KESKIVIIKKOA

8.7.2015 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Moikkis!

Kuinkas kesä on lähtenyt käyntiin? Mukavasti?

Tuntuu ettei ole lähtenyt käyntiin ollenkaan.Noin niinku ilmojen puolesta. Voidaankin sanoa jotta on ilmoja pidelly :) Piilossa. Välillä uhkaa tulla kovakin helle mutta matkalla lähimaille se laihtuu..Käytiin viimeviikolla Imatralla. On se vaan kaunis kaupunki. Paljon nähtävää. Tiedä sitten kuinka paljon olis ollut kun ei kaikesta tiedetty. Opastetulla kiertoajelulla käytiin ja paljon opittiin historiasta. Muksutkin muistaa tarinan Yrjöstä joka sodassa kaatui ja kuinka isä lapsensa ruumiin käsiinsä etsi… Huomasivat myöskin hylätyn tuberkuloosi sairaalaan kammottavuuden. Matkailu avartaa ei ole ihan tuulesta temmattu lausahdus. Ihan kotimaassakin riittää uutta opiskeltavaa.

Huomenna ampaisen taas hoitoon hesaan. Puoltoista vuotta on jo tullut ajeltua kakkostietä ees taas. Joku voiskin rakentaa uusia taloja matkan varrelle niin olisi jotakin katseltavaa..

Saan nyt sitten toisen kerran hoitoni tuon portin kautta. On se vaan näppärä laite. Helpottaa monen asiaan sotkeutuneen hommia .) Tiistaina kun kävin Docrateksessa oli mulla matkaseurana ystäväni. Tulinpa aatelleeksi kuinka todeksi sairauteni siinä hälle kävi? Poissa silmistä poissa mielestä jäi taka-alalle. On se hyvä että ympärillä on rakkaita ihmisiä… Sellainen kantava voima.  Ei se oma perhe osaa olla osana tätä matkaa niinkuin ystävät. Vaikka läheisiä ovatkin niin kuvittelen heitin miettivän asioita erilailla kuin esim:aviopuoliso. Voipi olla niinkin ettei puolisot osaa olla siinä tuskassa ja tuiskeessa mitä vakava sairaus elämään teettää. Ja mikäli ei puhuta voi käydä huonosti. Kannattaisi olla tunneköyhä niin ei sattuisi sieluun niin usein. Joku päivä olin taas nelosen arvoinen äiti kun komensin pelivehkeet jäähylle. Jossakin pelissä oli muksu saanut kamulta siivet ja samana iltana joku toinen tyyppi oli ne siivet varastanut. Siinä oli tuskaa koko ilta yömyöhään seuraavaan päivään saakka. Liekkö vieläkään päässyt pettymyksen yli. Kovaa touhua tuo pelimaailma. Mutta ei mua toi nelosen numero haittaa… Ei mun kympin vanhempi kuulukkaan olla. Saati lapseni ystävä. Heitin kuuluu etsiä ystävät omasta ikäluokastaan ja minä yritän olla se aika ajoin inhottava aikuinen. Ai niin.. Olin muuten eilenkin nelosen mutsi! Lupasin hakea DC reput Ideaparkista mutta se kauppa olikin sulkenut ovensa jossa niitä oltiin katteltu! Nyt ei koulunkäynnistä tule enää ikinä mitään!  Sori reksi.

Toivottavasti pääsen huomenna kotio kun kaksi kertaa olen viikon sisään “hukannut” autonavaimen. Ensin se ui jorpakossa ja sitten unohdin sen Lidlin kassalle. Ei kahta ilman kolmatta pruukataan sanoa…  Vessanpytyssä se ei ole vielä uinut..

Huomenna toivottavasti nään isojakin muksuja kun pääkaupunkiseudulle eksyn..

Meillä oli tuossa taannoin hieman sekuntipeliä josta pääset lukemaan tästä.

Muksaa loppuviikkoa sinne kaikille!! Kanssasisarille lähetän voimahalauksia!!

T:B

LASKIMOA

23.6.2015 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

IMG_2479 IMG_2511-001Siellä se laskimoportti nyt on. Toimenpide oli nopsa ja sujui mallikkaasti. Ei siinä ehtinyt kissaa kovinkaan montaa kertaa sanoa kun oli jo kaffekuppi kourassa “valvomossa” Myöskin parantuminen sujui mallikkaasti. Jonkun verran otti kainaloon pienet nostelut ja vaihdekepin vääntely. Onneksi nukun yleensä vasemmalla kyljellä niin ei totutusta nukkumisasennosta tullut vieroitusoireita. Kipuilua kesti jotain 4 päivää.. Reilu viikko portin laiton jälkeen sainkin jo seuraavan kuurini sen kautta. Pikkasen neula kirpasi ja pistos kohtaan tuli mustelma. Ihan kaameeta kun juuri siihen kohtaan joka niin priimalta näytti tässä kropassa. Ei vaan… Yks mustelma sinne tai tänne ei hetkauta.. Naiseus ei enää kärsi! Hieno juttu tuollainen sisäinen annostelukanava. Helpottaa niin monen elämää. Hoitsun ja hoidettavan.. Ruottissa kuulemma laittavat aikas äkkiä ilman poksuvia suonia. Portin siis. Tuon “hoito” kuvan otti naapurini :) Kiitos siitä! Dokiksessa olen saanut uusia tuttavuuksia. Vaikkei siellä aina jaksa pälistäkkään koko aikaa on välillä kiva heitellä juttua vierekkäiseen petiin. Sain kehuja siitä kuinka näytän hyvältä. Nyt verrataan tietenkin syöpäpotilaaseen yleisesti. Rusoposket ja pallopää. Hiustyyli mitä hurmaavin :) On oikein mieltäylentävää kuulla näyttävänsä elinvoimaiselta. Tulee WINWIN tunne. Sillä jaksaa taas huomiseen.

Mun pitää nyt kyllä sanoa että on noista myrkyistä ollut pikkasen apua muuallekkin kehoon kuin vaan Ilmariin itseensä. Raajat! Sormet ja varpaat ei palele niin kovin kuin alkuaikoina. Jatkuvasti oli jääkalikat. Nyt voipi sanoa että tuntuvat lämpimiltä..joskus. Aina löytyy jotakin hyvää kun oikein viitsii etsiskellä. Ajattelin huomen aamulla nousta miss positiivisena! Sekä mennä maaten miss positiivisena :) Ans kattoo kui muijan käy? Pysyykö aurinko taivaalla ihan koko päivän!

Koskakohan se kesä alkaa? Noin niinku lämmöllisesti? Eipä ole pelkoa rusketusraidoista. Ei edes villasukan ja punttein rajamaastossa.

Muksaa keskiviikkoa sulle

T:B

 

HEI

7.6.2015 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Olen monesti kirjoittanut kuulumisiani… Siitä kuinka helppoa on facebookissa huijata mukamas “samassa” tilanteessa olevia ja ruinata rahaa.. Siitä kuinka joku valittaa laiskoista kerhotädeistä jotka eivät panosta äitienpäivä kortteihin.. Siitä kuinka hautakiven tulo kestää 8 kuukautta vaikka onkin jo maksettu..

Latasin kuviakin mutten saanut niitä asettumaan tekstiin..

Olen poistanut kaikki kirjotelmani. Tuntuu ettei minulla ole mitään sanottavaa. Että huutelen tyhjille seinille.

Tänään olen käynyt kummityttöni valmistujais juhlissa. Hänestä tuli metsäkoneenkuljettaja. Huisia! Onnea vielä<3

Hoidot ovat mallillaan mikä tarkoittaa sitä että kaikki suurinpiirtein ennallaan. Ilmariahan on tuolla kallossa , olkapäässä , rintarangassa , kylkiluissa , jossain päin nikamia , lonkassa..jos toisessakin.. en edes muista.

Huomenna menen Laser Tilkkaan. Laskimoportin laittoon. Ymmärrän täysin miksi sen tarvitsen! Suonet ovat jo tehneet tehtävänsä. Ei enää monen reiän kokeilua eikä hoitohenkilökunnan kiusaamista.

Se oli hyvinkin ristiriitainen hetki kun tajusin tuon portin tarpeellisuuden. Tunsin kuinka tipahdin pilvilinnoiltani kalliolle. Olen sittenkin sairas. Enempi tahi vähempi. Hassua mitenkä sitä herää aikaajoin todellisuuteen.  Jännittääkö? Sanon että ei. Miksi sitten olen vielä hereillä? Joudun kuitenkin aamusella lähtemään ja uni olisi tarpeellista ajomatkaan nähden.. Siinä ajellessani ehdin pohtia syntyjä syviä.

Tulevalla viikolla mieskin menee 2 suonen ohitusleikkaukseen. Häntäkin taitaa jänskättää.

Voi meitä!

Lapsilla alkoi kesäloma. Kovin on odoteltu uintikelejä mutta hukassahan nuo ovat. Kovin koomiselta näyttäisin toppahaalarissa Yyterin sannoilla. Lokitkin pelästyisivät :) Jollei pian ala lämpöä tuleman siellä nökötän sinihuulisten lasteni kera!

Jossakin luki ettei pidä ajatella/pohtia onnellisuuttaan. Ettei ihmisen kuulukkaan olla onnellinen. Vaan tyytyväinen siihen mitä on. Jos tyytyisi , tyrehtyisikö kehitys? Yhteiskunnan ja oma? Olen miettinyt omaa onnellisuuttani ja tullut vain surulliseksi. Ei siis kannata suunnata enrgioitaan tuollaiseen. Mennään zombina etiäpäin. Katsotaan mitä tuleman pitää.. Myös huomenna.

Palailen kertomaan kuinka minulla meni.

Terkuin BIKKE

 

 

ELÄMÄ HEITTELEE

13.4.2015 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Moikka

Ihan kivasti täällä menee. Hoitoja on saatu ja niistä toivuttu.

Nyt viikonlopuksi heittikin sitten sellaista pikkupommia ettei paremmasta puutetta :)

Ukko-kulta pääsi sisälle   keskus sairaalaan sydän ongelmien vuoksi. Täällä sitä nyt odotellaan koska saataisiin lisätietoa tulevista toimenpiteistä. Ei tässä ihan hengenkurimuksista ole kyse. Hyvää ennakoivaa hoitoa. Tosin syy sille löyytyy kyllä. Hällekkin tuli sellainen pakkoloma. Kun kokoajan on jotakin hääräämässä…Ilmeisesti meiän perheessä sairaudet ei enää kauhiasti heittele muksuja tai sitten heille on osattu asiat kertoa tyhjentävästi. Tietysti sekin kun  näkivät isänsä voivan ihan hyvin edesauttoi tilannetta.  Nukuttiin hyvin.

Jottei edesmennyt viikonloppu olisi mennyt ihan nappiin ,nousi minulle 38 asteen kuume isolla päänsäryllä ja nenun tukki räkä. Ei siis mikään huipputehokas viikonloppu takana päin. Nyt alkaisi olemaan ihan kohtalainen kunto ja jotain pientä voisi suunnitella tekevänsäkkin. Kukkapenkkejä olisi jo korkea aika käydä nyppimään. Pojan 10 synttäreitä pitäisi alkaa miettimään…Pitäisi ja pitäisi. Hassu sana. Pitäisi. Pitäisköhän se korvata sanalla TEHDÄ!

Joo pitäisi muttei nyt jaksa. Yks koltiainen tuli juur sisälle ja sano puuverstaan oven menneen takalukkoon. Tarvitsi kuulemma porakonetta jotta saa ikkunahärpäkkeen avattua ja sieltä kömmittyä sisälle. On ne vaan niin omatoimisia nuo muksut. Näin maalla omakotitalossa asuessa mukelotkin saa/joutuu kaikenlaisia juttuja tekemään. Mm. jatkokappaleita on teippailtu ajettavaan ruohonleikkuriin jotta työ onnistuisi. No nyt hää tuli ilmoittamaan että tarvitaan enemmän nauloja? Mitäköhän se siellä oikein hääräilee?

Taidan mennä vahtimaan ettei tarvita päivystystä :)

Puspus 😉

T:BIKKE

KUULUMISIA

24.3.2015 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Tuonne Docrateksen aulaan on loppukuun ajaksi telakoitunut Kanssasi kampanjan rintaliivivallankumous. Teoksen nimi ”5 000” viittaa lahjoitettujen liivien määrään, vuosittain rintasyöpään sairastuvien naisten määrään. Nähtävillä ovat viestit joita lahjoittajat ovat kirjoittaneet rintasyöpään sairastuville ,, sairastaneille , tutuille ja tuntemattomille.Teos on omistettu jokaiselle sairauden ja pelkojen kanssa kamppailevalle sekä heidän läheisilleen, jotka seuraavat vierestä ja haluavat auttaa. Puhumattakaan heistä, jotka ovat jo enkeleitä sekä heistä, jotka ovat joutuneet sanomaan hyvästit rakkaalleen.

Teoksen pääviesti on: Et ole yksin.

IMG_0946

Siis valtavasti rintaliivejä. Eri värisä , kokoisia , toppauksilla tai ilman..

IMG_0948

Mitäs tuo näyttely minussa sitten herätti? Ensin aattelin että kyllä sitä nyt kaikenlaista taidetta tehdään! Kova on ollut postipoijaalla työ tuodessaan pikkupaketteja.. lähes 5000 ! Sitten mä mietin sitä että hyvänen aika! Noin monta! Siis kuinka paljon syöpäläisiä meitä lainkaan onkaan! Sitten tuli suru. Oikeasti jokainen vuosi sairastuvia ;(

IMG_0958

Sitten tuli valtava kiinnostus jokaista rintaliiviä kohtaan. Ajattelin itse henkilökohtaista menetystäni. Sitäkin ettei minulla ole yhtään timanttista rintaliiviä. Ei pitsejä eikä mitään muutakaan naisellista bling blingiä. No miksei? Koska käytännöllisyys on jyrännyt naiseuden. Olin iloinen jokaisesta pienestä pitsin palasta tuolla kuppivaltakunnassa.

IMG_0954

Jokainen meistä tuntee jonkun joka tuntee jonkun ja joka taas tuntee jonkun kanssasisaren. Haluaisin että käyt tutustumassa näyttelyyn. Se ei kuvissa vaikuta juuri miltään. Mutta siinä vieressä seistessäsi tulee hassu tunneskaala. Viha , katkeruus , kova kaipaus. Säälikin siellä pilkahtaa…

IMG_0950

Ulko-ovi on avoinna ma–to klo 8–19 ja perjantaisin klo 8–16.
Saukonpaadenranta 2, 00180 Helsinki.

Tule ja kirjoita viestisi rintasyöpään sairastuneelle

IMG_0972

PERUUKKI / KALJU

4.3.2015 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Moikka

Kumpi ja kampi tappeli..kumpi voitti?

Tällä on narrattu mukeloita kautta aikain. Yleensä saatu pikkukinakin aikaiseksi.

Samaa kamppailua kävin tuon KALJU / PERUUKKI asetelman kanssa. Kaljunahan tässä on menty vuosi. Jo vuonna -09 olin sitä meiltä että olen kaunis kaljunakin. Nyt en enää. Kilojakin on tullut 15 lisää. Kyllähän se määrä hukkaa kaulan ja tekee poskista pulleat. Tosin pikku kortisoonipöllytkin saa posket pullottamaan :)

Päätin siis että haluan , paremminkin KAUNEUTENI TARVITSEE peruukin! Uuden hiuspehkon sovittelu ei ollutkaan mitään helppoa. Tietysti kokeilin kaikenlaisia värejä ja malleja. Ajattelin että UUSI MINÄ syntyä putkahtaa tuosta noin vaan! Ei se niin mennyt. Identiteettini oli hukassa. Milloin näytin äidiltäni milloin ihan liikaa siskoltani. Milloin olin kalpea ja milloin lihava. MIKÄÄN ei tuntunut omalta. Olisi ehkä kannattanut ottaa kuva itsestäni silloin kun olin MINÄ. Paksu vaalea leijonanharja. Eikä mikään koinsyömä pölyhuiska. Joudun ikäväkseni toteamaan että IKÄVÖIN hiuksiani. Eikä tämä ole turhamaisuutta! Olen viihtynyt kaljuna ihan hyvin. Pää vaan tuppaa palelemaan kun ei siellä ajatus juokse tarpeeksi nopsaan! Ei tua peruukki asia nyt niin kummonen ole. Mitäs siitä jos minuus on hetkittäin hukassa?IMG_9839

Bikken pilttuu blogistani voit käydä katselemassa muita hiusmalleja :)

 

Multahan jäi joskus viime syksynä toinen lääke pois allergisen reaktion tähden. Sen jälkeen hiuksetkin alkoivat taas kasvaa. Yksi tuonne ja toinen tänne.. Vauvan hinkkaama kaulus ohimoilla.. Vähän kun raapii päätään niin eikös ne piskuiset hiuksen haituvat jää kynsien alle. No miks mä sitten raaputtelen päänahkaani? Tuntuu kuin siellä olisi paukura paukuran perässä. Siis FINNEJÄ! Manasin jälleen kerran kuinka naisen pää voi näyttää teinimurkun nassulta..  Valitin sitä tyttärelleni joka totesi päänahan olevan KUIVA. Aijaa. KUIVA? Enhän mä sitä näe.

Apu löytyi tästä: Bonr to Bion LUOMU RISIINIÖLJY ( mielikuva iski: ripuli lentää kun on risiiniöljyä juotettu ;)) IMG_0376

Tuon öljyn mainostetaan vahvistavan kynsiä , ripsiä ja hiuksia. Uhkaapa niiden jopa kasvavan. Risiiniöljy lievittää ärtynyttä ihoa sekä kutinaa , elvyttää rohtuneita huulia. TIETENKIN tartuin puteliin ja aloin hinkuttamaan sitä päänuppiini. Pienen pieni epäilys joskos apinaa koijattaisiin :) Tässä on nyt hetki sivelty päänahkaa öljyllä ja sanompa vaan että empä olis uskonut! Paukurat ovat hävinneet , hiusten kasvuun en osaa sanoa mitään mutta kynteni ovat kasvaneet ja  vahvistuneet! Ihme juttu… Varsinaisesti kynsiin en ole hieronut vaan niihin on joutunut “työn” ohessa öljyä. Pieni ulkoinen apu on aina paikallaan.. Ainakin Ruohonjuuresta saa tätä tuotetta. Pikkasen kun kynnet vielä vahvistuu laitan niihin lakkaa.. Jotakin kivan väristä.. Turhamaisuutta? Eipäs vaan mielenvirkeyttä :)

Ainiin.. Sain ystävänpäiväksi pienen hemmotteluhetken kasvohoidon merkeissä. Teki hyvää kasvoille ja varsinkin sielulle :)

Toivon meille kaikille pientä auringon paistetta!!

TERKUIN BIKKE

24.2.2015 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Moikka

Tällä mielen tilalla mikä nyt vallitsee ei pitäis kirjuutella tänne ollenkaan.

Teen näköjään kuitenkin niin. Mua on sanottu jästipääksi , jääräpääksi , pitkävihaiseksi. Tuijotuksen mestariksi. Välinpitämättömäksi.

Tuo välinpitämättömyys on mun mielestä kaikista noista kunniamaininnoista pahin. Se tarkottaa sitä ettei kiinnosta , aivan sama. Ympärillä ilmaa jolla ei ole hengissä pysymisen kannalta mitään merkitystä.

Sitä toivoo että joku sanois sun olevan kukkanen mun rikkaruohojeni keskellä.  Aurinko joka tunkee säteensä myrskypilvien läpi. Syy miksi pysyä hengissä.

Multa on kysytty tarvitsenko apua? On käsketty soittamaan aina kun apua tarvitsen. Mun mielestä ihan huippu tarjouksia. Yllättävän usein käy vaan niin että aikaa päälle huomataan kaiken menevänkin ihan hyvin. Ollaan sairaita ja rullataan eteenpäin. Kaikki näyttää siis olevan hyvin. No pitääkö sitä olla toitottamassa sitten koko ajan? Kysellä että nytkö tuun teille siivoomaan? Ei tietenkään. Enkä mä varmasti edes ottais tuollaista apua vastaan :) Jos ei tällä porukalla mikä tässä huushollissa asuu pärjää nii millä sitten.

Mutta on niitäkin ihmisiä jotka ihan oikeesti tarttisivat apua. Haluavat jonkun soittelevan perään. Kyselevän mitä sulle kuuluu. Joillakin voi vielä käydä niin ettei edes läheiset osaa olla sairaan ihmisen vierellä. Kun ei puhuta vaikkapa Ilmarista niin ei ole mitään ihmekumma juttuja. Arki menee niinkuin ennenkin ja railo kasvaa

Moni esim:leukemialapsen vanhempi on vielä pahemmassa raossa. Nopsaan tulee eristäytyneen vainoharhaisen vanhemman leima. No minkäs sille teet? Koska puoli totuutta on käsillä. Kammoksuu kaikkia pikku basilleita. Kukkamullan itiöitä. Kuka ymmärtää äitiä luurin toisessa päässä joka kerta toisensa jälkeen kieltäytyy sosiaalikaffeesta vaikka sitä kipeästi tarvitsisi?

Jokainen ihminen tarvitsee rakkautta ja hellyyttä. Lämpöä ja valoa. Mitä sitten kun sairastut vakavasti? Ehdit ajatella kuinka puristat kaiken kivan muutamaan hulluun vuoteen? Sulla on kauhea paine saada niistä täydellisiä vuosia. Mitä sitten kun huomaat ettei ne olekkaan? Ettei niistä ikinä tulekkaan? Kaiken keskellä joudut mahdottomiin henkisiin paineisiin. Tekemään ratkaisuja joilla ei ole tulevaisuutta. Kenet olet valmis uhraamaan?

Nää on kuulkaa hulluja nurinkurisia asioita. Melkein voisi verrata naisen mieleen. Teet sillai tai tälläi niin aina joku menee pieleen. Onko tässä nyt sitten jokin opetus?  Onko tässä? Pitäis olla. Etana etana näytä sarves onko mun kamulla hätä? Etana muuten näyttää :) Kokeilkaas kun niitä ens suvena vihannesmaalta listitte. Etana näyttää aina sarvensa.

Me suomalaiset ollaan esimerkillistä kansaa kyttäilemään verhonraosta naapuria. Juorutaan sitten kun niin hyvin tiedetään.

Ok mä myönnän. Kunnon juoruhetki ystävättären kanssa saa sen auringon pilkahtamaan.  Emmä itelleni mitään voi. Mutta jälkilöylyille kyllä. Asiasta kymmeneteen.. telkkarista tulee järkyttävän paljon ruokaohjelmia! Satun tietämään sen koska näin syton jälkeen mun paras ystäväni on telkkari!

Välittävin terveisin BIKKE

VOIKO PULLUKKA OLLA KAUNIS

31.1.2015 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Kauheita ulkonäköpaineita sitä naiselle luodaan! Pitää olla sutjakka, kultakutri. Mieluummin isot tissit , ampiaisvyötärö ja upea kiinteä pylly. No mitäs sitten kun et ole näistä mitään?

Olet KALJU, pienellä vammasella siilillä. Sulla on kaksoisleuka. Niin ettei tiedä koska posket loppuu ja alkaa hartiat :) Sun tissit on selkeesti eriparia. Teet Tom Jonesit ja lykkäät pienempään kuppiin sukan :)

Vyötärö?? Never heard!

Olet päästä varpaisiin yhtä hemmetin parrua. Unohtamatta pölkky sääriä. Niin ja koko komeudella on mittaa peräti 160 senttiä! Siinä vasta missi pakettia kerrakseen.

Tuohan oli kaikki 100% meikäläistä. Nuoruudessani olin kaunis ja sutjakka ja isotissinen jaa jaa.. Eikä silloinkaan asiat olleet hyvin. Olin koulukiusattu rinnoistani.

Olin lihavan näköinen. Sitten oli mukavaa kun kahden ensimmäisen lapsen synnytyksen jälkeen painoin alle odotuksen lähtöpainon.  Olinhan nuori ja kiinteä. Nyt keski-ikäinen löllö. MUTTA kuka sanoo mikä on se oikean naisen oikea koko? Onko meille neuvolakäyrää? Jos itsestä tuntuu että näytän tänään hyvältä (tai pikkasen paremmalta kuin eilen) niin eikö se riitä? En ole salilla itseäni rääkkävä. Sillä en todistaisi itselleni mitään.

Piut paut!

Päätin ottaa härkää sarvista ja pukeutua MISS WINDYltä saamaani mekkoon.

Ai kana mutta mulle tuli niin voittaja fiilis. En ole vaatekaupoilla käynyt piiitkään aikaan (paitsi Olgan puodissa) koska olen hyvin kriittinen miltä näytän. Olen siis hyppinyt tässä mekossani kotona. Ja äsken vähän pihalla. Hovikuvaajanani toimi mieheni <3

Olin eilen hoidossa jotenka nyt alkaa posket punottaa vähän niinku MISS PIGGY :) Olikos se nyt 15 kerta aikajanallaan tämä tiputus. Alkaa tuntua jo kakkoskodilta kun Docratekseen singahtaa.. Eilen olikin kaikista ajokerroistani liukkain keli. En juuri ohitellut rekkoja!

Arvot oli ihan kohillaan. Niin kohdillaan kuin ne tässä tilassa voivat olla. Tippa saatiin ekalla kerralla. Uuden tuttavuudenkin bongasin naapuri sängystä.

IMG_0160

IMG_0302IMG_0276

Odottelen niitä juhlia jotta voin oikein tilaisuudessa käyttää mekkoani. Tai he jotka minut tuntevat  voivat nähdä minut jo postinhakureisulla  , ihan vaan pikkasen , mekko päälläni tonkimassa kukkapenkkiä :)) Ihan vaan pikkasen :) No niin olihan tämä pieni mainoskin. Minulla on lupa tarjota kaikille lukijoilleni alekoodi tuonne MISS WINDY SHOPPIIN.  Eli koodilla BIKKE saat -15% ostoskorisi loppusummasta. MUTTA koodi on voimassa VAIN TÄNÄÄN !

Muistetaan nyt , vaikka se niin klisheeltä kuulostaakin: valo joka meistä hehkuu tulee sisältäpäin. Naamamutrulla tämäkään mekkoni ei hohtaisi niinkuin se nyt tekee!

Kivvaa viikonloppua sulle!!

TERKUIN BIKKE

MINÄ POLJEN SINÄ OHJAAT

21.1.2015 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

MOIKKIS

No tänä aamuna ei ohjannut kukaan :) Työpäivä johon meikäläinen herää ennen kellon soittoa. Aamulääkkeet ja teet.. Raikasta appelsiinia.. Kiireetön herääminen. Olis muuten yksi työtoverini iloinen kun kuulisi minun jotain nauttineen aamulla. Etten vaan toopillista kaffetta. Onkos se sitten ihme jos närästää? Eli kaikki oli valmiina huippu kivaa duunipäivää varten.

Lähin sitten hyvissä ajoin töihin.. kunnekkas siinä 5 kilsan huitteilla alko piiputus. Siihen hyyty volkkari. Ei muutaku soittamaan kotio että pelastamaan neito hädästä! Hermo meinas mennä puhelun jälleen kerran mennessä vastaajaan. Sain apua kyllä. Pysähtyihän siihen peräti yksi herrasmies. Kumma miten palvelualtista väkee… Ei mulla mitään hätää ollu. Eikä toivottavasti hänellä joka mun työni tänään teki. Korjaamollehan se sitten hinurilla vietiin…

Maanantai aamuna töihin mennessäni lensin hyvinkin lahjakkaasti selälleni parkkiksella. Heti ovesta ulos astuessani. Onks tässä nyt jotain merkkejä tulkittavana?

Päivä meni touhutessa niitä näitä. Kaapin paikkaa vaihdellessa ja pyykkiä pestessä. Kohta tästä lähen piiitkästä aikaa kirjansidontaan. Kiva nähä niitäkin kamuja :) Siellä odottaakin kuusi kirjaa joita olen yrittänyt vääntää viimeiset 5 kuukautta. Ei siis kannata ajatella tuosta uutta uraa…  Joskos juhannukseksi saisin valmiiksi…

Bikken pilttuu blogissani on meneillään ihana Anna-Mari Westin  ystävänpäiväkorttiarvonta. Käyppäs osallistumassa. Ja jos saan pyytää tykkäämään jalkakuvastani lapikas kilpailussa tuolla Arctipsin facesivulla ni jopas olisinkin otettu.

 

Olen muuten tehnyt ison päätöksen koskien tulevaisuuttani mutta siitä sitten myöhemmin.

KIVVAA KESKIVIIKKOA SINNE!

Terkuin BIKKE

VÄRIANALYYSI

18.1.2015 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Moikka kaikille

Ihan liian pitkästä aikaa. Kovin vauhdikkaasti on tämäkin vuosi lähtenyt rullaamaan. Pikkasen on saanut jo nauttia auringonkin paisteesta. On se vaan hurja huomata mitenkä se valo vaikuttaa ihmismieleen. Joitakin vuosia sitten valitsin pääsiäisen ajan talvilomakseni. Ai miksikö? Valitsin tuon tonttini aurinkoisimman nurkan , makkarin ikkunan alta. Raahasin siihen lepolasseni. Laitoin villasukat jalkaan, vanttuut käteen ja pipon päähän. Sitten ottamaan arskaa vaikka kolmen metrin päässä oli miinus merkkinen lämpötila. Nautein koko sydämmestäni siitä puolesta tunnista minkä siellä tarkenin :)

Mulla on töissä eräs kamu joka toimii mun värianalyytikkona. Mun ei ite tarvi pähkäillä näytänkö terveeltä vai sairaalta vai muuten vaan tyynynkuva poskessa duunaajalta kun saan suoran kommentin heti aamutuimaan. Reilua.  Äläkä nyt luule että loukkaantuisin tuollaisista kommenteista! Päinvastoin. Joskus on itselleen ihan sokea. Katselen joka päivä itseäni peilistä enkä aina osaa sanoa ollakko fressi vai muuten vaan seinästä revitty :)

Viime aikoina olen ollut hyvän , terveen värinen , hieman rusoa poskilla. Se mitä en ole kertonut on apu kasvojeni väriin. Tosin kyllähän hoitokin on purrut. Eli ei ole edennyt. Veriarvot ovat niin kohillaan kuin tässä tilassa voi toivoa.  Siis se apu : V10 PLUS 

IMG_0260

Apteekissa myytävän sarjan tehoseerumi. Lupaa tasoittaa ikääntymisen merkkejä meikäläisenkin kasvoissa. Tietenkin olen hyvin säilynyt mutta muutaman viimevuoden aikana olen itsekkin huomannut rupsahtavani siinä missä muutkin ihmiset. Siinä osa syy hehkuuni. V10 PLUS.  Paljastan tän huomenna töissä..

Mitä tulee Ilmariin.. häähän vietti nimipäivääkin ihan juur. Ei juhlittu. Tehään kakku sitten elokuussa. Niin ja se pöljä päätös ettei hommailla joululahjoja kun ..mikä se syykään nyt mahto olla .. on peruttu ikuisiksi ajoiksi. Vaikka oltaisiin kuinka vanhoja on lahjoja silti kiva saada. Tua joulu meni muutenkin ihan ketuiks. Stressi pukkas päälle ja vähän särytkin. Olin liian hermostunut luodakseni ympärilleni muistamisen arvoisen joulun.  Palautan entisaikojen joulut kunniaan!

Kirjotellan pian!

Terkuin BIKKE