MISSÄ SE JOULUMIELI ON?

14.12.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Tai kyllähän mä tiedän. Se tulee PERJANTAINA! Mulla on sellainen paha tapa… aivan sama kuinka paljon olisi aikaa valmistautua johonkin tiettyyn tapahtumaan taikka päivään… Mulla alkaa joka tapauksessa iso ratas pyöriä vasta viimehetkillä. Edellisenä päivänä suurta juhlaa mä alan myrskyn lailla hoitaa asioita. Siivota, leipoa , sisustaa, ommella uusia verhoja , , , Kiire ja stressin poikanen pitää mut vauhdissa. Liika narun anto ei tiedä hyvää.. tai ei oikeistaan yhtään mitään kun ei ole vielä kiire…

Toivon siis että se hullunmylly alkaa perjantaina koska sen aikaa se voi kestääkkin. Tiistaina on jälleen kuvaus. Sitä aina oottaa pienellä kauhulla. JOS siellä onkin jotain. Onhan tässä kauan menty “hiljaiselolla”. Onneksi tuloksia ei tarvitse odottaa kahta tuntia kauempaa jos sitäkään. Dokiksessa on asiakas ystävällinen tahti :)

Torstaina on hoito päivä , toivottavasti. Veriarvot kohdillaan ja vaaka jumittunut.. Sitten oliskin perjantai kortisoonin voimalla tuulahdus päivä. Lihapullia tehtävä ainakin 2 kilon jauhelihasta.. Laatikoissa luotan Saarioisiin..  Eli ihan hyvin voin maata seuraavat 4-5 päivää.. Pilleri koktaililla jouluun :)

Lahjoja en tänä vuonna hommaile. Katotaan vuoden päästä uudelleen. Ei vaan. Kai siinäkin tulee viimehetken tuulispää haaliminen.

Mulla kävi vähän hassusti tän joulutouhun kanssa yks aamu.Suunnittelin kait liikaa :)  Ajelin töihin sitä samaa reittiä mitä olen jo vuodesta -87 ajellut.. Siinä jossain vaiheessa hokasin ettei tua talo kuulu mun reitilleni. EI niin koska olin sujuvasti päräyttänyt tienpään ohi! Joskus vein poikaa kouluun. Hän istui etupenkillä mun vieressä ja juteltiin jotain. Sitten poika kysy tomeraan tyyliin:Eks sää viekkään mua?? TAAS olin ajellut tienpään ohi :) Pehmeet touhuu!

Ens viikolla ei parane ajella tienpäiden ohi. Muutenkin vauhti viikko: maanantaina ekaks verikokeeseen Sastamalaan , sieltä miljoonaa töihin huittisiin. Illalla vantaalle ja tiistai aamusti hesan puolelle kuvaus/lääkäri keikalle. Keskiviikkona muutamaks tunniks töihin sitten poijaan kans Porin sairaalaan tuhatta ja sataa.. Torstaina hesaan hoitoon ja kotiin illalla.. Perjantaina mennään tuulispäänä ja lauantaina aletaan himmailla.. Toivottavasti viikon päästä keskiviikkona olis siedettävä särky niin saataisiin pyhät mallilleen. Joku on muuten hukannut mun raskasta joulua sisältävät cdt?? Kuka kumma??? Jos tietsikassa olis peili näkisin syyllisen :) Mun mies sano joskus.. en kyllä ymmärrä kui ihmeessä? että mulla ja äidillään on yksi yhteinen piirre. Kun meillä avaa kaapin oven.. saa kädet ojossa ottaa vastaan tippuvat tavarat?? MUKAMAS!!

Kivvaa alkavaa viikkoa sinne sulle!!!

Terkuin B

MASISTA?

4.12.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Moikka

Tänään aamulla ajattelin vetää elämäni vessan pytystä alas. Niin paljon kiinnosti kaikki. Huusholli on räjähtänyt ,yhen komuutin maalausjälki ei ole sellainen kuin kuvittelin , kamera tilttaa jotenka kuvailu on vaikeaa , joulujutut on jäissä , piparitaikinakin tuli syötyä ilman paistamista. MIKÄÄN ei kiinnosta. Ehkä oli hetki itse tutkiskelulle. No eihän siinä kauan menny kun tulin siihen tulokseen ettei kukaan mua rakasta ja kaikki on ihan turhaa. Suuria unelmia tulevaisuuden varalle mutta mitä hemmetin järkeä niissä on? Ei mitään! Otat isoja hyppyjä sinne tänne ja murehdit samaan aikaan oletko näkemässä toteutumisia. Ihan paskaa! Jos mietitään vaikka että kaikkihan me joskus kuollaan. No tietenkin me kuollaan. Mutta vasta vanhana!  Kahdeksankymppisenä kiikkustuoliin. Mulla sellanen tuolla vintillä onkin jo valmiina. Ihana valkoinen . Huutokaupasta sain halvalla. Vissiin 8€. MUTTA kun asia EI ole niin. Se samperin musta aurinko istuu mun olkapäälläni koko ajan. Vaikuttaa kaikkiin tekemisiini halusin tai en. Suurin energia menee siihen kun yrittää ajatella normaalisti. Niinkuin ihminen joka ei tiedä kuolevansa vuoden kahden päästä. Aika käy vähiin halusi tai ei. Ei todellakaan ole sama asia tietää kuolevans tai tietää kuolevansa IHAN JUST.

Tänä aamuna ajattelin lopettavani kaikki. Bloggaukset ja MLL touhut jaa jaa mihin mä nyt päätäni olenkaan tunkenut.

MUTTA sitten tapahtui ihan pieni konflikti. Yhden sortin onnettomuus. Meiän 8 v poika käy seurakunnan kaakaopyhiksessä. Tänään hän pääsi koulusta kello 13. Olin kylillä (en sitten ole ollut viikkoon) eikä isä ehtinyt hakea. Isä meinas kyllä että poika on mennyt pyhikseen. Mä sanoin ettei sitä ole ollut ainakaan viikkoon! Joululoma nääs. Ajelin koulumatkaa puoli tuntia myöhässä eikä mukulaa missään. Tulin kotio eikä se poitsu ollu täällä vieläkään. Jokin käski mennä tarkastamaan SRKtalo. Menin juu ja kattelin että ompa hiljasta jos kauhia mukulalauma siellä pitäis olla.  Sisällä ei sitten enää ollutkaan hiljaista. JA siellä se poikakin oli leikkimässä. Mutta se mikä pelasti mun paiväni oli tutut kerhotädit. Iloisin mielin kertoivat muksun olevan paikalla ja että NYT on se viimonen kerta ja juhliin sitten koko perhe ja juu on täällä vanhemmankin pojan askartelut vielä tallella ja juu millais sinä jakselet? Huolenpitoa. Sitä me kaikki tarvitaan. Sitä että tuntee itsensä rakastetuksi. Se aina välillä unohtuu… Arki ei saisi tulla liikaa päälle päsmäröimään…

Ja kyllä tämä tästä helpottaa.. Kunhan taas tulee viikko täyteen edellisestä hoidosta.

Aurinko paistaa täällä tänään oikeasti. Taivaalla. Sitäkin joskus pilvet yrittää peittää muttei aurinko anna sen haitata. Se paistaa vaan. Loistetaan mekin.

Terkuin BIKKE

JOULU TULEE

18.11.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Moikka

Kyllä nyt vähän harmittaa kun ei vielä ole lunta! Niin paljon valoisampaa olisi. Sisälläkin. Teen nyt julkisen tunnustuksen että pimeän aikaan kyttäilen ihmisten koteihin ikkunoista. Tai siis en mä ikkunan takana seiso vaan sen mitä auton ohi kiitäessä ehtii.. Eli ei oikeesti paljon mitään.. Ole siis huoleti. En siellä peläyttele kaljuineni :)

Mitäkö varten? Erittäin hyvä kysymys siellä perällä. Ei hajuakaan. Ehkä haen sisustusvinkkejä :) Niitä kun voi ihan rauhassa pölliä ja muunnella omaan kotiin sopivaksi. Ei ole pitkää aikaa kun maalasin yhden puuoven valkoiseksi. Verhot siihen vielä pitäisi sommitella! Lähestulkoon kaikki verhot vaihtuu meillä jouluisiksi. Ainakin talviseen maisemaan paremmin sopiviksi. Osa matoistakin saa jouluun sopivamman sävyn… Valoja ripustellaan sinne tänne..Vieläkö joku piilottelisi minulle lahjoja sinne tänne :) Siitä olen jo sentään tähän ikään mennessä päässyt eroon etten enää ostaessani Plastexin kauhaa pyydä sitä pakettiin :)

Tuohon ikkunoista kyttäämiseen sen verran että jos olisin oikein kova puuttumaan toisten asioihin.. Olisin tänään pysäyttänyt auton , mennyt kolkuttelemaan omakotitalon ovea ja kysynyt etteikö asukki ole huomannut olevan päivän? Kun oli rullaverhot koko talossa kiinni. Meillä paasaan mukeloille aina aamulla että VERHOT AUKI! VALOA! VALOA! VALOA!

Aamulla kun avaan makkarin rulliksen saatan tovin nenä kiinni ikkunassa imeä pihalta tulevaa aamun kajoa. Auringon lapsi kun olen :)(pelästyisin kuollakseni jos siellä olisi kalju eukko)

Hoito siirtyi tältä viikolta. Ei neutrot ollu ihan kohillaan.. Harmittaako? Pikkasen muttei paljoa.. Siirtymisen tähen ei naamani ole ilmapallon kokoinen perjantaina hautajaisissa. Olisin pääsyllä kirjansidonnan viikonloppukurssille,, Isojoulu bileisiin,,, Mutta uuden jaksotuksen tähen oma jouluni taitaa mennä kököiks…

Olen silti todella onnekas päästyäni tuohon tutkimukseen mukaan. Ajattelen vahvasti niin. Vaikkakin meitä kunnallisesti hoidetaan hyvin (vaihtelevasti) oli omalla kohdallani suunnitelmissa hyvä loppu elämä.. Jotenka elämän pitkittäminen dokiksen kautta on ihan JEES!

Docrateksessa on meneillään ja tuloillaan tutkimuksia joihinka kannattaa kysellä pääsyä.. Joka kivi pitää kääntää…

Tuolla Bikken pilttuu blogissani olet tervetullut poikkeemaan. Jos vaikka ilmenisi että olen käynyt vakoilemassa…

Huomenna on kiva nousta aamulla tekemään Suomen kansalle ruokaa. Ja mennä illaksi kirjansidontaan :) Joskos saisin siellä jotakin valmiiksikin asti..  Saan tai joudun aina välillä huutelemaan OPETAAJAA!! (paluu nuoruteen ;) )

Kivvaa tiistai iltaa sulle

T:BIKKE

MISTÄ IKÄVÄ SYNTYY

9.11.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Minkälaisesta ikävästä on kyse? Sitä on montaa sorttia.. Tänään kuvaavampi nimike lienisi kaipaus. Ympäri maan on liputettu ja juhlittu isää. Ilman isää ei olisi minuakaan. Isäni on ollut kuolleena jo yli kymmenen vuotta. Harvase päivä mä mietin mitä se isukki mahtaa tuolla pilven päällä touhuta? Ihan taatusti se käy huutokaupoissa ja on istutellut pilvikummut täyteen kukkia. Makailee hattaran päällä ja kuuntelee kuinka narsissin nuput aukeavat… Isä sano että Kauvattalaisille täytyy aina morjestaa.. Sillon tällön tulee autossa mieleen ja morjestelen. Sitten taas uppoan omiin ajatuksiini ja unohdan morjestella .. Sori! Emmä aina muista opetuksiasi!

Mistä se ikävä sitten syntyy? Niistä hyvistä muistoista. Kai niitä huonojakin on.. Kun   saatiin huutia!Mutta todella harvoin!

Isä kärvensi mulle vammalan lihan makkarapätkää saunan pesässä. Sellasta mustaa.. Kun ei se malttanut oottaa hyvää hiillosta. Eikä me siinä vaiheessa oltais enää saunassa oltukkaan. Meillä oli kovat löylyt. Isä oli sellanen rauhallinen tyyppi. Ei tainnu ottaa suurempia stressejä maailman menosta. Eli tää piirre minussa tulee iskältä. Olisimpa voinut tutustuttaa nuoremmat poikani häneen. Hemmottelua sillai erilailla :)

Isän hautajaisissa hänen “vaimokkeensa” tytär sanoi isäni kuolleen onnellisena. Uskon. Toivon itellenikin samaa kohtaloa. Hitsi vaan että mun täytyy ite se itelleni taikoa. Onnellisuus.

Mulla on ikävä. Aina. Elämän suuria menetyksiä.

Pelasin hetki sitten pojan kanssa noppapeliä. Leikki loppui siihen kumpi sai ensin kymmenen kertaa suuremman silmäluvun kuin toinen. Itse asiassa se peli olikin siinä. Yksinkertainen peli. Yhdessäoloa. Sitten alkoikin vinoshow ja äityli jäi toiseksi :)

Huomenna olen luvannut askarrella poikien kanssa prinkles purkkeja. Tehään kummeille jotain ylläri pylläriä. Onkin niin yllätystä ettei meistä vielä kukaan tiedä millä ne täytetään saati vuorataan…  Limaa on jokapaikassa. Hilettäkin löytyy varmasti helmikuussa kuusen neulasten kanssa. Mut eihän tuon homman tarkoituskaan ole pitää valkoiset pinnat valkoisina :) Ei niin vaan yhdessä tekeminen. Sekä lapsille opettaminen ettei aina saa olla käsi ojossa kummien suuntaan.. Mun toiveet kummit kyllä toteutti aikas hyvin. Pyysin PONIA, sain PONIN. Vihreän ja poljettavan. Pyysin FERRARIA ja sain FERRARIN. 5 sentin mittaisen.

Elämä menee aikas samanlaisia uomia. Eli ei mitään kummallista. Samaa harmaata arkea jos se värittää pitäisi. Edellinen viikko on mennyt jälleen sekaisilla nukkumis rytmeillä. Hassusti aina sytojen jälkeen uni tulee muttei pysy. Siirryn soffalle kattelemaan telkkaria. Torkahdan ja kattelen taas. Kisu kainalossa ja koira jalkojen päällä. Kyllähän siinä paikat puutuu kun ei voi vinkurrella ettei elikot kaikkoa.

Nyt tuli uusi kisa! Nyt vedetään kilpaa snoreniä ilman apuja. Voittaja on se joka on saanut pötkön suuhunsa ilman käsiä ensimmäiseksi… Hävisin kaks kertaa.. eikä poitsu tajua syöttävänsä mulle puolia nameistaan..  Yritin huijata mut tuo kolli äkkäs sen heti!!

Sunnutai päivän kisailuja

Toivottavasti päiväsi on jälleen kerran ollut elämisen arvoinen

T:B

KUVA OK

26.10.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Niinhän se oli .TT- Kuvassa ennallaan. Siitä mä riemuitsen. Joskus tulee sellainen olo..joskos kuitenkin jotain on jäänyt huomaamati? Se ei ole mitenkään epäluottamus lause yhtäkään , ei ketään , kuvia katsonutta viisasta kohtaan. On vaan sellainen tunne.. Kyllä sekin kohta häipyy.. se tunne.

Sitten se verikokeiden otto. En ole ollut piikkikammoinen saati pyörtynyt nähdessäni verta.. mutta nyt kun nään sen verikoe piikin tulevan.. Sitä jännittää ittensä pikkuiseen pakene suoni tilaan. Huomenna onkin taas kokeenoton aika. Nähään onko kaikki ok hoitoa varten.  Sitten töihin ahkerana..

Mä olen ihan poikki. Onko noloa mennä nukkumaan ennen kahdeksaa? Hitsit tommosia kellonsiirtoja.

Talvirenkaat on vaihdettu. Hyvä niin vaikkakin tänään oli ihana ilma.. Sen verran laiton nenuani ulos että huomasin :) Ensi viikolla saankin ajella jälleen hesaan parina päivänä..

Itse asiaassa hauskuutin tänään itseäni etsimällä tiettyjä tuotemerkkejä kodistani. Esim:Plastex! tai Kiilto! Plastexia löyty vähän joka puolelta. Sitten googletin verkkokauppaankin.. Ei pahan hintasia lainka. Ja kotimaisia… sitten aloinkin miettiä joskos kinkun paistopussin ostaisin.. Senkin saan verkkokaupasta. Vois erakoitua jos haluais.. Vai saisinko tilattua sen kinkun.. Postilaatikkoon :) Idean tähän sain niinkin kivasta suunnaasta kuin meiän koirasta. Pyrylle sillon tällön piilotellaan namupaloja ympäri huushollia. Oikein pelastaja koiruus! Hieman vinkkiä tarvitsee löytääkseen herkkupalat :) Ei ihan vielä valmis tynnyri kaulassa alpeille etsimään pelastettavia lumivyöryn alta…

Mukavaa alkavaa viikkoa sinne

Terkuin väsähtänyt BIKKE

 

 

HYVIN MENEE

17.10.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

MOIKKA

Oikeesti menee ihan hyvin. Mieli on yläilmoissa. Olen saanut aikaiseksi kotituunauksia. Ottanut omalta osaltani osaa Roosanauha kamppanjaan. Haravoinut. Kaivanut joriinin juurakot maasta. Tehnyt sangen suolaista lohisoppaa. Vietän ensi viikon kesälomaa kakruin kanssa. Suunnitellut bloggausta Suomalaisen työn puolesta. Anellut anopilta lättykestejä.. Anoppi muuten paistaa maailman parhaimmat lätyt. Niitä semmosia pieniä joiden paistossa ei juoksevaa flooraa säästetä! Meillä sattu pikku onnettomuus noiden lättyin kanssa vuosi sitten. Meiltä menee aina ISO porukka mummulaan syömään. Siinä me hätäsimmät eli minä ja kaksi isompaa lasta oltiin jo suoraan pannulta napsimassa parhaat palat ahneuksissamme. Istuttiin pöytään ja kova kilpailu kuka saa ensin sokerit päälle ja haarukan suuhunsa. Eli KUKAAN meistä kolmesta tahi paistaja ei ehtinyt AJATELLA yhtään mitään. Karmaiseva totuus paljastui kolmelta kasvolta samaan aikaan. SUOLAA!! Se sokeri olikin suolaa!!! Eikä sitä laiteta vähää!! Sokeria siis… Tiedän. Onhan niissä eroa. Jos olisi ehtinyt ihmetellä liian hienoa sokeria muttakun..  Yritin pestä isommat kököt lätyistä mutta koirallehan ne menivät. Onneksi mummu paistaa 2 litran verran taikinaa….

Pakkasta oli viime yönä. Ei sitten ole oikein ollutkaan. Hassu juttu muuten miten se talvi täällä pohjoisessa aina yllättää :) Vuodenajat on kaikilla tiedossa. Kuukausien vaihtumisen huomaa. Nenä toimii hyvänä anturina ulos astuttaessa.. Mutta silti! Nyt pesen täällä vimmatusti pitkiä kalsareita , tykkejä… Ensin piti kuitenkin tehä mittaus talkoot. Kovin ovat pojat tässäkin perheessä venyneet..

Ja joulu tulee! Meillä jo odotellaan kinkkua ja lahjoja. Mä olen kyllä sellainen jouluhörhö…. Nyt taas entistä enemmän koska KAIKKI muksut ovat jouluaattona kotona!!! JIPII!!!!! Montakohan meitä on syömässä?? 13?..15? Ans kattoo ny.. Tarvitaankohan 2 kinkkua..14kiloa…

Onneks tässä nyt on vielä muutama viikko aikaa suunnitella kattausta ja herkkuja…

Mitään en nyt Ilmarista kerro koska hällä ei ole nyt suunvuoroa. Ei sanan valtaa. Maanataina on kylläkin kuvaus mutta yritän tunkea sen ja mahdolliset kauhukuvat jonnekkin missä aurinko ei paista. KOSKA TÄÄLLÄ PAISTAA!!

Aurinkoa sinne!

T:B

LISSÄÄ LÄÄKETTÄ

24.9.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

IMG_8514

Siinä mä röhnötän.

Tippa jos toinenkin tippuu. Onko aika pitkää? Ei oikeestaan. Uni tulee aina välillä. Onneks tulin ajoissa ruuhkasta huolimatta jotta ehdin valita sängyn josta on suora näkyvyys telkkariin. Ehdin Murdochin murhamysteeriksi asettautumaan. Nukahdan. Herään. Tipat vaihtuu . Jutustelen hoitjien kanssa. Simahdan taas. Herään.. Kelailen kanavia..Hei kohta alkaa leijonan luola. Onneks edes jotain katottavaa ..nukahdan. Mitä hittoa! Luola loppu jo! Enkä nähny! Tippa vaihtuu.. Juttelen. Nyt Bikke ,Nyt Bikke , Nousen ylös ja vaihdan sänkyä. Hoitaja kysyy MIKÄ ON OLO? Viiton jotain et ihan hyvä. Se kysyy taas MIKÄ ON OLO? Sitten tulee toinen hoitaja..Koneet seis , ilmotus tilanne päällä. Kortisonia suoneen , adrenaliini valmiiksi. Mä ähisen ja puhisen. Hiki valuu ku Niagara. Mua tutkii 4 hoitajaa sekä lääkäri.Silmätkin kuulemma turpos punaisessa päässä. Olo on omituinen mutta ihan seesteinen. Olen HYVISSÄ KÄSISSÄ. Jotain sinusrytmiä..

Eli sain allergisen reaktion. Poika tuli noutamaan minut sekä autoni. Pääsin yöksi tarkkailuun miniälään. Ilta meni leppoisasti.Paistoin herkkupiffit. Mukamas medium plus. Katinkontit. Hyvä ettei veri lennellyt hampaiden välistä! YÄK! No muistavat äiti/anopin käyneen kokkailemassa.

Aamulla Docrateksesta soittelivat perääni ja kaikki oli mulla ok.

Mutta sitten se reipas 200 kilsaa kotio…. Pelästys tuli vasta siinä yksikseni ajellessa. Hirveesti ristiriitaisia tunteita  sinkoili volvon seinien sisällä. Jossain vaiheessa tajusin ettei mulla ollut edes radio rock päällä. Mitä olis voinut tapahtua? No ehkäpä mitä vaan mutta sitähän en pelännyt hetkeäkään. Musta pidettiin erittäin hyvä huoli. Olisin voinut sanoa:Teillä on mun henkeni tehkää niinkuin parhaaksi näette.LUOTAN TEIHIN. No en sanonu. Sanon sen nyt täällä :) Mutta kun rupesin takautuvasti aatteleen sitä hetkeä tai lähinnä mitä tosta allergisesta reaktiosta nyt seuraa.. oon jo 8 kertaa saanut samaa lääkettä ja arvatenkin siitä nyt johtui tuo kohtaus. Mitä se nyt sellasta kohtausta antaa? Jäänkö nyt millaiselle hoidolle?  No hyvälle tietenkin mutta tottakai sitä miettii että Ilmari sai taas  pari pojoo itellensä. NUIJA! Sitten mä mietin sitä hetkeä kun tavallaan mun poikani jotuu huolehtimaan äidistään. NYT JO?  Noloa. Ja lohduttavaa. Mulla oli kiire kotio.

Kotiin on mukava tulla.Hommailla kaikkee kuten Bikken pilttuu blogistani voitte käydä katsomassa :)

Otetaanko päivän motoksi: Tänään en yritä olla hyvä ihminen. Vaan vähän vähemmän paha.

T:Bikke

KUULE ÄITI

14.9.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Oltiin marjapuskassa 8v poijaan kera. Juteltiin niitä näitä. Yhtäkkiä poika kysyy: ÄITI! Olisko ollu parempi jos se syöpä ei oliskaan tullu? Nassikka laitto mulle luun kurkkuun hetkeks. Vastasin että tottakia olis ollu. Moni asia olis paljon paremmin. Varmemmalla pohjalla. Sitten poitsu mietti hetken ja totes että:Äiti! Sulla on eri pillerit ku yhellä tytöllä. Katos kun sillä on hiukset mut sulla ei. Siihen loppu kysely ja siihen loppu kyllä marjojenkin noukinta. Yksinkertaista asian pohdintaa. Multa on usein kysytty mitenkä me keskustelemme syövästä lasten kanssa. Jos totta puhutaan niin ei mitenkään. Tai sitten samalla lailla kuin siitä mitä tänään syötäisiin. Ilmari on meillä arkipäivää mutta tavallaan samalla lailla kuin ne perunatkin. Turha tästä on kotona mitään draamaa tehdä.  Olen pannut merkille että ulkopuoliset tuomitsevat mut normaaleistakin raivokohtauksista hermoheikoksi jonka aivoja syöpä nakertaa. No se on väärä luulo. Ei nakerra. Mutta likaiset tiskit ja myttyset sukat kylläkin :)

Ja tänä kesänä olen pannut merkille tuijotukset. Mullahan ei ole peruukkia. Koska olen luonnollisen kaunis :) PIMEESSÄ! Mutta siis juu ja varsinkin pienet lapset. Kymmenvuotiaat lapset tuijottaa. Mä hymyilen heille. Pauttirallaa 5 vanha tyttö kysy äitiltänsä miksei tuolla (minulla) naisella ole hiuksia. Jäin oikein korvat höröllä kuuntelemaan mitä äitinsä vastaa. Hänellä menikin hetki etsiessään sopivaa vastausta. Sano sitten ettei isälläkään ole. Se vastaus ei kelvannut plikalle. Mutta kun isä on mies!.. Nii´in . Mitäs sitä sitten vastailis. Ite olisin sanonut että kysy!

Kuvassa on käyty ja ennallaan. Tauti on stabiili. Voitte vaan kuvitella kuinka hienoa on kuulla että tällä hetkellä on jumissa. Ei maksassa eikä niillä seuduilla muuallakaan. Pieniä ilon hetkiä! Docrateksessa ei tarvi ootella vastauksia kusi sukassa viikkoa. Pari tuntia ja tieto tavoittaa minutkin. Odottaminen , epätietoisuus on aina pahinta. Koska kärpäsestä tulee äkkiä härkänen.

IMG_8464

Viime viikolla töis aattelin vähän viihdyttää työtovereita. Kuljin keskilattian läpi tehden “hauisvääntöjä” kädet nyrkissä.  Kerroin että koska hauikset on niin olemattomat täytyy treenaminenkin alkaa olemattomilla painoilla :)

T:B

ONKO SINULLA HUOLIA?

19.8.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Joskus sitä miettii ja miettii ja siltikin vielä jää märehtimään ajatuksiaan. Vaikka kuinka yrittäisi ajatella järjellä ei se onnistu. Olenkin useesti miettinyt kuolemaa vaikkakaan se ei ole mielessäni alituiseen. Joskus se vaan tulee pinnalle. Nyt mulla/meillä on apuna tämmönen SORGENFRESSER huolisyöppö. Kirjottelin sen syötäväksi paperilapuille suurimpia huoliani. Hassu juttu muuuten. Ihan jo pelkkä paperilapulle ruksailu autto pikkasen. Sitten kun olin tunkenut syöppöni täyteen lappusia en enää keksinytkään mitään lisää…

uusi 664 uusi 667

Kysymys kuuluu: Mahtaako mun isot mukulat oikeesti pärjätä suuressa maailmassa?

Bikke vastaa: No voi yhren kerran! Kui huanosti sä olet mukulas kasvattanu?? Eikö niillä nyt ole järki päässä? Lakkaa hyvä ihminen tollasesta!!

Kysymys kuuluu: Mahtaako kuvauksissa olla kaikki OK?

Bikke vastaa: Jos on,mitä sitten? Riemuitsetko taas lykkääntyvistä paska uutisista? Ostatko uudet Huntterit? Jos ei ole,mitäs sitten? Parut silmät päästäs ja heität lusikat nurkkaan? Kuules eukko. Sen kuulee sitten ja sen mukaan mennään. Syöt kilon kultaa ja meet laasersäteisiin niin eikös ne siittä lähe paiseet kroppaas kiusaamasta!

Kysymys kuuluu: Voinko tulla kummittelemman läheisilleni kun olen kupsahtanut?

Bikke vastaa: No mitäs järkeä siinä on? Ottaako sua kupoliin kun tulee uusi “äiti” ? On lapsillesi ihanampi ku sinä ikinä? ÄLÄ UNTAA NÄÄ! OLET UNIIKKI!! AINOA PARAS ÄITI LAPSILLESI!  Joku vie sun kippas ja kuppis kaatopaikalle? Vai minkä ihmeen tähden sun tarttis tulla??Pilven päällä on aina aurinkoista ja lämmintä. Sieltä on hyvä kattella alaspäin ja turvata läheisten olo.

Tää syöppö on aika hauska. Kyllä muakin joskus lapsettaa. Ja siks toiseeks. Erittäin hyvä huolien jakaja kaveri. Ei taatusti levittele susta kökköjuttuja muille :)

Meillä on MLLn kerhossakin tämmönen huolisyöppö. Lapset voi piirtää taikka kirjotella mieltään vaivaavia juttuja. Sitten pitää vain miettiä mitenkä hoidellaan huolilaput. Salaa hukata. Viisaiden aikuisten hommia. Joskus voi olla vaikea jutella…

Ilmarilla ihan niinku mullakin oli taas vuosipäivä. Hiljennyin hetkeksi. Siksi että Ilmari on ollut hiljaa ja siksi että olen jälleen vuoden vanhempi. Mitä vanhemmaksi tulen sitä onnekkaampi olen.  Hienoa vanheta. Tulla viisaammaksi ja.. No katinkakkat! En mä kyllä viisastu yhtään :) Ens viikolla hesaan kuvaukseen ja saamaan hoitoa. Sitä onkin lykätty muutamalla viikolla. Trompot ollu huonot. Kesän kuumuudet on ottanu pumpun päälle. Mutta en valita tän enempää..Ihana kesä on ollut!

Toivottavasti sinullakin :)

T:B

 

MITÄ SE MULTA VAATII

22.7.2014 Kirjoittaja: Birgit Mäkinen

Moikka

Ei kesällä mitään viitti tehä. Tai sitten tekee niin paljon jotta unohtaa kirjuutella tänne.

Ei vaiskaan. Kesän lapsena voin sanoa että elän parasta aikaa.

Sain viimeviikolla hoitokuurin. Se meni ihan kivasti. Tosin olen sitä mieltä että jos vastaa IHAN KIVASTI niin sillon pitäis kysellä pikkasen enemmän. Meneekö oikeesti IHAN KIVASTI tai kuuluuko oikeesti IHAN HYVÄÄ. No mut se meni ihan kivasti. Torstai päivä hoidossa. Perjantaina lähettiin koko perhe särkänniemeen. Ajattelin että sekin menee IHAN KIVASTI kortisoonipöllyis. Ensimmäinen laite:karuselli. Poijaat lähti menemään laitteeseen ja mä istahtamaan penkille. No ei tuo yks lapsi sitten rohentunutkaan menemään. Hän tuli anovin silmin hakemaan minua turvakseen. Otti kaksinkäsin kiinni.  No MITÄ SIINÄ VOI ÄITI TEHÄ?? Ei muutakuin mennä. Kats kun niin fiksu oon niin aattelin sen olevan ihan lälly. Kattia kans! Poika vilkutteli mulle kun alettiin nousta. Toinen huuteli hymyssäsuin äitii kato alas.. Mutta minäpä en kattonut. Ihan kaamea pakokauhu iski. Sisälmykset meni ylösalaisin. Sydän ilmotti että hyppää ulos rinnasta. Päästä heitti.  No mitä SIINÄ sitten voi tehä? Et mitään. Ajatuksen voimalla jatkoin karusellin loppuun. Puhuin itelleni: hengitä , poijaat tykkää , hyvin menee , hengitä…

Kuka idiootti käski sinne mennä? ÄITIYS!

En mä sitten muihin pahoihin mennytkään. Koiramäkeen ja delfinaarioon :)

Se sama käski mun nukkua teltassa yötä poikain kans. ÄITIYS! Toinen niistä karkas jo ennen teltan sulkeutumista. Toinen urheesti sinnitteli. Meillä oli teltta terassilla. Monta kerrosta pehmikettä selkäni alla. Kumma muuten miten paljon lapsesta saa teltassa jutustellessa irti. Ihan ihme juttuja. Jalkoja särki ihan hemmetisti mutten voinu lähtee hakemaan pillereitä kunnei mun kaveri nukkunu vielä ihan kympillä. Siinä sitten kärvistelin.  Kyllähän sain särkypilleriä ja lenkkimakkaraa hetken päästä. Olisin voinut ennakoida.  Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis sanonta tuli taas todennettua :)

Eilen kävin kuokkimassa uusia perunoita anoppilan pellolta. Kolme. KOLME kuokaniskua ja mä otin lukua vaon päässä. Olihan sitä hellettäkin 30 asteen huitteilla mutta silti! Kyllä mä nyt uskon että ooikeesti pitää ottaa aikansa hissunkissun  seittemän tunnin sytotiputuksien jälkeen. Mutta kun luulee olevansa rautainen kaikkivoipa eukko. Tai siis ehkä lähinnä EI TARVII AUTTAA tyyppi :)

Mutta oikeesti. Ymmärtääkö mun perhe? Mun ystävät? Muut tuttavat että kaikki mitä mä teen vaatii multa enemmän kuin perus taatelintallaajalta?Koitan sopia menoja ja tuloja aina vähintään viikonpäähän hoidosta.

Jalkapohjassa on sukka makkaralla alituiseen. Se vaikeuttaa astelemista. Mutta pakkohan munkin on kävellä. Ostoskassien raahaaminen koskee selkään. Ja juu u. Ihan joskus vaan on liian tiukat kalsaritkin jotka koskee selkään. Mutta silti mä meen. Yritän tehdä sen minkä mun tehdä pitää. Oon joskus miettiny et kyllä mä olen oikeesti ihan tyhmä. Mä en vaan tajua ettei tässä nyt olla leikkimässä.  Tai että on lupa vaan olla. On vaan sellanen paha miellevika ettei kukaan muu osaa. Tai että joihinkin asioihin nyt vaan on pakko laittaa vauhtia !

Ehkä tyhmällä on kivempaa! Ja sehän passaa mulle :) Parasta aikaahan tässä kulutetaan.

T:B