi tai niillä voi piristää yksiväristä asua. Materiaaleiksi sopivat eri paksuiset ulkoilupukukankaat ja muut kevyet materiaalit. Jos käytössäsi on pieniä kangaspaloja, tee kassista kuviollinen – raitaa, ruutua tai muuta kuviota.

Lue lisää »

Matonkudevirkkausta olen kokeillut, mutta en trikookuteesta neulomista. Joten olihan sitä testattava. Hankin vajaan kilon vyyhdin kirkkaanoranssia trikookudetta, josta neuloin pyöröpuikoilla lieriötä niin pitkälle kuin kudetta riitti. Ranteet kipeinä ja kesken työtä katkennut pyöröpuikko teipattuna sain valmiiksi tyynynpäälllisen pieneen sohvatyynyyn. Kapeasta tyynystä oli heti iloa: se toimi niskatyynynä ja oli sopivan korkea pyllynaluseksi. Kirkas oranssi väri ja neuloksen isot silmukat tekivät tyynysta herkullisen yksityiskohdan myös  tummanharmaan sohvahuovan pariksi. Voisin neuloa vielä muutaman räikeänvärisen tyynyn lisää, kaikki hiukan eri kokoisi ja muotoisia.

Lue lisää »

Kevät on vihdoin täällä. Paljaat käsivarret ovat varma kevään merkki, vaikka hetki olisi ohikiitävä ja mallin pitäisi kietoutua huopaan pilven purjehtiessa auringon eteen. On uudistumisen aika, sanovat naistenlehdet. Ehkä vaatekaappini kaipaisi jotain uutta…

Kevään ensimmäiseen hameeseen käytin pienin muokkauksin yksinkertaista hameen kaavaa, jonka piirtämisen neuvoin viime kesänä. Silloin hame tehtiin leveähelmaisena ja nappikiinnityksella, nyt tein sen kapeampana ja piilovetoketjulla. Helman leveyttä ja pituutta sekä materiaalia vaihtelemalla voit ommella hameita kaikkeen käyttöön, kevyestä villasta (kuvassa) arkeen ja  paksusta silkistä juhlaan.

Jos et ole tottunut piilovetoketjujen ompelija, kannustan harjoitteluun. Piiloketju on ihana hameissa ja mekoissa.

Ruutupaita on muuten tehty vanhasta paitapuserosta, ohjeet muokkaukseen löytyvät blogista täältä.

Lue lisää »

Parhaat käsityöideat syntyvät harvoin tyhjästä. Välillä tuntuu, että kaikki on keksitty jo ajat sitten ja suuri osa on vain hyväksihavaittujen käytäntöjen kierrätystä tai parantelua. Kerroin huomiosta äidilleni ja hän kertoi miettineensä samaa 70-luvulla: monet käsityöuutuudet tuntuivat jo silloin kierrätykseltä aiemmilta vuosikymmeniltä. Jos miettii käsitöiden tekemistä osana kansanperinnettä, ei kopioinnissa ole mitään ihmeellistä. Se on vanhojen tapojen ja tyylien siirtämistä eteenpäin ja sellaisena jopa toivottavaa toimintaa. Jos jokin rakenne tai tekniikka on hyväksi havaittu, miksi sitä ei hyödyntäisi sitä? Yksittäinen käsityö on kuitenkin joka kerta erilainen ja ainutlaatuinen, tekijänsä näköinen ja ympäröivää yhteiskuntaa heijastava.

Aiheesta kiinnostuneena  lähdin kirjastoon tutustumaan vanhoihin käsityölehtiin. Kaupunginkirjaston kokoelmissa oli lehtiä vasta 70-luvulta alkaen, mutta nekin riittivät yhden päivän lukemistoksi. Eri vuosikymmenten suosikkimateriaalit näkyivät selvästi ja ylipäänsä aikakauden henki. 70-luvulla korostettiin toistuvasti, kuinka tehdä edullisesti tarpeellista koko perheelle. 80-luvulla näkyi huomiotaherättävän paljon juhlatunnelmaa ja siihen liittyen pörröä, pitsiä ja kiiltoa. 90-luvulla siirryttiin pikku hiljaa mahtipontisesta siluetista minimalistisempaan tyyliin  ja materiaalien käyttö oli huomattavasti edellistä vuosikymmentä maltillisempaa.

Eniten innostuin 70-luvun yksinkertaisista malleista. Neliön-, suorakaiteen- ja ympyränmuotoisista kappaleista syntyivät puserot, ponchot, mekot, hameet ja pussukat. 90-luvun vaatteiden leikkauksista ja yksityiskohdista löytyi paljon yhtäläisyyksiä tämän hetken tyyliin. Nämä kaikki on tietenkin keksitty jo vuosikymmeniä (jopa vuosisatoja) aikaisemmin: perinneasut monissa kulttuureissa valmistetaan suorakulmaisista kappaleista materiaalihukan minimoimiseksi ja laadukas räätälintyö hyvin prässättyine laskoksineen on melko ajatonta (esimerkiksi miesten 30-luvun housutyyli näyttää melko tutulta juuri tällä hetkellä…). Kun mietit uuden käsityöprojektin aloittamista, saatat hyvin löytää sopivia ohjeita ja ideoita vanhoista käsityölehdistä ja -kirjoista, jopa museoista. Myös vanhat muoti- ja naistenlehdet ovat inspiroivaa luettavaa käsityömielessä.

Selailin kirjaston Suuri Käsityölehti-pinot läpi ja kuvasin aukeamat, joissa oli minusta jotain kiinnostavaa juuri nyt. Voin ehdottomasti suositella kirjastoreissua muillekin -tai kirjahyllyyn kurkistusta niille onnekkaille, joilta lehtien vuosikerrat löytyvät kotoa.

–

Värimaailma, sinisen ja ruskean yhdistelmä, ja hameen malli miellyttävät.

Voisin itsekin ottaa nokoset päiväunipussissa.

Lue lisää »

Kun kuoriainen on napostellut villatakin reiälliseksi, tekisi mieli heittää koko vaate pois. Jos reikiä on sattumalta ilmestynyt vain yhteen osaan vaatetta, voi osan vaihtaa! Hihat, etukappaleen tai takakappaleen voi korvata toisella materiaalilla ja lopputulos voi yllättää (siis hyvässä mielessä). Viime aikoina kaupoissa on näkynyt paljon neulepaitoja, joissa takakappale on vaihdettu samanväriseen  silkkiin. Hihoista voi tulla hyvännäköiset, jos ne korvaa vaikka reilusti neuletta ohuemmalla tai paksummalla materiaalilla. Kokeilemalla löytää parhaan yhdistelmän.

Halusin tietää, miltä harmaa, selästä kuoriaisinsyömä neuletakki näyttäisi uudella selkäkappaleella. Haastoin itseni kokeilemaan, miten onnistuu takakappale, joka ei noudattele neuleen takakappaleen muotoa, vaan kellottuu liehuvaksi. Että jos kerran muutoksia tehdään, niin tehdään sitten niin että näkyy (näin ajattelin myös viime viikolla  kampaajalla, ja pitkistä hiuksista tuli polkka). Löysin neuleen sävyyn sopivaa vaalenanruskeaa, laskeuvaa villakangasta, josta tein uuden, etupuolelle jatkuvan takakappaleen.

Kun suunnittelet osien vaihtoa omaan vaatteeseesi, voit katsoa alla olevat ohjeet tai sommitella silmämääräisesti. Erilaisten materiaalien yhdistämisessä on aika paljon kiinni siitä, millaisia materiaalit ovat ja miten ne yhdessä käyttäytyvät. Jos toinen laskeutuu ja toinen ei, tai toinen joustaa ja toinen ei, niin parhaan balanssin voi löytää peilin edessä kankaita ylleen ripustellen.

Lue lisää »