MITÄ SE MULTA VAATII

22.7.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Moikka

Ei kesällä mitään viitti tehä. Tai sitten tekee niin paljon jotta unohtaa kirjuutella tänne.

Ei vaiskaan. Kesän lapsena voin sanoa että elän parasta aikaa.

Sain viimeviikolla hoitokuurin. Se meni ihan kivasti. Tosin olen sitä mieltä että jos vastaa IHAN KIVASTI niin sillon pitäis kysellä pikkasen enemmän. Meneekö oikeesti IHAN KIVASTI tai kuuluuko oikeesti IHAN HYVÄÄ. No mut se meni ihan kivasti. Torstai päivä hoidossa. Perjantaina lähettiin koko perhe särkänniemeen. Ajattelin että sekin menee IHAN KIVASTI kortisoonipöllyis. Ensimmäinen laite:karuselli. Poijaat lähti menemään laitteeseen ja mä istahtamaan penkille. No ei tuo yks lapsi sitten rohentunutkaan menemään. Hän tuli anovin silmin hakemaan minua turvakseen. Otti kaksinkäsin kiinni.  No MITÄ SIINÄ VOI ÄITI TEHÄ?? Ei muutakuin mennä. Kats kun niin fiksu oon niin aattelin sen olevan ihan lälly. Kattia kans! Poika vilkutteli mulle kun alettiin nousta. Toinen huuteli hymyssäsuin äitii kato alas.. Mutta minäpä en kattonut. Ihan kaamea pakokauhu iski. Sisälmykset meni ylösalaisin. Sydän ilmotti että hyppää ulos rinnasta. Päästä heitti.  No mitä SIINÄ sitten voi tehä? Et mitään. Ajatuksen voimalla jatkoin karusellin loppuun. Puhuin itelleni: hengitä , poijaat tykkää , hyvin menee , hengitä…

Kuka idiootti käski sinne mennä? ÄITIYS!

En mä sitten muihin pahoihin mennytkään. Koiramäkeen ja delfinaarioon :)

Se sama käski mun nukkua teltassa yötä poikain kans. ÄITIYS! Toinen niistä karkas jo ennen teltan sulkeutumista. Toinen urheesti sinnitteli. Meillä oli teltta terassilla. Monta kerrosta pehmikettä selkäni alla. Kumma muuten miten paljon lapsesta saa teltassa jutustellessa irti. Ihan ihme juttuja. Jalkoja särki ihan hemmetisti mutten voinu lähtee hakemaan pillereitä kunnei mun kaveri nukkunu vielä ihan kympillä. Siinä sitten kärvistelin.  Kyllähän sain särkypilleriä ja lenkkimakkaraa hetken päästä. Olisin voinut ennakoida.  Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis sanonta tuli taas todennettua :)

Eilen kävin kuokkimassa uusia perunoita anoppilan pellolta. Kolme. KOLME kuokaniskua ja mä otin lukua vaon päässä. Olihan sitä hellettäkin 30 asteen huitteilla mutta silti! Kyllä mä nyt uskon että ooikeesti pitää ottaa aikansa hissunkissun  seittemän tunnin sytotiputuksien jälkeen. Mutta kun luulee olevansa rautainen kaikkivoipa eukko. Tai siis ehkä lähinnä EI TARVII AUTTAA tyyppi :)

Mutta oikeesti. Ymmärtääkö mun perhe? Mun ystävät? Muut tuttavat että kaikki mitä mä teen vaatii multa enemmän kuin perus taatelintallaajalta?Koitan sopia menoja ja tuloja aina vähintään viikonpäähän hoidosta.

Jalkapohjassa on sukka makkaralla alituiseen. Se vaikeuttaa astelemista. Mutta pakkohan munkin on kävellä. Ostoskassien raahaaminen koskee selkään. Ja juu u. Ihan joskus vaan on liian tiukat kalsaritkin jotka koskee selkään. Mutta silti mä meen. Yritän tehdä sen minkä mun tehdä pitää. Oon joskus miettiny et kyllä mä olen oikeesti ihan tyhmä. Mä en vaan tajua ettei tässä nyt olla leikkimässä.  Tai että on lupa vaan olla. On vaan sellanen paha miellevika ettei kukaan muu osaa. Tai että joihinkin asioihin nyt vaan on pakko laittaa vauhtia !

Ehkä tyhmällä on kivempaa! Ja sehän passaa mulle :) Parasta aikaahan tässä kulutetaan.

T:B

NÄILLÄ MENNÄÄN

24.6.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Kylläpäs onkin ollut mukavaa. Enkä sitten tarkoita tuota. Tai osittain juu… Kekkerit meni tosi kivasti. Kiirusta piti köökissä. Vieraatkin huutelivat kaffetta jotenka siinä paljoo ehtiny praakailemaan.

Viimeviikolla verikokeet oli ihan ok. Se oli hyvä. Mutta se paise jalkapohjan alla ei oo kiva. Tuntuu kuin olisi sukka makkaralla koko ajan. Luulotautiseksi laitoin itteni kun revin sitä sukkaa eikä se mihkään liikkunu tai siis tunne ei hävinnyt. Viimoisin diagnoosi onkin neuropatia. Sen voi itte kukin kooklettaa ja ilostua asiasta siinä missä minäkin. Kyllähän sen tietää ettei ole mikään teräsmimmi jonka suoniin voi myrkkyjä pumpata vaikka millämitalla ja luulla ettei näistä nyt mitään sivuvaikutuksia tule. Jotenkin sitä vaan edelleen kuvittelee olevansa STEEL! ROCK! HARD! Mitä vielä :)

Sain siis edellisen kuurini viimeviikolla. Kaikki meni ihan kivasti. Toin hesasta tullessani lapsukaisen (mies) kotopuoliin kalastelemaan. Juhannus meni sillai ku se ny meni. En ole viinamäen naisia niin tuo suomalaisten kostea juhla ei hetkautellu suuntaan eikä toiseen. Myöhään kyllä tuli valvottua. Kahdella kokollakin käytiin  jonka toisen pikkupoijaat saivat sytyttääkkin. Valvotusti tietenkin. Kyllä maalla on niin mukavaa. Nyt en oksentanut. Särkyä kyllä on riittänyt. Nää on semmosia pikkujuttuja jotka elämän vaakakupissa painaa yhtäpaljon kuin pieru saharassa. Vaikkakin välillä on paskapäiviä. Päiviä jolloin pitää peitto vetää pään päälle visusti. Vaikka kaksikin. Unet on menny jälleen kerran päälaelleen. Oon varmaan jo niin vanha että 3 tunnin hassut yöunet riittää.. Ens viikolla oonkin taas nuori ja nukun keppeesti 8-9 tuntia.

Koskakohan tässä tullaan siihen kohtaan ettei se työssäkäynti olekkaan enää herkkua? Tai että työnantaja kyllästyy mun satunnaisiin työpäiviini? Tänään taitaa olla kökkö päivä jutuistani päätellen.

Mutta asiasta viidenteen. Bongasin aikas kivan (ja toisenkin) nettiputiikin.Koru-store.Koska edelleen olen nainen joka kuumeisesti haluaa näyttää seireeniltä! Just joo! Silmistä on ripset tippunu eikä kulmiakaan tarvitse tummentaa..Kortisooni pyöristää kasvoja ja farkut kiristää Näytän ihan sammakolta!! Niin siis silti sitä haluaa koristautua. Mulla on omasta mielestäni kauniit jalkaterät. Nilkasta ylöspäin onkin jo paksua seutua :) Mutta tollanen jalkakoru! Ihanaa blinkblinkkiä!! Onneks tuos kuvassa ei näy se jalan pikkunen turvotus. Kisukin tuli ihailemaan. Kats kun Minttukin on naaras ja vielä leikattukin. Ei se koreilu meistä mihkään katoa!! Että Ukko-kulta! Lisää lahjoja vaan :)

IMG_7746

Vähän tua katti näyttää siltä et olis aikeissa napata…

Mutta ei me kaaduttu sodissakaan niin ei nykkään!!

JA sitä aurinkon paistetta sais alkaa tulla ilmakehään ja sassiin :))

T:B

KIIRUSTA PITTÄÄ

11.6.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Moikkis!

Sanoisinko että pientä haipakkaa on ollu kuluva viikko! Edelliset sytot meni ihan hyvin. Ei ollu mitään kummallista. Eikä ajomatkallakaan tapahtunut mitään. Siis ihan harmaata koko reissu. Mutta nyt kun kävin maanantaina hesassa tyttären medianomi valmistumis tilaisuudessa. Ihan jänskätti todistusten jako. Mutta ihan turhaan. On se vaan niin mukavaa äitylistä kun yksi opinahjo jatkumo on tullut tiensä päähän. Tässä nyt mitään halua rehvastella mutta taitaapa ihan vahingossa päästä ilmoille : Annika on anomoinut Pullavan tanssivat korvapuustit mainosta Undolla. Hienoa! Niin kun ajelin kotiin lähes jouduin todistamaan verilöylyä. Äiti lintu kahden pikkupoikasen kanssa ohituskaistalla. Juur kun tajusin mitä pallukoita siinä ajoradalla tepasteli , lähti auto tuhatta ja sataa ohittamaan. Voitteko uskoa että minnuu vielä kotonakin harmitti tekemättä jäänyt kansalaisvelvollisuus. Mun olis pitäny syöksyä kaistalle huitomaan , kaapata pallukat ja viedä ne pellolle. Vähän niinku batmaan.

Meillä siis on tulevana lauantaina valmistujaisjuhlat. Aina ennen juhlia meillä tehdään kaikenlaista kotihommaa. Enemmän tahi vähemmän. Vähemmän piti näihin bileisiin mutta taas kerran se touhu repesi. Kuorittiin pihasta epämääräistä nurmikkoa.Sorastettiin. Luajan kiitos ei kukaan nähnyt sitä touhua. Kats kun lapiolla ojan kaivuu ei onnistu sillai perinteisesti. Ottaa liikaa selkään. Niin minä eukko se konttasin nurtsilla ja tökein lapiota aina pikkasen matkaa ja kourasin peräkärryyn irtomaata. Ihan hullun hommaa. Sitten keksittiin vielä että nurtsi grillin ympärillä on turhaa sekin. Eikun pois ja terassilaudoitusta tilalle. Sisällä sensijaan on räjähtänyt pommi. Mitään ruokapuolta tarjoilujen suhteen ei ole tehty. Pikkasen ajattelutyötä sen sijaan olen harrastanut. Huh! Huh! Paineen alla työskentely sopii mulle. Silloin olen tehokkaimmillani. Stressinsietokykykin on huippuluokkaa. Paitsi kun on kyse muusta kuin työstressistä. Toisinsanoen perjantaina luuta heiluu. Lauantaina sitten juhlitaan.

Kivvaa kessää sulle

T:B

UNOHDIN ANTAA ÄÄNENI

25.5.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

No juu! Niinku aamulla päivän kulun suunnittelin: ensin veljen tyttären rippijuhliin , sieltä sitten hyppään lennossa toiseen autoon ja matkaan Vintage-remmi miittinkiin ja sitten kotiudun ja käyn äänestämässä. Kotiin tulo venyi. Kukkapenkkien sekä lapion syy. Kaivettiin kamun kanssa tai siis oikeastaan meille kaivettiin perenna alkuja. Muutama uusi penkki pitää nyt kaivaa. Oikeestaan se onkin ihan mukavaa hommaa.

Mutta se äänestys. Millai se sillai menikin ohi? Varttin myöhästyin. Tuskin ääneni kovinkaan ratkaiseva olis ollu mutta kuitenki.

Huomen aamusti kiiruhdan kovin JÄLLEEN kerran verikokeeseen. Ensin oli tekemistä neutrojen kanssa. Nyt mun tromposyytit on ollu uinumis tilassa. Ihan itteki jännittää lähenkö keskiviikkona ajeleen hesaan vai enkö.. Mitäs mietteitä tua hoidon parilla viikolla etiäpäin siirtyminen sitten mielensopukoihin ahtaa? Mietin tietenkin saako Ilmari vähän enemmän pökköä pesään. Tapahtuuko leviämis prosessi yhdessä yössä? Tälläi kun on nainen :) ja pystyy tekemään montaa asiaa kerralla.. Ehtii mielikin loikkia samaan aikaan sataan eri osoitteeseen. Työnnän ne aatokset taka-alalle. Ei mulla ole enää aikaa , hermoja , paukkuja vaivata mun mieltä..

Eiks ookkin ihme millai juuri se nainen osaa lajitella 7 hengen puhtaat kalsarit juur oikeiden ihmisten kaappeihin? Äärimmäisen tärkeä taito.

Suomi taitaa olla ihan hekumoissaan. Juur tällä hetkellä. En kiellä etteikö mahdollinen …. kiinnosta mutten ole sellainen himojääkiekkoilija saati penkkiurheilija et jaksaisin innostua soffan nurkkaan pureskelemaan kynsiäni. Ja voin kertoa ettei täällä pääse niin pitkälle nurkkia pakoilemaan ettenkö pysyisi tilanteen tasalla.

TAATUSTI toivon Suomipoijiille voittoa :)))

Ala-asteella pelasin intohimoisesti jalkapalloa sekä jäkistä poikain kaa. Mulla oli ja on vieläkin hokkarit. Kerrankin sain pääjehu paikan ja pääsin valitsemaan ihan omaa jääkiekko joukkuetta. Ikää oli 10v! Valkkasin poikia ympärilleni ja se tyyppi joka tuli viimoseks mun tiimin alkokin kiusaamaan mua. Sano jotain että mulla on ylimielinen katse? Jaa mulla vai? Katinkontit. Ehkä siinä oli jotain perää koska muutaman kerran vuosien saatossa olen joutunut selittelemään läpitunkevaa tuijotustani. Eenokilla jouduin parin känniset teiniplikan piirittämäksi siellä mettässä. Turpiin oli tulossa. Otin sellaisen länkkäri asennon. Jalat vähän haaralle , kädet puuskaan rinnuksille ja se mun armoton tuijotus päälle. Ja arvakkaas mitä? Mä siinä paskat lähes housuissa sain ne plikat luikkimaan pakoon! Ei ne mitään koviksia ollukka. Taisivat luulla mua karatekidiks. Samperi mut oli pelottavaa. Eikä noista tapauksista ole vasta kuin öpaut jotain 30 vuotta :))

AI AI:: NYT ON LÄHELLÄ!!!!!  Ei osunut. Mitäs siellä nyt sählätään ???? Siis kuumassa matsissa!!

Viikonloppu oli pikkasen lämmin. Huomasin että otti pumpun päälle. Käytiin nääs Ellivuoressa tarpomassa Pirunvuori lenkkiä. Luajan kiitos siellä oli tihuun opaskylttejä. Vähän naruttelin muksuja lukemaan niitä… Ite vedin happee sen minkä kerkesin. Ihania salaisia lepotaukoja. Ei ehkä paras mahdollinen keli mennä mettään rämpimään. Mutta tulipas käytyä!

Huomaan muuten pääni kääntyvän tonne telkkarin suuntaan aina välillä :) Aikas jännää muuten!! Hurmiomaista peliä :)  NO OK!! Ehkä mä siirryn lähemmäs töllötintä! Nyt kaikki peukut ylös!!

SUOMI! SUOMI! SUOMI!! JEEEEEEEEEE!!

 

T:B

 

ÄITIENPÄIVÄÄ

11.5.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

OIKEIN IHANAA ÄITIENPÄIVÄÄ SINULLE!

Se on menny vähän ravaamiseksi taas tämäkin äippäpäivä. Omalla äidillä , kummitädillä ,miehen tädillä ja anopilla. Vattaa korventaa, rennie on mun kaveri loppuillan. Äitiyttä sinänsä en ala tässä ruotimaan koska se saa minut sekä herkkään tunnetilaan että myöskin raivon partaalle. Äitiyttä voi käyttää niin monin tavoin väärin ja lapsiaan vedättää sata nolla.

Ekaks päästelen pihalle vaivautuneen mielioloni. Viimeks lääkäri mietti ääneen ett mikäköhän noissa arvoissa on kun ne ei laske? Pikkasen on vaivannut mieltäni koska aattelen sen Ilmarin muhivan jossain. Missä? Siitä mulla on hintsu. Ens viikolla on jälleen sytoviikko. Olen tiistaina paljon viisaampi. Tai ainakin mieleni on rauhallisempi.Tosta sytokädestä on viikon aikana posahtanu 2 verisuonta. Mustelmat merkkinä.  Käsivarressa on suonipaukura. Ilmeisesti oon lyöny sen kohdan johki. Ei hajuakaan.

Nyt on aika tehdä unelmista totta. Se valkoinen Amatzoni oottaa mua tuolla jossain . Loppukesästä nököttää miun pihassani. JA se piha? Missäköhän sekin on? Pitää katsella. Aika on rajoitteinen.

En ole törttöillyt kovinkaan paljon. Sellainen miun mielestä hupaisa juttu tapahtu männäviikolla. Pikkupoijaat oli pesuhuoneessa snorkkailemassa eli rötväsivät veten kanssa tollasen tunnin. Sitten kun meiän piti mennä saunaan todettiin ettei meillä ole lämmintä vettä!! Lähes 300 litraa oli mennyt poikain huvitukseen. Voin sanoa ettei päätäni kovinkaan hellästi silitelty :))Sattuu noita. Poijiilla oli hauskaa. Kuten talvisin kun saavat luvan tuoda saunaan lunta. Tälläi melkein puolsokeena kiljahtaa istuessaan lauteille.(mukamas) Yrittää olla kovinkin yllättynyt pyllyn alle eksyneestä lumipallosta.

Ens tiistaina kun taas ajelen hesaan saan matkaseuraa naapurin rouvasta. Hiljaisena hetkenäni aattelin et jos Porin Ässillä olis yhtä mahtavasti kannustava taustajoukko kuin mulla , olis ne aina kahden parhaan joukossa :) Eiks vaan? Ihan huippua.

Eilen ajeltiin pikipäi Kotkaan. Ihan vaan käytiin 50 vuotis kekkereillä. Olikin mukavat juhlat. Äläkä ny pidä meitä ihan hulluina kun ajellaan 700 kilsaa synttäreiden tähden. Tärkeät juhlat! Ihmiset juhlii nykyään niin vähän. Kyläilevät liian harvoin. Pikkupoikien kans saatiin joskus ovirokkaa ja kostettiin se tunkemalla puutarhatuoli oven taakse. Se mahtu siihen just ja just! Tähän samaan katekooriaan menee meiän oven takana nyhjöttäneet santpaulia ja suklaamunat. Ei hajuakaan kuka oli käynyt. Veikattiin sitten jotain vanhempaa ,aikalai vanhempaa henkilöä. Viikko meni funtsimiseen.. Jonkun ajan päästä meillä kiersi trulleja ja oli sitten vieraitakin samaan aikaan. Kuumeisesti mietittiin että mitä ihmettä virpojille antamaan kunnes muistettiin ne vanhain ihmisten tuomat suklaamunat! Munat pelasti meiät. Mut mikäs olis pelastanu sitten meiät siltä kun meitin vieraat oli ne tuonu oven taa ja he ovat saman ikäisiä ku mekin!! Kyllä kolahti omaan nilkkaan :)

Tää viikonloppu on menny pelkkään juhlintaan. Seuraava menee tavallaan sairastamiseen. Näillä mennään. Valoon päin!

Terkuin B

PESTÄÄN ja PESTÄÄN

1.5.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

MOIKKA

No ei pestä ikkunoita vaan noita hemmetin valkoisia soffan päällisiä! Mä niin rakastan valoisuutta ja siks meillä on valkoiset soffatkin. Meiän talon ikkunat on mun mittapuun mukaan kovinkin pienet , eikä niistä tule tarpeeksi valoa tälläiselle kesän lapselle. Lattiat ovat vaaleat puulattiat ettei päivänvalo imeytyisi turhaan tummaan lattiaan. Lapsiperheessä noi soffat on menny IHAN HYVIN! Ei kannata arkailla värivalintoja siks kun lapset suttais. Syödään köökissä ja sillä siisti! MUTTA nyt kun meillä on KOIRA! Ympäri sohvan reunoja menee sellainen ruskea rantu. Sitten se on sillai salaa huomaamatta saanut luvan mukamas maata ja nukkua niillä. Mahdollisesti joskus suoraan pihalta tullessaan hyppää oitis makoilemaan ja mä kimotan :)

KOKO pari päivää on menny pesukoneen jauhantaa kuunnellessa. Miks ne nyt piti pestä? Siks kun poijaan synttäreitä kaffiitellaan viikonloppuna. Sattuneistsa syistä niitä on lykätty. Se on tää mun hoitosykli. Elämä siis menee sen kolmen viikon mukaan. Tulossa olis serkun 40v kekkerit mutta osuu juur siihen hoitoviikonloppuun ettei musta taida olla pirskeisiin. Tosin jos siellä hilluis pilleripöllyis.. Katotaan. Kait se sika täytys käydä popsimassa.

Mun facessa on nää kuvat.

Jotenki asia konkretisoituu tähän letkusykerlmään. Totta ku vesi. En siis ole terve.  Jotakin minuun tuupataan. Mun mielestä ne litkut on elämän jatkumo. Hoitojen jälkeen tulee ne väsymykset. Jalkojen riipimiset. Muut kolotukset. Ehkä nanosekunnin ajan voi toivoa jäävänsä rekan alle ja se olis siinä. Mutta se menee ohi niin nopsaan kun aivokuoreen tupsahtikin. Saan mitä saan ja kuinka paljon. Se on jokaiselle potilaalle räätälöity annostelu. Mikä sun jakautumisprossa on , negatiivista vai positiivista , pikkasen vaiko paljon , painaks minkä painat… Kai siinä saa lekurit miettiä ja laskea..    Mitä immeisiä oon kuulostellu: Vaikka sulla on rintasyöpä niinku kymmenellä muullakin , ei se lääkitys ole sama.  Kun eihän meitä ole kloonattukkaan. ONNEKS: Miettikää ny kymmenen tämmöstäki kun mä olen! Juur joku sano että mustakin on tullu lempee?? Millon? Vertailu ei oikeestaan kannata. Mutta neuvoja ja kokemuksia ehdottomasti kannattaa jakaa. NI!

Torkuin viime kerralla aika lahjakkaasti. Välillä havahduin miehiseen kuorsauksen rohinaan. Luin kuitenkin aina välillä mikäs lehti sen nyt valehtelisin olleen.. Veikkaisin Kauneus ja Terveys. Siinä oli juttua Antista joka sairasti/sairastaa leukemiaa. Niin yhdyn hänen mietteisiinsä. Sisukas äijä. Sisimmiltään. Ihan omaakin olemustani aatellen niin sisältä se voima lähtee. Eikä näin kun on lapsia voi edes valittaa koko aikaa kui huanosti mulla menee. Edelleenkään en tykkää huolestuttaa heitä ei nyt niin turhanpäiväisillä huolilla mutta turhanpäiväisillä kuitenkin. Nappasin kännykkä kuvan tuosta lauseesta. Ihan vaan sen tähen koska näin tää juttu menee.  Sitä vois antaa vaikka oikeen kätensä että eläis 70 vuotiaaksi. Näkis kaikki ne jutut mitä vanhemman kuuluu. Ja sitten hiipuis pois. Ei oo taivaan Isä käyny allekirjottaas mun kans sopimusta. Mun pitää vaan uskoa oletukseen!! :))

Onhan näitä kaikkia juttuja mistä vois ulista. Niistä viis. Ostin ekat pelakuut. Pikkasenko aikaista? Saattaapi olla mutta ne oli kauniita ja mä rakastan kukkia. Meillä on parikymmentä viherkasviakin. Tosin mukaan on aina välillä eksynyt jotain ruskeitakin lajikkeita…  Mutta hei! Jutellaan jos törmäillään!!

FLOWER POWER!!

Terkuin BIKKE

PÄÄSIÄISEN KÄRSIMYKSET

21.4.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Moikka

No oliko niitä? Kärsimyksiä siis? Eipä juur ainakaan mitä ilmoihin tulee! JA mämmirahkakin oli syötävää…vaiks sen ite teinkin. Ihan hirmuisesti on tullut ulkona häärittyä. On möyritty kukkapenkeissä, kaadettu puita tontilta , käyty mökkikyläilemässä , uiskenneltu tynnyrissä.. Nii olenks mä kertonu teille sitä tynnyri episodia?  Miten se meille tuli?

Kyllähän tähän pääsiäiseen pientä kärsimystäkin kuuluu. Mieheni täti on nyt aikas huonossa kunnossa tuolla Kokemäen terkkarissa. Käytiin häntä katsomassa pyhinä. Ei olla sielläkään ehditty poikkeemaan. Mukamas. Hurjia juttuja vaan kuultu millai ei ehdi syömään… vattantyhjennys ollu kiven alla..

Tuli oikein paha mieli kun siellä oltiin ja sieltä lähdettiin. Nyt mä taas ajattelen kuolemaa vaikken sitä ajattelekkaan.

Mulle oli pieni järkytys siitä kuinka ihminen olikin mennyt niin huonoon kuntoon. Ja mukamas niin äkkiä. Syömisestä ei tullut mitään. Se taitaa ollakkin omaisten vastuulla. Paha katsella kun pikkuriikkinen lusikallinen jää kurkkuun kiinni. Juoma menee väärään kurkkuun..

Pikkupoikien kanssa juur saunassa mietittiin et jos otettaiskin täti meille. Mitä kaikkea se meiltä vaatisi. Ihan hirveitä. Mutta toisella puolella vaakakupissa on kuitenkin se mitä se antaisi. Toinen poijiista ilmotti heti ettei sit ainakaan syötä! Mutta vois hakea kaikkia juttuja. Vaikka lukea. Nii ja kukkia pitäis aina olla.

Tätä mä mietin täällä kuumeisesti. Aikainen kesäloma töistä… Tätä asiaa mietitään ja valmistellaan ja kuulostellaan…

En ole nyt mokaillutkaan mitään isompaa. Mikä sinällään on jo ihme. Mulla kun on tapana ensin tehä ja miettiä vasta sitten.

Ens viikko onkin taas yhtä haipakkaa. Huomen käyn verikokeissa , keskiviikkona hesaan ja torstaina hesaan. Viimeks kun sytoilta ajelin kotiin olin niin hilkulla nukahtaa ratin taa. Olen jo sen verran iso kuitenkin että tajuan milloin pitää pysähtyä. Noita pihahommia tehessä huomasin ettei mun kunto ole ihan maratoonarin luokkaa. Pikkasen kun nosti päätänsä. Huimaus iski. Välillä oli puitten oksien heittelyin välissä mentävä istuskelemaan. Että sillee… Hiljaa valmista tulee. Toivottavasti sielläkin :)

Aurinkoa elämään!!

Terkuin Bikke

AURINKOA

9.4.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Moikkis

Ihana auringon paiste meillä täällä tänään. Ja muutenkin suhtkoht hyvä olo. Eli flunssa alkaa olla selätetty. Ei olekkaan maan aikoihin ollut sellasta  erite kautta:)

Mulle tapahtu viime viikon kuurin anto aikaan ihan hassuja. Siinä tiputuksen yhteydessä tulee jos vaikka kuinka montaa litkuvaihetta. On esilääkitystä , suonen huuhtelua jaa jaa. Nyt kyllä on todeksi todettu että mun suonet ovat hauraita ja tykkäävät poksahdella ihan vaan omaksi ilokseen. Vauvakanyylia käytetään ja laitetaan tippa ranteen puolelle. Se näytti toimivan viimeksi ihan ok. Mutta se mikä oli jänskä paikka oli histamiini. Vahva lääke joka kuulemma nukuttaa saajansa tuota pikaa. Mulle ei ole käynyt niin. En siis ole nukahtanut ja olen saanut tuota ennenkin. Mutta nyt tuli allerginen reaktio. Tuntu että happi loppuu. Yskitti. Ääni katosi. Pomppasin ylös sängystä. Kuulostelin itseäni. Kerran minäkin olin tohottamatta joka suuntaan. Mutta ei hätää. Olin usean valvovan silmän alla. Tilannetta seurattiin silmät kovana. Viittoilin jotain ettei hätää ja yritin pihistä. Paniikkiin ei joutunut minä eikä henkilökunta. Tiesin olevani turvassa ja saatoin luottaa läsnäolevaan ammattikuntaan. Mutta aikas mielenkiintoinen kokemus! Talletan sen muistiin.

Mutta nyt tiedän miltä tukehtuvasta tuntuu.

Voin sanoa noin koska olen lähes kokenut tukehtumisen. Monta kertaa kuulee ihmisten sanovan:tiedän miltä sinusta nyt tuntuu. Mutta se on puppua. Toisen todellista tuskaa ei voi kokea ellei itsellä ole ollut samanlaista tilannetta. Olen vahvasti sitä mieltä. Sillon joskus teininä mua ei hetkauttanut pieniin lapsiin kohdistuvat väkivaltaisuudet. Sitten vasta kun tulin itse äidiksi näin painajaisia kiinan tyttölapsista. Ennen en nähnyt punaisia autoja. Paitsi sitten kun ite ajelin punaisella, tuntu ettei tiellä liikkunutkaan muita kuin punaisia autoja. Enkä osannut aatella että syöpää sairastavia ihmisiä onkin niin paljon enemmän näinä vuosina kuin terveinä vuosinani.Sitä näkee asioita jotka itelle on silläkin milläkin hetkellä ajankohtaisia.  Tottakai voi kuvitella mitä toinen käy läpi. Mulla itellä ainakin on paha tapa olettaa ja luulla tietäväni kaiken. Joo. Myönnän. Kaikkitietävä ja osaava. Joskus sitä tippuu korkeelta ja lujaa. Tulee mustelmia sieluun. Onneks ne paranee.

Mulla on hyviä ja huonoja päiviä. Ja olen joskus ollu kiukkunenkin kun mun ei anneta olla rauhassa. Käpertyä soffan nurkkaan naama mutrulla. Ottanu päähän kun joku soittelee päiväkaffeelle. MUTTA loppuviimeks se onkin hyvä ettei anneta masistua sinne soffalle. Sitä sitten havahtuu että hei, en mä olekkaan yksin. Joku välittää. ja juu. Se on tärkeää. Sitten kuitenkin. Kun on joku joka ei anna sun.. ÄSH! Tuleeks tästä nyt mitään tolkkua? Uppoo vaan syvemmälle suohon :)

Koira on ominut yli puolet isommasta soffasta. Se on mun kans maannut ja kattellut toisella silmällä kokkiohjelmia. Nytkin se makaa tuolla ja uikuttaa mua seurakseen.

Voidaan sanoa että viikko menee kuurin jälkeen ketuille. Jalkoja särkee ja väsyttää. Nou panik. Elämä toimii kolmen viikon sykleissä. Viikko hunninkolle,toinen puoliteholla ja kolmannella täyttä sataa.Tälläi menee vielä hetki. Onneks ollaan kesääpäin menossa ja meillä alkaa synttäriruljanssit!

Palaillaan!!

Terkuin BIKKE

RÄKÄ POSKELLA

30.3.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Moikkista

Tänne kuuluu nyt tämmösiä.

Viimeviikon hoito lykkäänty kun meikäläisen veriarvot olivat liian alhaiset. Neutrofiilit 0,5 luokkaa… Se pikkasen harmittaa koska sitten alkaa aattelemaan että Ilmarin saa pari pojoa ja minä menetän. Ja nyt on vielä räkä poskellakin :) Eipäs ole minulla ollukkaan moneen vuoteen. Tänään pakotin itseni sängyn pohjilta kummitädin 70 vuotis kekkereille. Saattaa kuulostaa pöljältä kipeänä lähteä mutta ajattelin sen niin että me olemme molemmat reunalla hoippujia. Sillon pitää takertua jokaiseen ilon hetkeen. No olipas toikin nyt sanottu noin. Tiiät kyllä mitä tarkoitan.

Toivottavasti seuraavat verikokeet ovat iskussa ja päästään hoitoa loppuviikosta antamaan. Töihin en huomenna aatellut mennä ja toivon ettei yön aikana tulisi kuumetta :)Sängyn pohjalla makailen. Siis huomenna.

Ens viikonloppuna meillä onkin hautajaiset. Sen tähden olen miettinyt kuolemaa vaikken sitä ajattelekkaan.  Isäni muistotilaisuudesta ei ole jäänyt muistiini muutakuin erään nuoren naisen lausahdus:: Ainakin teiän isä kuoli onnellisena! Eikös se silloin ole hyvä jättää maanpäällinen elämä kun on elänyt onnellisen ja antoisan elämän. Mistä se hyvä elämä sitten tulee?

Tänä viikonloppuna se on koostunut yllätysvieraista. Lidlin pahasta tiramisusta. Puhtaasta saunasta. Burana purkista. Hukassa olevista kevät kamppeista. Pestystä autosta. Uudesta kuvakollaasista seinällä. Suklaarusinoista. Siivotusta vintistä. Karjala avustuksesta. Räkäpapereista. Tusinoista aivastuksia. Niin ja nousinhan tänään sängystäkin vasta puol 4.

Matti Nykänenkin sanoi että elämä on ihmisen parasta aikaa :))

Leskenlehdenkin jo pongasin. Ihanaa kevään merkkiä! Kukkapenkki on aikas surkea esitys näin ennen viherryskautta. Siemen/perenna kuvastot ovat ärsyttäviä katsella. Päällimmäisenä aatoksena on itsekäs haluaminen…Mä haluun tollasia ja tollasia kukkia.. Kohta täytyy tehä sata metriä lisää perennapenkkiä että saa kaikki himonsa taltutettua. Sitten niissä kasvaa iloiten voikukka :)

Meidän näkyvin kevään merkki on trampoliini. Se on taas kasattu eli nyt on virallisesti tällä mäellä kevät!

Tuos joku päivä tein pussista italianpataa. Nuori mies totesi meidän olevan globalisoitunut perhe? Ihmettelin sitä tovin ennenkuin hän selvitti että kos syödään italialaista ruokaakin. Sama globaali ilmiö tais olla eilenillalla kun syötiin tomaattivuohenjuustobasilikakeittoa. Se soppa sai poijiilta arvosanaksi 7-. Kyllä sitä ihan söi mutteivat kuulemma ravintolassa tilaisi. Kanapekoni cesarleipä tosin sai kehuja. Paitsi se vihreä osio..  Mukavia tollaset kotitestaukset. Mukelot kyllä äkkiä ilmaisevat onko uusi makuelämys maukas vaiko jotakin ihan muuta. Mettäretkellä kävin pikkupoikien ja koiran kanssa. Pyry karas siellä niinku heikkopäinen. Yritettiin opettaa sille temppuja lihapullien kera. Oppihan tuo ainakin ryömimään. Pojat ”triftas” pikkuisella 12 tuuman pyörällä ojien jäillä. Vähän sai häntäluu kolhuja. Muttei kuulemma haitannut. Hampaat säästy tällä kertaa.

Näihin tunnelmiin

T:BIKKE

KEHTAAKS SÄ?

15.3.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

MOIKKA

Ei mitään kummallista tänne kuulu. Maanantaina pitäis mennä töihin edellisen syton jälkeen. Vieläkin on jalkojen ja sormien pistelyä havaittavissa. Hiuksethan alko sitten ekan kerran jälkeen lähtemään.. Sain sillon keskiviikkona annokseni ja seuraavalla viikolla tiistai aamusti heräsin siihen kun tuo hiusnahka oli kipeä! Arka ku mikä! Sillon vielä ei hiukset olleet valmiita lähtemään mutta siinä sitten parin päivän kuluttua..Viikon niitä haroin viispiikkisellä aamulehteni väliin kunnes kyllästyin. Partakoneella vedettiin loput. Tosin kahtena eri päivänä. Oli meinaan päälaelta sen verran arka ettei yhdellä kerralla voinu tehdä siistiä jälkeä. Plikka viimeisteli hiuslookkini ennen lääkärin vastaanottoa. Sillon kun ekoja tupsuja ajeltiin koki poikani ilmeisesti kovankin järkytyksen. Olihan hän 4-vuotiaana nähnyt minut ilman hiuksia mutta aikaa myöden ilmeisestikkin unohtanut… Katteli siinä tarkkaan toimitusta. Totesi: ÄITI!! SÄ OLET RUMA!! JUUU OOT SÄÄ!! JA lähti pois. Tuli hetken päästä ihan iholle ja kysyi: ÄITI. Meinaaks sää mennä huomenna töihin? Vastasin että tietysti. Hetken päästä kysymyksenä oli: KEHTAAKS SÄÄ? Meinas että kalju nainen on jotain sellaista mitä ei kuuluis olla.

Millai se menee että lasten suusta kuulee totuuden :)

Olin tuossa viikon ajan aika vetämättömissä.  Oonkin tässä miettinyt et onko kuolema koko ajan olkapäällä? Takaraivossa? Siis enhän mä sitä ajattele. Eikä sitä kotona toitoteta. Ihan turha saastuttaa koko perhettä. Vaikka niin joku voisi luullakkin. Ettei ihminen pysty normaaliin elämään enää ollenkaan kun on saanut paska diagnoosin. Kattia kanssa sanon mä. Ihan turha tulla sanoo mulle etten pysty koska se on soopaa ja sitä on turha yrittää käyttää mua vastaan! Tautia meinaan.

Kukkien mukuloita olen jo ostellut ja laittanut jos jonkunlaista pihasuunnitelmaa paperille. Aikas huisia! Narsissit. Sieltä nekin vaan pukkaa ennenaikojansa niinku tänä keväänä. Pajunkissat on paksunansa. Aurinko paistaa ja ne iänikäiset likaiset ikkunat muistuttaa pesemättömyydestään. Pestään kun jaksetaan…

Huomiselle päivälle on suunnitteilla vähän maalausta ja tuunausta jaa jaa,,, tiä mitä sitä vielä keksii…

Oikein mukavata kevättä sulle!

TERKUIN:B