PÄÄSIÄISEN KÄRSIMYKSET

21.4.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Moikka

No oliko niitä? Kärsimyksiä siis? Eipä juur ainakaan mitä ilmoihin tulee! JA mämmirahkakin oli syötävää…vaiks sen ite teinkin. Ihan hirmuisesti on tullut ulkona häärittyä. On möyritty kukkapenkeissä, kaadettu puita tontilta , käyty mökkikyläilemässä , uiskenneltu tynnyrissä.. Nii olenks mä kertonu teille sitä tynnyri episodia?  Miten se meille tuli?

Kyllähän tähän pääsiäiseen pientä kärsimystäkin kuuluu. Mieheni täti on nyt aikas huonossa kunnossa tuolla Kokemäen terkkarissa. Käytiin häntä katsomassa pyhinä. Ei olla sielläkään ehditty poikkeemaan. Mukamas. Hurjia juttuja vaan kuultu millai ei ehdi syömään… vattantyhjennys ollu kiven alla..

Tuli oikein paha mieli kun siellä oltiin ja sieltä lähdettiin. Nyt mä taas ajattelen kuolemaa vaikken sitä ajattelekkaan.

Mulle oli pieni järkytys siitä kuinka ihminen olikin mennyt niin huonoon kuntoon. Ja mukamas niin äkkiä. Syömisestä ei tullut mitään. Se taitaa ollakkin omaisten vastuulla. Paha katsella kun pikkuriikkinen lusikallinen jää kurkkuun kiinni. Juoma menee väärään kurkkuun..

Pikkupoikien kanssa juur saunassa mietittiin et jos otettaiskin täti meille. Mitä kaikkea se meiltä vaatisi. Ihan hirveitä. Mutta toisella puolella vaakakupissa on kuitenkin se mitä se antaisi. Toinen poijiista ilmotti heti ettei sit ainakaan syötä! Mutta vois hakea kaikkia juttuja. Vaikka lukea. Nii ja kukkia pitäis aina olla.

Tätä mä mietin täällä kuumeisesti. Aikainen kesäloma töistä… Tätä asiaa mietitään ja valmistellaan ja kuulostellaan…

En ole nyt mokaillutkaan mitään isompaa. Mikä sinällään on jo ihme. Mulla kun on tapana ensin tehä ja miettiä vasta sitten.

Ens viikko onkin taas yhtä haipakkaa. Huomen käyn verikokeissa , keskiviikkona hesaan ja torstaina hesaan. Viimeks kun sytoilta ajelin kotiin olin niin hilkulla nukahtaa ratin taa. Olen jo sen verran iso kuitenkin että tajuan milloin pitää pysähtyä. Noita pihahommia tehessä huomasin ettei mun kunto ole ihan maratoonarin luokkaa. Pikkasen kun nosti päätänsä. Huimaus iski. Välillä oli puitten oksien heittelyin välissä mentävä istuskelemaan. Että sillee… Hiljaa valmista tulee. Toivottavasti sielläkin :)

Aurinkoa elämään!!

Terkuin Bikke

AURINKOA

9.4.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Moikkis

Ihana auringon paiste meillä täällä tänään. Ja muutenkin suhtkoht hyvä olo. Eli flunssa alkaa olla selätetty. Ei olekkaan maan aikoihin ollut sellasta  erite kautta:)

Mulle tapahtu viime viikon kuurin anto aikaan ihan hassuja. Siinä tiputuksen yhteydessä tulee jos vaikka kuinka montaa litkuvaihetta. On esilääkitystä , suonen huuhtelua jaa jaa. Nyt kyllä on todeksi todettu että mun suonet ovat hauraita ja tykkäävät poksahdella ihan vaan omaksi ilokseen. Vauvakanyylia käytetään ja laitetaan tippa ranteen puolelle. Se näytti toimivan viimeksi ihan ok. Mutta se mikä oli jänskä paikka oli histamiini. Vahva lääke joka kuulemma nukuttaa saajansa tuota pikaa. Mulle ei ole käynyt niin. En siis ole nukahtanut ja olen saanut tuota ennenkin. Mutta nyt tuli allerginen reaktio. Tuntu että happi loppuu. Yskitti. Ääni katosi. Pomppasin ylös sängystä. Kuulostelin itseäni. Kerran minäkin olin tohottamatta joka suuntaan. Mutta ei hätää. Olin usean valvovan silmän alla. Tilannetta seurattiin silmät kovana. Viittoilin jotain ettei hätää ja yritin pihistä. Paniikkiin ei joutunut minä eikä henkilökunta. Tiesin olevani turvassa ja saatoin luottaa läsnäolevaan ammattikuntaan. Mutta aikas mielenkiintoinen kokemus! Talletan sen muistiin.

Mutta nyt tiedän miltä tukehtuvasta tuntuu.

Voin sanoa noin koska olen lähes kokenut tukehtumisen. Monta kertaa kuulee ihmisten sanovan:tiedän miltä sinusta nyt tuntuu. Mutta se on puppua. Toisen todellista tuskaa ei voi kokea ellei itsellä ole ollut samanlaista tilannetta. Olen vahvasti sitä mieltä. Sillon joskus teininä mua ei hetkauttanut pieniin lapsiin kohdistuvat väkivaltaisuudet. Sitten vasta kun tulin itse äidiksi näin painajaisia kiinan tyttölapsista. Ennen en nähnyt punaisia autoja. Paitsi sitten kun ite ajelin punaisella, tuntu ettei tiellä liikkunutkaan muita kuin punaisia autoja. Enkä osannut aatella että syöpää sairastavia ihmisiä onkin niin paljon enemmän näinä vuosina kuin terveinä vuosinani.Sitä näkee asioita jotka itelle on silläkin milläkin hetkellä ajankohtaisia.  Tottakai voi kuvitella mitä toinen käy läpi. Mulla itellä ainakin on paha tapa olettaa ja luulla tietäväni kaiken. Joo. Myönnän. Kaikkitietävä ja osaava. Joskus sitä tippuu korkeelta ja lujaa. Tulee mustelmia sieluun. Onneks ne paranee.

Mulla on hyviä ja huonoja päiviä. Ja olen joskus ollu kiukkunenkin kun mun ei anneta olla rauhassa. Käpertyä soffan nurkkaan naama mutrulla. Ottanu päähän kun joku soittelee päiväkaffeelle. MUTTA loppuviimeks se onkin hyvä ettei anneta masistua sinne soffalle. Sitä sitten havahtuu että hei, en mä olekkaan yksin. Joku välittää. ja juu. Se on tärkeää. Sitten kuitenkin. Kun on joku joka ei anna sun.. ÄSH! Tuleeks tästä nyt mitään tolkkua? Uppoo vaan syvemmälle suohon :)

Koira on ominut yli puolet isommasta soffasta. Se on mun kans maannut ja kattellut toisella silmällä kokkiohjelmia. Nytkin se makaa tuolla ja uikuttaa mua seurakseen.

Voidaan sanoa että viikko menee kuurin jälkeen ketuille. Jalkoja särkee ja väsyttää. Nou panik. Elämä toimii kolmen viikon sykleissä. Viikko hunninkolle,toinen puoliteholla ja kolmannella täyttä sataa.Tälläi menee vielä hetki. Onneks ollaan kesääpäin menossa ja meillä alkaa synttäriruljanssit!

Palaillaan!!

Terkuin BIKKE

RÄKÄ POSKELLA

30.3.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Moikkista

Tänne kuuluu nyt tämmösiä.

Viimeviikon hoito lykkäänty kun meikäläisen veriarvot olivat liian alhaiset. Neutrofiilit 0,5 luokkaa… Se pikkasen harmittaa koska sitten alkaa aattelemaan että Ilmarin saa pari pojoa ja minä menetän. Ja nyt on vielä räkä poskellakin :) Eipäs ole minulla ollukkaan moneen vuoteen. Tänään pakotin itseni sängyn pohjilta kummitädin 70 vuotis kekkereille. Saattaa kuulostaa pöljältä kipeänä lähteä mutta ajattelin sen niin että me olemme molemmat reunalla hoippujia. Sillon pitää takertua jokaiseen ilon hetkeen. No olipas toikin nyt sanottu noin. Tiiät kyllä mitä tarkoitan.

Toivottavasti seuraavat verikokeet ovat iskussa ja päästään hoitoa loppuviikosta antamaan. Töihin en huomenna aatellut mennä ja toivon ettei yön aikana tulisi kuumetta :) Sängyn pohjalla makailen. Siis huomenna.

Ens viikonloppuna meillä onkin hautajaiset. Sen tähden olen miettinyt kuolemaa vaikken sitä ajattelekkaan.  Isäni muistotilaisuudesta ei ole jäänyt muistiini muutakuin erään nuoren naisen lausahdus:: Ainakin teiän isä kuoli onnellisena! Eikös se silloin ole hyvä jättää maanpäällinen elämä kun on elänyt onnellisen ja antoisan elämän. Mistä se hyvä elämä sitten tulee?

Tänä viikonloppuna se on koostunut yllätysvieraista. Lidlin pahasta tiramisusta. Puhtaasta saunasta. Burana purkista. Hukassa olevista kevät kamppeista. Pestystä autosta. Uudesta kuvakollaasista seinällä. Suklaarusinoista. Siivotusta vintistä. Karjala avustuksesta. Räkäpapereista. Tusinoista aivastuksia. Niin ja nousinhan tänään sängystäkin vasta puol 4.

Matti Nykänenkin sanoi että elämä on ihmisen parasta aikaa :) )

Leskenlehdenkin jo pongasin. Ihanaa kevään merkkiä! Kukkapenkki on aikas surkea esitys näin ennen viherryskautta. Siemen/perenna kuvastot ovat ärsyttäviä katsella. Päällimmäisenä aatoksena on itsekäs haluaminen…Mä haluun tollasia ja tollasia kukkia.. Kohta täytyy tehä sata metriä lisää perennapenkkiä että saa kaikki himonsa taltutettua. Sitten niissä kasvaa iloiten voikukka :)

Meidän näkyvin kevään merkki on trampoliini. Se on taas kasattu eli nyt on virallisesti tällä mäellä kevät!

Tuos joku päivä tein pussista italianpataa. Nuori mies totesi meidän olevan globalisoitunut perhe? Ihmettelin sitä tovin ennenkuin hän selvitti että kos syödään italialaista ruokaakin. Sama globaali ilmiö tais olla eilenillalla kun syötiin tomaattivuohenjuustobasilikakeittoa. Se soppa sai poijiilta arvosanaksi 7-. Kyllä sitä ihan söi mutteivat kuulemma ravintolassa tilaisi. Kanapekoni cesarleipä tosin sai kehuja. Paitsi se vihreä osio..  Mukavia tollaset kotitestaukset. Mukelot kyllä äkkiä ilmaisevat onko uusi makuelämys maukas vaiko jotakin ihan muuta. Mettäretkellä kävin pikkupoikien ja koiran kanssa. Pyry karas siellä niinku heikkopäinen. Yritettiin opettaa sille temppuja lihapullien kera. Oppihan tuo ainakin ryömimään. Pojat “triftas” pikkuisella 12 tuuman pyörällä ojien jäillä. Vähän sai häntäluu kolhuja. Muttei kuulemma haitannut. Hampaat säästy tällä kertaa.

Näihin tunnelmiin

T:BIKKE

KEHTAAKS SÄ?

15.3.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

MOIKKA

Ei mitään kummallista tänne kuulu. Maanantaina pitäis mennä töihin edellisen syton jälkeen. Vieläkin on jalkojen ja sormien pistelyä havaittavissa. Hiuksethan alko sitten ekan kerran jälkeen lähtemään.. Sain sillon keskiviikkona annokseni ja seuraavalla viikolla tiistai aamusti heräsin siihen kun tuo hiusnahka oli kipeä! Arka ku mikä! Sillon vielä ei hiukset olleet valmiita lähtemään mutta siinä sitten parin päivän kuluttua..Viikon niitä haroin viispiikkisellä aamulehteni väliin kunnes kyllästyin. Partakoneella vedettiin loput. Tosin kahtena eri päivänä. Oli meinaan päälaelta sen verran arka ettei yhdellä kerralla voinu tehdä siistiä jälkeä. Plikka viimeisteli hiuslookkini ennen lääkärin vastaanottoa. Sillon kun ekoja tupsuja ajeltiin koki poikani ilmeisesti kovankin järkytyksen. Olihan hän 4-vuotiaana nähnyt minut ilman hiuksia mutta aikaa myöden ilmeisestikkin unohtanut… Katteli siinä tarkkaan toimitusta. Totesi: ÄITI!! SÄ OLET RUMA!! JUUU OOT SÄÄ!! JA lähti pois. Tuli hetken päästä ihan iholle ja kysyi: ÄITI. Meinaaks sää mennä huomenna töihin? Vastasin että tietysti. Hetken päästä kysymyksenä oli: KEHTAAKS SÄÄ? Meinas että kalju nainen on jotain sellaista mitä ei kuuluis olla.

Millai se menee että lasten suusta kuulee totuuden :)

Olin tuossa viikon ajan aika vetämättömissä.  Oonkin tässä miettinyt et onko kuolema koko ajan olkapäällä? Takaraivossa? Siis enhän mä sitä ajattele. Eikä sitä kotona toitoteta. Ihan turha saastuttaa koko perhettä. Vaikka niin joku voisi luullakkin. Ettei ihminen pysty normaaliin elämään enää ollenkaan kun on saanut paska diagnoosin. Kattia kanssa sanon mä. Ihan turha tulla sanoo mulle etten pysty koska se on soopaa ja sitä on turha yrittää käyttää mua vastaan! Tautia meinaan.

Kukkien mukuloita olen jo ostellut ja laittanut jos jonkunlaista pihasuunnitelmaa paperille. Aikas huisia! Narsissit. Sieltä nekin vaan pukkaa ennenaikojansa niinku tänä keväänä. Pajunkissat on paksunansa. Aurinko paistaa ja ne iänikäiset likaiset ikkunat muistuttaa pesemättömyydestään. Pestään kun jaksetaan…

Huomiselle päivälle on suunnitteilla vähän maalausta ja tuunausta jaa jaa,,, tiä mitä sitä vielä keksii…

Oikein mukavata kevättä sulle!

TERKUIN:B

MISSÄ MUA HOIDETAAN?

2.3.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Heipsan kukkuu!

Kuten mä lupasin niin kerron nyt pikku stoorin luupiikistä.

Kyseessä ei siis ole sellainen luupiikki mikä tulla tupsahtaa esim:jalkapohjaan.

vaan hoidollisesta luupiikistä. Eli sain aikoinani ensin luulääkettä pillerinä mut se vaihdettiin tyksissä käsivarteen tuikattavaan vahvempaan luupiikkiin. Saan sen 6 viikon välein. No TÄHÄN asti sain sen ekaks Tyksistä ja sitten taasen Satkussa. Eli poris. No nyt kun olen siirtynyt Docratekseen tutkimuspotilaaksi en saa sitä sieltä koska se ei kuulu tutkimuslinjaan. JA koska en  ole enää poris hoitolistoilla en saa sitä sieltäkään. Siis yhteiskunnan piikkiin. Tää tuli mulle vähän niinku puskista. Että mä en sitä sulle enää ilmatteeks anna kun menit petturi toisen hoidettavaksi. Kummallista byrokraattia! Luulis että hoidettais kokonaisvaltaisesti edelleen kotipaikkakunnalla. Koska kun mulla hesan keikat loppuu , palaudun ehkä takaisin porin listoille ja sitten heillä onkin tas mun ongelmat edessään. Mä tein viikon mittaisen väsytyksen poriin. Soittelin siis joka päivä ja kyselin joko he olisivat päätöksensä tehneet siitä piikistä. Eli ruinasin ilmaista piikkiä koska olen ihan peeaa.. Tollai niinku suomeks :) Sain sen piikin. Kiitos siitä onkolokiselle poriin. Jatkossa joudun sen ottamaan yksityisesti Docrateksessa… Käsitykseni mukaan piikille jää hintaa kelakorvauksen jälkeen sellaset 300€!! Ei siis mikään pikkuraha! Lääkekatto tulee äkkiä täyteen mutta kyllähän tuollainen raha kirpaisee..

Oon muuten Docrateksen keikoilla muutaman kerran jutellut muiden “asiakkaiden” kanssa. Hassusti aina sama kaava toistuu.. Eli ollut Hussissa yms. hoidossa hetken. Lähetetty kotiin kuolemaan ja ovat päätyneet saamaan Docrateksessa sitä hoitoa mikä olisi taistelevan lääkärin kuulunut määrätä muualla mutta katsonut tilanteen turhauttavaksi , toivottomaksi. Eräs rouvakin totesi ettei oma elämä ole liian arvotonta etteikö hän sitä yksityisesti hoitaisi? Kysynkin nyt: luovuttavatko tavallisen kansan , veronmaksajain lääkärit liian aikaisin? Ovatko he jo liian leipiintyneitä omassa ammatissaan? Ovatko säästöt aiheuttaneet sen että lääkärin pitää valita potilaista se jota voidaan budjetin rajoissa hoitaa? Ja minkä verran? Hoitotakuu? Mikä se on?

Ihan pöljää!

Tiistaina herätessäni totesin hiuksieni olevan kipeät! Päänahka oli arkaakin arempi! Nyt se kaljuuntuminen on sitten alkanut :) ) Kohta pitää laittaa rusetti teipillä päähän! Mulle kyllä tarjottiin kylmähattua? Luulin et hoitaja vitsailee. En ollu ikinä kuullukkaan sellaisesta. Mutta joo hyvässä palvelussa on myöskin osana potilaalle kylmähattu! Silloin kun verenkierto kylmyyden tähden päänahassa hidastuu ei sytostaatitkaan sinne täydellä höökällä iske ja hiuksetkin pysyvät päässä kauemmin! Ihme juttuja ovat keksineet :) En kuitenkaan halunnut jäädyttää viimosia harmaita aivosolujani.

Kattelin yhtä elokuvaa. Siinä nainen sanoi miehelle..kaljulle miehelle ettei se ollu sen naisen tyyppiä. Katos kun mulle tulee kaljuista mieleen deororantti! Se rollon! HAH!! Mutta rexonaa käyttävä saa aina kavereita :) ) Kainaloon ja kaljuun :) )

Ens viikolla ajelen taas parina päivänä hesaan. Käyn kattoos mukeloitani ja jos nyt vähän extra kyläilisikin.

Aurinkoa ei ilmeisesti matkaseuraksi tule mutta ei se haittaa. Paistaa sitten kauniimmin seuraavalla viikolla :) )

KIRJUUTELLAAN terkuin BIKKE

 

 

 

 

ELÄMÄ VOITTAA

19.2.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Anteeks , Anteeks!!

Pientä suhinaa ollu viime aikoina jotta höpinätkin ovat jääneet!!!

MUTTA siis.. Meiltähän tulee matkaa hesaan joku 220 kilsaa sivu. Olen nyt suhannut tätä väliä muutamia kertoja pikkasella aikavälillä. Yks maanantai osuin Jokioisille just sillä hetkellä sattuneen kolarin aikaan. Rekka ja henkilöauto. Ihminen oli vielä siinä rusinassa. Loppumatka hesaan menikin menikin miettiessä syntyjä syviä. Millai voi pienen ihmisen mielikuvitus laukatakkaan..

No Docrateksessa minusta otettiin jotain 8 tuubia verta ja kuvaa.. Siinä kuvauspöydällä sainkin poskien punotuksen ja nolotuksen mutta selvisin. Kats kun maatessani siinä laverilla piti polvien alle laittaa tyyny. No miehän olen ketterä kuin gaselli ja heilautin kinttuni kohti taivasta. Nii sillonhan se pääsi. PIERU. Salaman nopeesti juoksi ajatus et millais tää juttu nyt käännetään omaks eduks. No onko kuule pikkasen vaikeeta? Ekaks tokasin et HUI! Tosi naisellinen linja siis jatkui.Seuraavaksi sanoin : Meiän pikkupoijaat sanoo aina et pieru piristää päivän. Se oli sillä kuitattu. Eli opetus: ennen kuvantamista käy vessassa väkisin pieruttelemassa.

Tuosta parin päivän päästä olin taas hesassa. Sain kotio varjoainelitkua jonka nautein runsaan veden kera. Ja koska joskus olen liian omatoiminen , aattelin ennen kuvausta juoda lähes litran lisää vettä. Join ja join ja sitten selvis et oon väärässä kerroksessa ja kun pääsin oikeeseen todettiin että apua. Sun pitää juoda vielä puol litraa varjoaineen kera!! No tuos kuvauksessa ei olis ollu varaa ilmavaivoille. Juu nou :) ))

Joskus kauan sitten vanhempainillassa olin kans reipas. Juotiin siellä pulla kaffeet kertakäyttöastioista. Siinä jutustelun tuoksinassa keräsin kupit tasseineen pois. Opettaja katteli hetken ja sanoin: Kiitos aktiivisuudestasi. Olisimme saattaneet juoda vielä toisenkin kupillisen!

Sitten taas parin päivän päästä ajelin jälleen pääkaupunkiseudulle. Tällä kertaa saamaan sytohoitoja. Tutkimushaara arvottiin ja suoneen tipahteli seuraavan 5-6 tunnin ajan litkua. Aika meni nopeeta. Ihan oikeesti. Palvelukin pelasi.

Ajelin sieltä sitten kotiin. Kortisoonin vaikutuksen alaisena aloin seuraavana yönä puol kolmen aikaan maalaamaan makkarin lattiaa kun ei tullut uni. JA muutenkin olin tosi tehokas torstaipäivän. Siihen se sitten loppuikin kuin päättömän kanan lento.

Kivasti alkoi hiihtoloma. Olin varannut Naantalin kylpylän viikonlopuksi.Ihan kivaltahan se hotelli näytti perjantai iltana pimees saati sitten sunnuntai päivällä valosaan aikaan. Olin maannut KOKO viikonlopun hitooksen leveessä sängyssä. Välillä konttasin vessaan. Järkyttävä särky kintuissa. Pahaa ei tehnyt mutta se särky! Jos olis ollu moottorisaha siinä saatavilla olisin nyt jalaton. MIKÄÄN särkylääke ei auttanut. Ja juu popsein niitä koko vuoden edestä. Jalkapohjat eivät antaneet kävellä. Muttei olis kyllä muukaan kintun osa. Viikonloppu hotellissa meni ilman aamiaisia , kylpylöitä ja putouskin meni ihan totaalisesti ohi.Sillon 2009 kun sain viimeks suoraan suoneen  , niin silloinkin särki kinttuja. Muttei lähellekkään noin! Ja vieläkin kolottaa.

Mutta aina pitää uskoa siihen että elämä voittaa. Niin uskon tässäkin elämäni vaiheessa käyvän. Nyt lähen poriin luupiikille…se onkin kans mielenkiintoinen kuvio…

MYÖHÄSTYNYTTÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ SINULLE!!!

Loov juu! T:B

KIRJE ISÄLLE

2.2.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Moikka iskä.

Mää oon sulle VIHANEN!!

Olisit voinu olla ruikkimati mua maailmaan!! Olisit tehny jonkun muun tyttären.  Nyt me saadaan kaikki kärsiä sun tähen!! Olisin halunnut elää 80 vuotiaaksi kurttuiseksi ja kärttyiseksi mummuksi. Saakelin geeni vikainen suku!!

Teininä aina ootin jonkun uuden isän tulevan ameriikasta ja vieneen mut pois. Sillä olis ollu paljon rahaa ja iso talo. Niin mun ei olis tarvinnu nukkua pikkusena tyttönä olkkarin soffalla.

Mä olen sulle vihainen mutta niin äärimmäisen ikävissäni!! Itse asiassa mä olenkin sulle vihanen kun jätit mut. Liian aikaisin. Kaivelin keväisiä kukkapenkkejä kun ramppasin porissa pitämässä sua kädestä . Aina mä luulin tuntevani sun puristuksen kädessäni. Harhaa.

Muistatko kun joskus soitin sulle että hae mulle tarjous pioni porista. Sitten sä ajoit 120 kilsaa tuodaksesi sen mulle. Ostit itelleski. Rakkaasi sanoi sun makoilevan nurmikolla keväisin ja olit käskeny Ainin olla hiljaa. Kun sä kuuntelit narsissien kasvavan. Tai kun me naiset lapsineen lähettiin Kirjurinluotoon seikkailemaan. Tilattiin sulta kaffeet ja kastamiset. JA SÄ TOIT!

Käytiin muuten Ainia kattoos jossain kohtaa.. Kaadoin sille kaffetta. Siltä tuli itku.. Ei oo kukaan palvellu sun jälkees. Ja niin multakin.

Me tehtiin usein suolamullikoita. Paistettiin lauantai makkara piffei voissa. Käytiin tekemässä rivin lottoa. JA senkin mä muistan kun olit vaunuttelemassa tyttären tyttären kanssa. Olitte käyny kaupassakin. Ihmettelin vaan miks mun 8kk ikäinen plikkani oli ihan tulipunainen naamastaan.. syyksi löytyi turkinpippuri!!! Hyvä iskä.

Aina hait mut lallikselta jaa jaa millon mistäkin. Ei ollu meillä kavereitten kaa hätäpäivää rimpsareissuilla. Aina päästiin kotio. Marika sano pikkupoijiille yks päivä että tosi harmi kun ette Veijo pappaa tuntenu. Se oli mukava ja olis tykänny teistä. Niin totta. Sulla oli aina aikaa vetää meitä nöösejä nokasta. Kalleks sanoit Marikaa 1 vuotiaaks asti :)

Parhaat muistot tulee lapsuudesta. Ihan hassuja juttuja muistaa.. niitä mä toivon munkin muksuin muistavan.. Toivottavasti eivät kuitenkaan sitä kun käskin laittaa autossa verhot kiinni. Tarkoitin turvavyötä. Tai kun raksamessuilla söin yhen muksun talletukseen jättämät karkit.. Tai …

Mut iskä hei.. Siellä pilven päällä kun mua oottelet muitten rakkaitteni kaa.. älä huijaa nitä ristiseiskassa :)

Mä tuun kyllä vielä joskus!! Sit halataan.

KIITOS!!!

26.1.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Siis aivan superhyper kannustavia kommentteja!!

Myönnän. Joillakin kohdilla kommentteja itku tuli ja joillakin nauru! Siis sillai hyvällä mielellä :) MAhtavaa painavaa kirjoitettua sanaa!! Merkityksellistä!

Kyllä meissä on voimaa vaikka millä mitalla. JA kunhan saan tuon “huonon” ruokavalionikin aisoihin niin eiköhän tässä porskuutella vielä tovi. Niin ja se liikunta!

Yks 80 and ovver sano mulle et olen kait pyöristynyt :) ) Voi pappa kulta kuule! Kyllä naisessa pitää mässyä olla.

Kävin muuten luistelemassa yks ehtoo kaameessa pakkasessa. Pelasin poikain kans lätkää. Enkä kaatunu ko kerran. Silloinkin huusin poijaalle että JARRUTA!! No ei hää ehtiny jonka seurauksena tuli yhteentörmäys. Kats ku mä heiluin ko känninen heinämies enkä saanu pyssäämään! Kuten omat poijaat mulle totes: harjotus tekee mestarin… No harjuutellaan. Jos pakkaset olis tänpäivän sorttia niin mikäs siinä.

Mitäs mulle muuten kuuluu… No töis ilmoitin etten tiedä kuinka tuun töissä käymään vai tuunko lainkaan sitten kun hesa souvi alkaa.. Oli kuulkaas kova paikka. Ainakin osittain. Mun normi työnjohtajani tuli kyselemään että mitä??!! Meinaakko sää pois jäädä.  Siinä oli tiukka paikka. Mutta sain hymyiltyä että joo. Näin siinä taitaa käydä . Kyllä se kuulkaas on niin ettei sitä hyvää työyhteisöään korvaa mikkään. Tietysti elämänsä täyttää muulla hömpötyksellä mutta tunnustan. Tykkään mun duunista ja tovereista. Olen pystynyt luomaan mahtavia uusia kaveruus suhteita. Nähdään työajan ulkopuolellakin.

On työminä , äitiminä , vaimominä.. Kaikki vähän erilaisia mutta sama punainen lanka kiertää mahtisielussani.

Tänään maalasin lautalattiaa ite ihan ekaa kertaa.. Ans kattoo minkälainen on lopputulos.:) Kehtaako näyttää vai lähenkö kokolattiamaton ostoon?

Huomen pitää töiren jälkee käydä leipomuskaupassa. Tullee nääs Moskovasta vieraita!! Mahtavaa!! Mitäköhän herkkua leipois? En ainaska blinei. Joskus muinoin satuin Stocmannille kun siellä maisteltiin blinei.. Minä tietty suinpäin sinne. Kos jotai ilmatteeks saa :) ) On muuten äärimmäisen vaikee ihmistungoksessa sylkeä paha ruoka suustaan jonnekkin niin ettei herätä epäilystä :) Yskästä servettiin :) ))

Mutta näillä mennään nyt tovi ja ilmottelen kun jotain suurta tapahtuu! Esim: iskee salama , ajan oijaan , murran jääkiekkopelis ranteeni , saan vettä polveen lattian maalauksesta , kävelen aamuyöstä päin vessan ovee….

 

Erittäin aurinkoista elämää siul!!

T:BIKKE

MUA ITKETTÄÄ

19.1.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Kyllä tää on sellaista ala ja ylämäkeä ilman jarruja.

Sillon kun 2009 jäin pois töistä sairaslomalle rintasyövän tähden jäi meiltä työmaalta eräs toinenkin nainen ja ihan samasta syystä. Meillä meni molemmilla ihan hyvin sairastumisen ensimmäinen vaihe. Nähtiin töissä muttei koskaan juteltu vakavasti. Katseet tiesi kertoa : olen kanssasi samassa veneessä. Sittemmin sain terveen paperit mutta hälle kävi huonommin. Mietin silloin miksi toiset selviää ja toiset eivät. Ajattelin olevani onnekas. Ajan päästä molemmille kävi huonosti. Hän kuoli. Rauha sielulleen. Minä taas onnekkaana ajattellin olevani se selviämis prosentti. Katin paskat! Sain hitooksen huonon diagnoosin ja mie romahin.

Puol vuotta on mennyt omasta mielestäni aikas hyvin. Saanut hyviä vasteita sytostaatille. Haiman klimppi hävis saturnukseen.. töis on mukavaa…

Paskat!!

Porin lekuri sanoi et hyvillä mielin ollaan ei mitään ihmeellistä ja sytoja laskettiin…

Sitten saan soiton hesasta. Se onkin jokin seitsemäs aisti joka lähtee vimmatusti pyörimään.. sen saa päälle lääkärin katse  , hoitajan ilme , sekä soittavan lääkärin jutustelu. Sitä vaan tietää et nyt sataa ja rankasti.

Niin siis soiton aika selvis ettei se sytostaatti olekkaan toiminut ihan toivotulla tavalla. Joitakin pesäkeitä on “pois pelistä”  MUTTA LISÄÄ ON POKSAHDELLUT!!!

Itkin pari päivää. Mikä tunne oli päällimmäinen? VIHA! Pirun porilaiset! Kuka niitä kuvia kattoo ja  jos vertaa niin  mihin??

Kiroisin jos voisin.

Nyt on sytot tauolla ja minusta tulee koekaniini. Se tietää..MITÄ?! Soitellen sotaan lähen mä. Saakeli mua nujerra yks Ilmari!

Mietin vaan niitä suuria suunnitelmia tälle kesälle. Lupaus Legolandiasta pitäisi lunastaa… piha laittaa.. viettä rakkauden kesää… Mut jos mä nukun niinkuin kesän 2009!

Joskus mietin sitä , onko tauti muuttanut mnua jotenkin? Onhan se. Lähinnä niin ettei mun tartte mielistellä ketään. Ihmisestä pitää löytyä se aitous. Pitää uskaltaa ja kehdata tehä niinkuin intuaatio sanoo.. Jos jotain aikoo pitää se tehä nyt! Manata ja halata :) )

Mulle on miljoonasti sanottu ettei ihmiselle anneta enempää kuin jaksaa kantaa. Äärimmäisen vahvistava lause. Jos Taivaan Isä on sitä mieltä et mä jaksan niin minähän jaksan. Ei tässä ole muita vaihtoehtoja enää…

Luajan kiitos aurinko on ruvennu paistelemaan. Sekin on voimaannuttavaa.

Mitää muuta voi sulle sanoo kuin AURINKOISTA ALKAVAA VIIKKOA!!

TERKUIN BIKKE

HELLOU HELLOU

12.1.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Tis iis Birgit fröm finlant… ai äm koollink to juu..

ÄSH! Mä teidän! Ihan sairaan huono toi mun enklanti.

Oon tänään siivonnu tukka tötteröllä keittiötä! Mä oon kyllä sellainen tavara-lover :) Selkään ottaa. Ihme kyllä koska ei kaameesti ole kolottanut viime aikoina . Ehkä se sytojen laskukin vaikuttaa..

Mutta hei

mä en muista oonko kertonut.. No jos oon laitetaan se vanhuusiän dementian syyks! Eli tapahtui eräänä kauniina.. no se mikään kaunis päivä ollu.. Räpäskää sato aika kivasti ja ukko-kulta heitti mut porin cittariin pika ostoksille. Eli menin siis etsimään Patun ja Tatun virheistä viis peliä! Ei ollu siellä eikä kyllä ole löytynyt muualtakaan. Olisin niin halunnut sen meille koska mä olen virheiden mestari!  niin siis kävin kaupassa ja syöksyin päätä pahkaa autolle. Avasin oven ja hyppäsin..mut en sitten hypännytkään pelkääjän paikalle koska AUTO OLI VÄÄRÄ JA KUSKI KANS! Sanoin siinä sitten et OHO VÄÄRÄ AUTO! Johonka jäbä sano:NIIN MUNKIN MIELESTÄ! Siis mistä niitä autoja muka erottaa? Sama väri ja pakettiauto! No niin.. en tiiä kummalle jäi pahemmat traumat mutta ollaan me sille episodille naurettu. Siis jälkeenpäin. Se ukko tais luulla mua hulluks.

Ai niin.. Löysin rikkimenneen kananmunan..jotain 4 viikkoa vanhan. Oli tuolla yhes vetolaatikossa. Voin kuulkaa sanoa et HAISI!! Jos joku nyt ihmettelee miten se on siellä voinut näinkin kauan olla..Mä ihmettelen sitä kanssa!! Tosin meidän miesten motto on :pieru piristää aina! Ni onks se mikään ihme sitten et munat posahtele ja jää unholaan!

Aika tavallista menoa ollu. Ei mitään ihmeellistä paitsi se että Tätini kävi autonsa kans huollossa ja siitä parin päivän päästä soittaa enklannista mies ja kyselee et olit käyny huollossa autos kaa! Syy miks mä haluan tän nostaa esille on se et soittelin potilasarkistoon kysyäkseni onko kuvat lähetetty Docratekseen. Hän ei nähnyt mun käyneen eikä tiennyt onko lääkäri lähettänyt niitä!!!!! Talon sisällä ei tiedetä mitä lekuri tekee mut enklannis nähään kun joku täti käyttää autonsa Porissa huollossa!!! Kysympä vaan???? Ja sitten muuten sekin on mun mielestä hullua. Kun olet lekurilla ja tarviit reseptin uusinnan. Sulta kysytään lupa mennä reseptikeskukseen sun resepteihis?? Mihin ollaan menossa joustavan työnteon suhteen??

Ihan pöljää.. Se alkaa kaikota se MAALAISJÄRKI!

Mutta mitäs noista. Kunhan mä vaan muistan mun nimeni.

Terkuin BIKKE